Paniikissa

Ystävällinen näkijä,

koin pelottavan paniikintunteen viime yönä, piinaava paha olo jatkui pitkälle päivään. Mitä oikein on meneillään? Uskoni hyvään horjuu, pelkään voimieni ehtyvän. Olenko sekoamassa?

Olen ollut kamalassa elämäntilanteessa niin pitkään, että minulla on ollut toistuvasti itsetuhoisia ajatuksia. Ilman lastani saattaisin jopa toteuttaa aikeeni. Hänen isänsä harjoittama henkinen väkivalta on tehnyt tehtävänsä: olen aivan lopussa. Hän syyllistää minua kaikesta ja käyttää tyrannimaista painostusta minuun, vaikka olemme eronneet. Silti olen tilanteessa, jossa tarvitsen hänen panostaan lapsenhoidossa.

Ehdin jo olla toiveikas tulevisuuden suhteen, mutta pudotus on ollut sitäkin rajumpi. En kestä enää... Missä on valo, missä on parempi huominen? Että jaksaisin siihen saakka.

Kiitos avusta!
2155
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Et ole tulossa mielisairaaksi, sinulla on hyvä mielenterveyden perusta.

Pitkittynyt kuormittava tilanne eli stressi on kuluttanut voimavarojasi ja johtanut masennukseen. Masennuksen seuralaisena tulee usein paniikkihäiriö. Paniikkihäiriökokemus on pelottava, mutta vaaraton, vaikka ei se siltä tunnu.

Parhaan avun saat hoitamalla heti ensimmäisenä arkipäivänä kuntoon kaksi asiaa:

1. Varaat ajan lääkäriltä, joka voi kartoittaa terveydentilasi ja antaa tarvittaessa masennuslääkereseptin ja ohjata saamaan keskusteluapua. Sinun täytyy päästä keskustelemalla purkamaan kaikki ne tunteet ja kokemukset, jotka nyt olet painanut sisällesi.

2. Haet kotikunnan perhepäivähoidosta lapselle hoitopaikan sellaisiksi ajoiksi, kun hoitoa tarvitaan. Kunnissa on myös ilta- ja yövuorohoitajia vuorotyössä olevien perheiden lapsille. Voit myös hakea hoitajaa kotiin ja tämän voit saada verovähennyksiin, joten kustannus ei ole ylivoimainen.

Alkoholi lisää paniikkikohtauksen riskiä, joten ennen kuin olet saanut asiat kuntoon ei kannata juoda edes pullollista keskiolutta ruuan kanssa isommista määristä puhumattakaan.

Huominen on parempi, mutta Sinun täytyy itse tehdä arjen järjestelyjä sen hyväksi. Parempaa on edessä. Mukavaa talvipäivää ja iloista yhdessä oloa lapsen kanssa!

Äänestä
  • Tulin samaan tulokseen, masennus ja paniikkihäiriö ovat todennäköisiä syitä kokemukseeni. Lapseni on vasta 1-vuotias, joten vaikeiden kokemusten rinnalla saattavat vaikuttaa yhä synnytyksen jälkeiset hormonaaliset syyt.

    Lääkäriin menen ja hoidan itseäni vaivaavat asiat. Keskustelutukea olen saanut onneksi ystäviltä, mutta on viisasta ottaa vastaan myös ammattiapua.

    Olen ajautunut jatkuviin ristiriitoihin parin ihmisen kanssa ja pettynyt syvästi niin heihin kuin kyvyttömyyteeni suojella itseäni. Lapseni isä on tietoinen tilanteestani, hän todisti romahtamiseni omin silmin, ja antoi apua.
    Hän ei tajua, kuinka huono kohtelu on satuttanut ja horjuttanut luottamustani. Selitin asian hänelle ja toivon mukaan meni perille. Se on loppu nyt!

    Kunnallista hoitopaikkaa lapsellemme ei ole järjestynyt, isän kanssa olemme sopineet, että hän hoitaa lapsen, kun palaan piakkoin töihin. Lapsi viettää jatkossa muutenkin enemmän aikaa isällään, sillä olen aivan uuvuksissa tämän tunnemyräkän keskellä.

    Agaatti, kysyisin vielä sinulta, miksi ihmisillä on niin paha olla? Miksi kohdalleni on tullut näin paljon kuormaa? Syytän osittain itseäni, vaikken toisaalta suostu uskomaan, että tämä olisi oikeudenmukaista. Uskallanko enää edes yrittää olla vahva, kun se tuntuu vetävän puoleensa heikkoja, hyväksikäyttöön taipuvaisia ihmisiä. Kuinka suojelisin itseäni ja lasta tämän pahoinvoinnin keskellä?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mitä tapahtuu? kirjoitti:

Ystävällinen näkijä,

koin pelottavan paniikintunteen viime yönä, piinaava paha olo jatkui pitkälle päivään. Mitä oikein on meneillään? Uskoni hyvään horjuu, pelkään voimieni ehtyvän. Olenko sekoamassa?

Olen ollut kamalassa elämäntilanteessa niin pitkään, että minulla on ollut toistuvasti itsetuhoisia ajatuksia. Ilman lastani saattaisin jopa toteuttaa aikeeni. Hänen isänsä harjoittama henkinen väkivalta on tehnyt tehtävänsä: olen aivan lopussa. Hän syyllistää minua kaikesta ja käyttää tyrannimaista painostusta minuun, vaikka olemme eronneet. Silti olen tilanteessa, jossa tarvitsen hänen panostaan lapsenhoidossa.

Ehdin jo olla toiveikas tulevisuuden suhteen, mutta pudotus on ollut sitäkin rajumpi. En kestä enää... Missä on valo, missä on parempi huominen? Että jaksaisin siihen saakka.

Kiitos avusta!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu