Rakkauteni valuu maahan
sydämeni särkyy
Elämän olosuhteet tekevät minulle vankilan
Sydämeni sanoo voimakkaasti
rakkautta Sinuun
Järki yrittää hallita
mutta tunteeni eivät tottele sitä
Suru soittaa säveliään
Rakkauden kukat punaisina hehkuvat
ja huutavat vastarakkauden lämpöä
Pakkanen murskaa kukat maahan
Lumenvalkoisessa maassa verenpuna itkee
sydämeni särkyy
Elämän olosuhteet tekevät minulle vankilan
Sydämeni sanoo voimakkaasti
rakkautta Sinuun
Järki yrittää hallita
mutta tunteeni eivät tottele sitä
Suru soittaa säveliään
Rakkauden kukat punaisina hehkuvat
ja huutavat vastarakkauden lämpöä
Pakkanen murskaa kukat maahan
Lumenvalkoisessa maassa verenpuna itkee
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin käy joskus
Suru ottaa itselleen tilaa
työntää rakkauden ulos pakkaseen
valuttaa sen sormien läpi maahan
Mutta koskaan ei voi tietää
missä vastarakkaus on
ehkä sekin on siellä ulkona pakkasessa
joskus pitää tippua maahan
vain huomatakseen,
että maa ottaa vastaan
ja kietoo syliinsä turvaan
Kylmä maa ottaa minut vastaan
Putoan kuin siemen
Uppoan ja katoan kunnes
kevät herättää minut elämään
Melkein kuolen pitkän talven aikana
Aurinko ja sade lämmittävät ja kostuttavat
Vihreä verso saa alkunsa
Elämä osoittaa voimansa
mutta en löydä Sinua
löytää minua. Minä löydän sinut.
Löytäminen ja löydetyksi tuleminen.
Elämän onni ja ilo.
Mutta kuka olet,
joka löydät minut?
Mistä tunnistat minut,
koska elämä on minut muuttanut?
Ja mistä minä tunnistan,
että se olet Sinä?
Kuinka voin luottaa siihen,
että tulet vai sanotko sanoja vain?
koskaan tietää. Löytääkö ja tuleeko löydetyksi.
Voi vain päättää mihin suuntaan tahtoo kulkea.
Ei sinun tarvitse luottaa näihin sanoihin, ajattele näitä tukevia asioita, joita muistat.
Elämä ei ole umpikujassa ikuisesti. Ennenpitkään joku puhkaisee siihen kujan seinään reiän.
Tämä on maailmankaikkeuden lohduttavin huomautus.