Alkuun mua ei pelottanut synnytys yhtään, aattelin sen vaan menevän omalla painollaan..
mutta nyt kun lasta ei ala kuulumaan ja on mennyt yli lasketun ajan ni mua on alkanut pelottamaan!
Mulle ei oo tehty synnytystapa-arviota,kai ne aattelee et "pitkänä" naisena lapsi mahtuu tulemaan lantiosta uloskin!(eipä tuo lantio nyt niin kauhean isolta vaikuta..)
mutta entä jos lapsi tosiaan on iso, eikä mahukaan tulemaan?entä jos paikkani repeytyy niin pahasti synnytyksessä että joudun sen takia syömään lääkkeitä loppuelämäni?kuka silloin on vastuussa?minäkö joka olis halunnu lapsen syntyvän ajallaan mutta että lääkärit päästävät lapsen väh.pari viikkoa yli lasketun ilman että edes varmistavat ison lapsen mahtuvan ulos?
odotan esikoistani ja tiiän että haluaisin useamman lapsen, mutta nyt alkaa tuntumaan siltä että tämä tulee olemaan ainoa lapsi jonka tulen koskaan tekemään!
kaikenlisäksi olen alkanut masentumaan, mikään ei kiinnosta, tunnen olevani vaan pallo mahani kanssa, en nainen, en edes koe itteeni äitiksi, koska melkeinpä jo toivon kaatuvani vahingossa portaissa, tai kolaroivani auton että lapsi vaan TULIS ULOS?!?!
Aamuisin kun herään omasta vuoteesta ni tuntuu etten haluais ees nousta..
En tiiä onko mun pelko ns. normaali synnytyspelko, sillä en haluais et mua leikataan vaan haluaisin synnyttää alakautta! Mutta tässä loppuajassakin lapsi ehtii kasvamaan, ja jos se kasvaa vielä enemmän tuosta mitä kokoa lapsen on arvioitu olevan, niin sitten se on 4kiloinen ja pitkä lapsi! En halua leikkausarpea vatsaan,saati kohtuun joka saattaa repeytyä seuraavan raskauden aikana..
Ja olen kuitenkin ensisynnyttäjä..
Pelkääkö kukaan samalla lailla kuin minä?
Miksi ensisynnyttäjälläkin päästetään lapsi vähintään kaksi viikkoa yli ajan, ilman että seurataan tarkemmin lapsen kokoa ja ilman että mitataan mahtuuko lapsi edes tulemaan ulos?
mutta nyt kun lasta ei ala kuulumaan ja on mennyt yli lasketun ajan ni mua on alkanut pelottamaan!
Mulle ei oo tehty synnytystapa-arviota,kai ne aattelee et "pitkänä" naisena lapsi mahtuu tulemaan lantiosta uloskin!(eipä tuo lantio nyt niin kauhean isolta vaikuta..)
mutta entä jos lapsi tosiaan on iso, eikä mahukaan tulemaan?entä jos paikkani repeytyy niin pahasti synnytyksessä että joudun sen takia syömään lääkkeitä loppuelämäni?kuka silloin on vastuussa?minäkö joka olis halunnu lapsen syntyvän ajallaan mutta että lääkärit päästävät lapsen väh.pari viikkoa yli lasketun ilman että edes varmistavat ison lapsen mahtuvan ulos?
odotan esikoistani ja tiiän että haluaisin useamman lapsen, mutta nyt alkaa tuntumaan siltä että tämä tulee olemaan ainoa lapsi jonka tulen koskaan tekemään!
kaikenlisäksi olen alkanut masentumaan, mikään ei kiinnosta, tunnen olevani vaan pallo mahani kanssa, en nainen, en edes koe itteeni äitiksi, koska melkeinpä jo toivon kaatuvani vahingossa portaissa, tai kolaroivani auton että lapsi vaan TULIS ULOS?!?!
Aamuisin kun herään omasta vuoteesta ni tuntuu etten haluais ees nousta..
En tiiä onko mun pelko ns. normaali synnytyspelko, sillä en haluais et mua leikataan vaan haluaisin synnyttää alakautta! Mutta tässä loppuajassakin lapsi ehtii kasvamaan, ja jos se kasvaa vielä enemmän tuosta mitä kokoa lapsen on arvioitu olevan, niin sitten se on 4kiloinen ja pitkä lapsi! En halua leikkausarpea vatsaan,saati kohtuun joka saattaa repeytyä seuraavan raskauden aikana..
Ja olen kuitenkin ensisynnyttäjä..
