Itselläni on kestänyt tätä siis 2 vuotta. Edellinen suhde meni sen vuoksi p_lleen, kun en osannut arvostaa mitään ja halusin joka tilanteesta pois... Ei, ei ole sos. tilanteiden pelkoa, mutta kaikki alkoi ekan lapsen syntymän jälkeen, kun heräsin kerran yöllä tykyttelyyn, (soitettiin tietty ambulanssi...) sen jälkeen aloin pelätä sydänoireita/kohtauksia/kuolemaa yms, ja edelleen pelko päällä. Erosin silloisesta kumppanista, ja lapsi on nyt hänellä tällä hetkellä... Olen nyt onnellisessa suhteessa ja odotan uutta vauvaa... käyn terapeutilla yms, ja bentsot ollu 2 vuotta jo käytössä... Haluisin vaan kuulla muiden kokemuksia yms? Onko samanlaista? Kuolemanpelkoa yms? Välillä tulee epätodellista oloa yms... :(( haluisin olla hyvä äiti tulevalle muksulle. Ja no, turhan takia olen liikaakin ravannu eri syistä/oireista ensiavussa... Haluisin rauhoittua nauttimaan elämästä, mutta ei taida heti onnistua... Kertokaa, millaisia kokemuksia teillä? Miten olette, jos olette päässeet oireista eroon ym? en enää jaksaisi elää jatkuvassa pelossa. :(
Omaa kokemusta... Haluisin eroon!!!
paniikissa aina.
141729
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
se aiheuttaa osalle näitä oireita. Raskauden aikana kofeiiniaineenvaihdunta hidastuu huomattavasti, siksi synnytyksen jälkeen voi puhjeta masis ja/ahdistuneisuushäiriö paniikkikohtauksineen.
ekan raskauden aikana käytin, mutta nyt jo alkuraskaudesta pelkkä kahvin ym, haju on saanut voimaan pahoin...
Se ei aiheuta minulle näitä oireita mutta olen huomannut että kaikkiin pannarioireisiin vastaat samalla lailla.
kysyä, käyttääkö paniikista kärsivä kofeiinia, kun se kerran aiheuttaa kyseistä vaivaa?
tuntemuksia, vielä en ole päässyt irti oireista. Ymmärrän tuskasi. Haluaisin elää täysillä, mutta jokin jarruttaa. Toisinaan mietin, että tätäkö tämä nyt on koko loppuelämä. Pelätä kuolemaa kunnes kuolee. Itsekin tiedän, ettei peloilla ole mitään todellisuuspohjaa, mutta en silti pääse peloista eroon. Itse olen ajatellut hakeutua psykoterapiaan, lääkkeisiin suhtaudun hieman ennakkoluuloisesti, vaikka toisinaan myös itse käytän bentsoja, jotta saisin nukuttua ahdistukselta.
käytä bentzoja? Ja kait sinulla on paniikkiisi ollut muutakin lääkitystä kuin bentzot? Eivät ne ole oikea hoito paniikkihäiriöön, estolääkitys on vallan toisenlainen
Oli aluksi temesta, sitten diapam, kun sain tietää raskaudesta, vaihdettiin opamoxiin, jota kuulemma moni muukin käyttänyt... nyt raskauden aikana ei mulle kuulemma mahdollista kunnon lääkitystä laittaa kun vaatis sitten synnytksessä tarkkaa seurantaa... Sen verran pahat oireet että valitettavasti pakko ottaa. :(
Itsellä lääkityksenä sepram,joka aamu ja mahdollisiin kohtauksiin Xanor..tosin en tiedä voiko näitäkään raskaana olleessaan käyttää..sepramhan on mielialaa kohentava lääke joka tehoaa myös paniikkihäiriöön,pahemmin en edes xanoreja ole tarvinnut sepramin aloittamisen jälkeen..Ja olen kärsinyt tosi pahoista paniikkikohtauksista..
Itselläni on ollut liki kolme vuotta paniikkihäiriö.
