Hei,
kyselisin vähän muilta koiran omistajilta millaisia suosituksia olette saaneet ulkoilusta ison koiran kanssa raskaana ollessanne? Meidän koira on kyllä jo lähes kymmenen vuotias herra, mutta luonteelta ikuinen lapsi; kun sille päälle sattuu niin voi ryntäillä ja höntäillä muiden koirien perään... Pärjään kyllä melko hyvin herran kanssa mutta toisinaan on päiviä että koiraa ei kiinnosta minua kuunnella (koira on alunperin mieheni, joten melkoinen tie on käyty että olen "emännäksi" päässyt). Itse olen sitä mieltä että ulkoilu ei nyt ehkä olisi kovin viisasta, mieheni on toista mieltä. Olen kyllä aika hyvin saanut ulkoiluja välteltyä ja jos ulkona käytän, käytän koiran vain kiireellisimmillä tarpeillaan. Mies saa hoitaa pidemmät retket. Mutta miten muilla?
kyselisin vähän muilta koiran omistajilta millaisia suosituksia olette saaneet ulkoilusta ison koiran kanssa raskaana ollessanne? Meidän koira on kyllä jo lähes kymmenen vuotias herra, mutta luonteelta ikuinen lapsi; kun sille päälle sattuu niin voi ryntäillä ja höntäillä muiden koirien perään... Pärjään kyllä melko hyvin herran kanssa mutta toisinaan on päiviä että koiraa ei kiinnosta minua kuunnella (koira on alunperin mieheni, joten melkoinen tie on käyty että olen "emännäksi" päässyt). Itse olen sitä mieltä että ulkoilu ei nyt ehkä olisi kovin viisasta, mieheni on toista mieltä. Olen kyllä aika hyvin saanut ulkoiluja välteltyä ja jos ulkona käytän, käytän koiran vain kiireellisimmillä tarpeillaan. Mies saa hoitaa pidemmät retket. Mutta miten muilla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse käyn koirani kanssa,kun sitä miestä ei ole. Meidän koira kans vetää paljon,jos tulee toisia narttuja vastaan. Pari kertaa pätkässyt aika kunnolla,että on lähellä ollut etten kaatunut.
Pidemmällä lenkillä mua vaan rupee alavatsaan sattunut,mutta tukivyöstä on kyllä ollut vähän apua.
Kunto ainakin pysyy hyvänä kun käy lenkeillä ja synnytyskin sitten varmaan helpompi.
"vain " tuollainen keskikokoinen koiran hirmu.. mutta kova kiskomaan toisten koirien perään ja pitää aika reipasta vauhtia lenkeillä yllä, mutta minä käppäilen niin kauan reippaasti perässä kunnes sitten ei enää jaksa xD
oon lenkkeilly koko raskauteni aikana koiran kans, aika usein 3-4krt päivässä josta ainakin 1 on ollut yli tunnin pituinen lenkki..
hyvässä kunnossa omasta mielestäni oon, turvotusta ei oo jaloissa eikä käsissä, eikä painoa oo tullu yhtään liikaa..
suosittelen jatkamaan lenkkeilyä niin kauan kuin omasta mielestä hyvälle tuntuu, ei siis vaan omaa laiskuuttaan siirtää isännälle lenkkeily-vastuuta, voithan valita sellaisia ajankohtia päivistä kun porukkaa on vähemmän liikenteessä tai lenkkeillä teillä jossa on vähemmän koiria..?
oon nyt rv 40 3 ja aion tänäänkin pitkälle lenkille ku on niin hyvä ilma =)
Viisi kertaa viikossa tulee tehtyä 7-8 km juoksulenkit. Joskus koiran kanssa, enimmäkseen kyllä ilman. Urheilemisen pitäisi kyllä olla raskausaikanakin itsestäänselvyys, niin pysyy kunnossa. Jos sitten joskus koiran kanssa kaatuu, niin mitä sitten - paljon todennäköisemmin näillä keleillä kaatuu pyörällä.
Tee niin kuin hyvältä tuntuu. Mutta älä ainakaan sisälle jää. Se ei ole hyväksi kenellekään.
Meillä keskikokoinen koira, mutta voimakas on kun lähtee jonkun perään. onneksi on myös aika tottelevainen ja osaan pitää varani, eli tiedän milloin iskee "hepuli". Muuten olen koiramme kanssa paljon ulkoillut, mutta kun on ollut tosi liukasta on mies saanut varmuudenvuoksi viedä lenkille. Itse meinasin kyllä kilahtaa kun en päässyt lenkkeilemään. Olen myös miettinyt, että jos oikein tiukka paikka tulee, niin täytyy kai vaan päästää flexistä irti. Meidän koira tosin silloin yleensä hölmistyy niin, että pysähtyy. Mutta ei siihen pysähtymiseen voi kyllä luottaa.
Jos tunnet olosi lenkeillä epävarmaksi, älä mene lenkille koiran kanssa tai ota miehesi koiran taluttajaksi. Hyvä neuvo oli valita rauhallinen aika ja paikka. Mutta ei kannata riskeerata mitään. Jokainen tietää omat kykynsä itse parhaiten.