Pelkääkö kukaan samalla lailla kuin minä?
Miksi ensisynnyttäjälläkin päästetään lapsi vähintään kaksi viikkoa yli ajan, ilman että seurataan tarkemmin lapsen kokoa ja ilman että mitataan mahtuuko lapsi edes tulemaan ulos?
Vastaukset 7
Vanhimmat
et voi saada. Maailmassa nyt asiat vaan menevät mallillaan yhden akan itsekkydestä huolimatta.
Mikset pyydä tekemään synnytystapa-arviota, mikä sinua estää? Täällä mariset, etkä TEE mitään, muuta kuin syyttelet toisia? Onko sulla järkeä ollenkaan?
selvästi aikusen käytöstä?
aloittajalle: Itse pelkäsin myös esikoista odottaessa etten saisi alakautta synnyttää, ja tuosta masennuksesta, ihan normaalilta loppuodotuksen tuskailulta kuulostaa minun korvaani. Esikoiseni syntyi rv 41 4, ja viimeisen viikon itkin iltaisin itseni uneen ja aamulla olin itkin kun olin vieläkin kotona. Olin kömpelö, en itse päässyt sängystä ylös, enkä tahtonut housuja saada puettua kun maha oli niin iso! Sitten kun poika syntyi niin en edes noita tuskailuja muistanut!
No minulle tehtiin automaattisesti painoarvion yhteydessä synnytystapa arvio, minkä mukaan saan isompiakin lapsia synnyttää alakautta. pojan synnytys meni sitten ihan hyvin, ponnistusvaihe kesti melkein 2 tuntia ja lopulta päädyttiinkin imukuppiin- minulta epiduraali vei ponnistusvoiman. Mutta silti olen tyytyväinen, sain synnyttää alakautta, ja ainoastaa välilihassa on leikkaus arpi!
poika painoa 4190g ja oli 53 cm pitkä-eli nelikiloinen ja pitkä! Helppohan se minun on sanoa, mutta pelko pois vaan, usko että kaikki menee hyvin! painava ja pitkähän tarkoittaa että lapsi on sopusuhtainen ;)
No ensinnäkin se, että laskettuaika on vaan arvio. Harvalla naisella sitä voidaan päivälleen oikeen laskea, joten voi olla, että sulla menee vaikka viikon yli lasketusta-ajasta ennen kuin vauva syntyy, mutta silti se voikin olla se OIKEA laskettu aika. Joten vauva ei välttämättä edes siinä mielessä ole yli aikanen...
Lantion kokoa ei voi arvioida ulospäin... voi olla että joltain hyvin pieneltä ihmiseltä mahtuu ulos reippaasti yli nelikiloinen vauva ja taas isommalla ihmisellä voi jäädä normaalikokoinen vauva mahtumatta.
Noista repeämistä ei voi tietää... mutta yleensä ottaen kaikki menee hyvin ja sellaiset todella pahat repeämät ovat harvinaisia...!!!
Kyllä sitä naiset synnyttää niitä viisikiloisiakin alateitse, että en nyt huolehtis liikaa tuostakaan asiasta että miten iso lapsi on. Nauti nyt vaan loppu ajasta ja kyllä se sitten synnytyksessä selviää viimeistään että mahtuuko vai eikö mahdu... ihan turhaa panikoida tuolla tavalla kun et nyt asiaan pysty vaikuttamaan.
Ajattele kuinka paljon naiset on synnyttäneet lapsia kautta aikojen... jos kaikille kävis noin huonosti niinku pelkäät itsellesi käyvän niin eihän monilapsisia perheitä olisi ollenkaan!
Mietippä tätä ja koita rauhoittua, kun ei tuo hermoilu mitään auta.
Hyvää loppu odotusta =)
Omani meni liki kaksi viikkoa yliaikaiseksi ja muistan kyllä miten ahdistuneeksi ja tukalaksi olo kävi. Koko ajan odotti että jotain tapahtuisi ja kuitenkaan mitään ei tapahtunut. Se oli rasittavaa ja oli tosiaan niin punkero olo, että sitä alkoi olla aika huonolla päällä. En tiedä, mutta voisin kuvitella, että se on aika normaalia tuossa vaiheessa.
Eihän sitä kannata itseään turhaan ruokkia noilla "mustien kissojen maalaamisilla". Varmaksihan ei kukaan voi tietää, että synnytys sujuu täysin normaalisti mutta onhan se paljon todennäköisempää kuin että jotain isompia ongelmia ilmenisi. Kun kerran synnytys on väistämättä edessä, niin koita psyykata itseäsi suhtautumaan siihen positiivisesti. Positiivinen energia ja asenne kyllä helpottavat synnytystäsi, meni se loppupeleissä miten vain.