Suhde mieheeni on kestänyt,hänen ymmärryksen vuoksi.Itse kyllä kärsin tästä hirveesti. Minulla on julkisenpaikkojenpelko, eli julkiset kulkuneuvot(juna, linja-auto yms)ja kaupat,lääkärit, virastot...Pelkäsin sydänoireita,tykytystä, verenpainetta,kuolemaa ja kaikkea mahdollista. Käyn terapeutilla ja lääkärissä/syön seronil 20mg ja peettasalpaajaa tarvittaessa. Pelko on se joka laukasee minulle paniikkihäiriön: Nykisin olen yrittänyt päästä peloista vaan lähtemällä kauppaan( tosin omaisten kanssa)mutta kuitenkin lähen. Joskus tulee viel paniikkihäiriö ja sitten ei tule mitään kauppaan menosta. Kertokaa omista kokemuksista ja miten olette selviytyneet näistä peloista.
Itselläni Citalopram auttoi alussa heti 20mg/pv nyt 60mg päivässä.
En voinut vuosiin käydä festareilla tai muualla missä oli väkijoukkoja. Siitä alkoi alamäki kunnes hakeuduin lääkärille "pään sekoamisen" pelossa.
Pelkäsin kuolevani milloin missäkin. Kadulla pelkäsin että auto ajaa pääni yli ja miten se sattuisi kun kalloni jäisi renkaan alle; uimahallissa pelkäsin että liukastun lyön pääni ja sitten hukun altaaseen; pelkäsin putoavani jätekuiluun pienestä aukosta ja kuvittelin kumpaan kuolisin ensin pudotukseen vai jätepuristimeen. Kaikki tuntuivat tuijottavan koko ajan. Välillä tuntui kuin peilistä katsoi joku muu ja sain sätkyjä kun en tunnistanut omia kasvojani.
Ja kaikkea muuta enemmän tai vähemmän jännittävää.
Citalopram auttoi paniikkikohtauksiin ja pahimpiin outouksiini pääni sisällä, mutta jos odotin liian kauan avun hakemisessa ja olon normalisoitumisen jälkeen on vaikeaa jatkaa kun on sotkenut asiansa ja ihmissuhteensa.
Sain avun lääkkeistä, mutta pelko paniikkikohtauksista on vaikeampi voittaa. Yritä hankkia miellyttäviä kokemuksia pikkuhiljaa. Vuosien jälkeen viime kesän Provinssirock oli mahtava. Olin jo luopunut ajatuksesta ikinä mennä festareille paniikin pelossa, mutta Citaopramit auttoi sen suurimman pelkoni kanssa. Nyt vain pitäisi saada oma pääni uskomaan etten saa enää kohtauksia niissä "pienissäkään" tilanteissa.
Aloitin lääkityksen paniikkihäiriöön itseasiassa vasta pari kk sitten mutta päätöstä en ole katunut, vain sitä etten ottanut yhteyttä lääkäriin aikaisemmin(kohtaukset alkoivat pari vuotta sitten).
Lääkityksen aloittamisen jälkeen ei ole kohtauksia tullut, joskus tietty odottaa tietyissä tilanteissa että nyt se tulee mutta siltikään ei ole näkynyt.
Sivuvaikutuksia: hikoilu nukkuessa, useaan otteeseen on tullut herättyä läpimärkänä hiestä mutta painajaisista ei ole kyse. Seksissä halut ovat tallella mutta laukeaminen useimmiten mahdotonta. Muita mainittavia haittavaikutuksia ei ole ollut ja nämä pari ovat pieni hinta siitä että itseluottamus palaa ja normaali elämä on taas mahdollista!
Minäkin kärsin paniikkihäiriöistä :( Se on rankkaa, ymmärrän tuskasi. Minulla on nyt 3 lasta. Tosin käytän kofeiinia. Voisiko lopettaminen auttaa?
Jos on paniikkeja, on ehdottomasti paras lopettaa täydellisesti kofeiininkäyttö, se aiheuttaa valtaosan paniikkihäiriötapauksista.
http://qmies.blogit.fi/
Toivottavasti sulla on hyvä terapeutti ja hyvä tuki neuvolasta. Eli olet saanut käsiteltyä sen edellisen raskauden/synnytyksen/eron ongelmat ja surut ja saat hyvää tukea ja ymmärrystä nyt.
Nyt on nyt ja nyt ei mene niinkuin viimeksi, älä uppoa siihen!! Minusta paniikkialttiutteen liittyy vahva hallinnan tarve/toive ja raskaus ja lapsen syntymä on aina oma juttunsa, sitä ei voi päättää, onneksi.
Hae tukea myös muilta äideiltä, lepää riittävästi mutta järjestä myös sen verran tekemistä ettet vaan tarkkailisi itseäsi ja pelkäisi.
Kaikkea hyvää!