En oikein tiedä mitä mieltä olen aborteista. Pitäisikö ne kieltää vai hyväksyä. Minulle tehtiin abortti nuorena.Olisin ollut valmis pitämään lapsen, ja silti pelkäsin mitä tapahtuisi. Olin nuori ja typerä. Suostuin aborttiin, sitä vaihtoehtoa minulle tyrkytettiin. Abortin jälkeen sairastuin masennukseen. Ja vaikka siitä on jo yli kymmenen vuotta, asia kummittelee vieläkin joskus minun mielessäni. Millainen hän olisi ollut? Se oli raskaampaa kuin olin osannut edes kuvitella, enkä voinut tai osannut siitä oikein puhuakkaan kenellekään. Nyt minä olen jo äiti. Minulla on aivan ihanat lapset. Heillä voisi olla isoveli tai isosisko, se raastaa minua joskus. Olen kiitollinen lapsistani ja olen pahoillani siitä pikkuisesta joka ei saanut tilaisuutta syntyä. JA olen pahoillani niiden ihmisten puolesta, jotka eivät voi saada lapsia. Minä tein nuorena sen päätöksen, minun on elettävä sen kanssa. Ehkä jotkut meistä ovat vain herkempiä. Mutta toivon, että jokainen aborttia miettivä, harkitsisi asiaa tarkasti. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Mutta silti hyvää kevään alkua kaikille.
Abortti
Nyt jo äiti
3329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihminen voi tuntea tuskaa ja surua tehdyistä teoistaan, vaikka tietää, ettei se toinenkaan vaihtoehto olisi helppo ollut. Valitettavasti vain sitä elämänkokemuksen tuomaa uskoa ja pelkojen voittamiskykyä ei voi jälkikäteen siihen nuoreen minään tuoda ja ratkaisuiden kanssa on vain elettävä, kuten sanoitkin. Ei se silti tarkoita, ettei saisi tehtyjä valintoja jossitella.
Ehkä sinä voit lohduttautua ajatuksella, että sillä pienellä ihmisellä on varmasti ollut positiivinen vaikutus siihen, kuinka kiitollinen syntyneistä lapsistasi olet ja kuinka paljon heitä osaat arvostaa. Sillä on siis ollut jokin tarkoitus, vaikkei kauaa täällä saanutkaan elää.
Kun nainen kertoo että abortti oli yksiselitteisesti väärä ratkaisu, joka vuosikymmenen jälkeen vielä raastaa, niin aborttiväki asettuu selitteelmään joutavuuksia.
Suru on tosiasia.
Abortin vääryys on tosiasia.
Joutavuuksien sijaan tulee varoittaa kaikkia muita eksymästä aborttien ankeuteen ja kuolemansuruun vievälle polulle.
on ihminen, ei sinun välineesi ristiretkelläsi harhojesi aborttiväkeä vastaan.
Etkö osaa hänelle mitään sanoa?