Monenlaisia kauhutarinoita voi netistä lukea, mutta totuus on, että ne helpommat ja hyvin onnistuneet synnytykset jäävät vähemmälle huomiolle. Niitä kuitenkin on valtaosa. Esimerkiksi minun siskoni on hyvin pienikokoinen ihminen ja synnytti liki viisikiloisen lapsukaisen synnytyksellä, jonka koki hyvin helpoksi ja onnistuneeksi.
Jäitä hattuun siis ja keskity siihen ihanaan ajatukseen, että pian olosi on vähemmän tukala ja ihana nyytti onkin mahapallon sijasta käsivarsillasi:)
vastauksista =) lohdutti hieman =)
vaikeahan tässä on postiviisesti ajatella enää ,mut kai se on yritettävä..seuraavassa neuvolassa otan puheeksi tuon synnytystapa-arvion..toivon kyl et sitä ennen lapsi tulis itekseen jo ulos,mut saas nähä.. Äitini kaikki 5lasta on mennyt yli ja reippaasti, pelkään että noin käy vielä mullakin..
Ihmettelen vain miksei neuvoloissa ja sairaaloissa tehdä automaattisesti tutkimusta lapsen koosta jne?Ja et mahtuuko se tulemaan? Olis mun mielestä reilua et tuokin tutkittaisiin raskauden loppuajasta ja jos näyttäis et lapsi on iso ja paikat ahtaat niin synnytys käynnistettäisiin eikä päästettäis liian pitkälle..jos kaikki on ok ni sitten ootettaisiin pari viikkoa lasketun yli..
ja sinä ensimmäinen joka olit vastannut, en voinut kuin sääliä sua, taijat olla aikalailla elämääs turhautunut? Mut jooh,totta,purin tuntemuksiani täällä, mut sehän keskustelupalstojen tarkoitus on! Saa purkaa tunteitaan tai kysyä muiden kokemuksia ja mielipiteitä asioista.. Negatiivisestkin vastaukset on välillä ihan järkeviä, kunhan ne on kunnolla kirjoitettu ja selitetty, sun ei ollut =)
Eka vastaaja tod.näk mies tai juurikin joku katkera ämmä!!!
Itselläni nyt 3pv yli lasketun ajan ja neuvolasta sain tänään lähetteen koko arvioon äitipolille.
Vauva on mennyt yläkäyrillä kokonsa puolesta ja pelkään myös,että ei mahdu yms ihan samoja asioita ,kun sulla...Ko ko raskauden pelännyt jotain..epämuodostumia yms..ei oo helppoo olla ensikertalainen ja muut vaan nauraa:(
Repeämäriski ja synnytystapa-arvio eivät liity toisiinsa mitenkään. Synnytystapa-arviossa arvioidaan lantion luiden tekemän kanavan tilavuutta, jos tilaa on liian vähän, lapsi yksinkertaisesti jää jumiin eikä sieltä usein tulisi edes imukupilla. Tällaista ahtautta ei kovasti esiinny, ja usein se on perinnöllistä eli jos äitisi on synnyttänyt ongelmitta, sinäkin luultavasti synnytät.
Repeämät riippuvat synnytyksen kulusta, kudoksen lämpiämisestä ja kudostyypistä. Niihin voi jonkin verran vaikuttaa luomusynnytyskirjoista löytävillä nikseillä, välilihan lämmittämisellä ennen ponnistusta, hieromisella etukäteen, vesisynnytyksellä jne. Tätä riskiä ei voida ennakolta arvioida ja ne, joille jää pysyviä vammoja, ovat todella harvassa.
Ja todellakin, normaali raskauden kesto on 37-42 viikkoa, yleensä samalla naisella suht sama, jos kaikki menee hyvin. Toisilla naisilla vauvat tuppaavat aina syntymään rv37 ja vauvat ovat silloin myös hyvin kypsiä syntymään, toisilla vielä rv 39 vauva saattaa olla epäkypsä ja näillä naisilla raskaus etenee viikoille 41-42 ihan luonnostaan joka kerta.
Eli sinulla ei nyt ole mitään hätää, pyydä synnytystapa-arviota tai lapsen painoarviota, jos asia ahdistaa kovasti, mutta noin muuten, mene vaikka jalkahoitoon, shoppaamaan tms ja yritä rauhoittua.