Mulla rv 5 6 menossa, ja olis kiva vaihtaa kuulumisia samassa tilanteessa olevien kans! Meillä eka ultra 9.3, ja jännitän jo kovasti sitä, kun sit näkee että onko siellä vatsassa oikeesti joku! On tosi vaikea uskoa että on vihdoinkin raskaana, ja luulen että en oikein uskokaan ennenkuin näen ja kuulen... Pelottaa välillä tosi paljon että mitä jos menee kesken, tai jos se onki tuulimuna tai kohdunulkoinen raskaus! Ei auta kuin ottaa päivä kerrallaan ja ajatella että joka päivä on aina voitto ja lähempänä maalia ollaan...
Onko täällä muita
alkumetreillä olevaa?
4282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onnea odotukseen!!!
Terv. Kuumeilija!
En enää ihan alkumetreillä vaikken kaukanakaan siitä. Rv 12 3 menossa. Ja vieläkin jollainlailla vaikea uskoa, etä vauva tulossa vaikka sydänäänet kuultu ja np-ultrassa käyty. Ehkä se sitten todenpaa, kun liikkeet alkavat tuntua ja vatsa kunnolla näkyä. Ihana fiilis tulee, kun ajattelee vauvaa. Ihan alkumetreillä käytiin kumpikin mieheni kanssa jonkinlainen kriisi asian tiimoilta. Toivotan sulle onnea raskauteen!!!
,koska 2 keskenmenoa takana ja nyt 3 raskaus meneillään, huomenna starttaa 8vk käyntiin. Väsymystä on ja lämmöt korkealla, alussa nippaili mahaa enemmän mitä nyt enää ja siksi mietinkin onko kaikki ok. Ei haluais ressata, mutta silti sitä miettii onko kaikki masussa hyvin.
Toivotaan että meillä kaikilla kaikki sujuu niin kuin toivommekin!!! Jaksamisia :)
Mulla viikko 10, ja ultraan pääsen 6.3
Mua kans jännittää välilllä kovasti, mitä jos siellä onkin vain tyhjä pussi tai jokin on vialla? Pyysin myös päästä seuloihin joissa todetaan mahdollinen downin sydrooma että saisin mielenrauhan ja kuulisin toukan olevan tereve. Täysin näitä ei kai pystytä tietämään, mutta 88prossan varmuudella että kuuluuko riskiryhmään. Ei kannata stressata, se voi tehdä pahaa mutta siinä ei ole mitään väärää että ottaa asioista selvää. Ja minä kiukustun hirveästi jos en saa edes puhua mahdollisista vaaroista. Se ei tarkoita, että koko ajan niitä pelkäisin vaan mulle on tärkeä puhua niistäkin ja käsitellä asioita, ja kyllä, sitä mahdollisuutta ettei kaikki olisikaan niin hyvin. Neuvolassa ei vielä kuulunut sydänääniä, mutta se on kuulema normaalia.
Pahoinvointi on helpottanut, mutta nyt sitten huimaa ja olen hirvittävän väsynyt iltapäivästä!
Jaksamisia!