Mistä tietää milloin tunteiden vuoksi kannattaa nähdä vaivaa? Ihastun usein ja samoin ihastukset laantuvat helposti. Tälläkin hetkellä tunnen ainakin kuusi henkilöä joiden näkeminen aiheuttaa minulle iloisen muljahduksen vatsassa ja tuo onnellisen hymyn huulille. Usein nämä henkilöt vaikuttavat samalla tavalla iloisilta nähdessään minut.
Jonkun kanssa en voi nähdä tulevaisuutta kovin pitkälle, mutta ajatus siitä että hänen vahvat käsivartensa ottaisivat minusta kiinni ja hän puristaisi minut itseään vasten saa mielen villiksi. Mahdollisuus vaikkapa vain yhdestä himon ajamasta yöstä hänen kanssaan saa minut villiksi. Eikä mies todellakaan ole mikään naistenmies, vaan tavallinen hauska kaveri.
Toista ajatellessa on vaikea luoda seksuaalisia ajatuksia, vaikka ajatus läheisydestä ja herkistä suudelmista saakin vatsan kipristelemään. Hänen kanssaan kuitenkin voisin nähdä tulevaisuuden, lapsia, yheisiä matkoja, esittelyjä sukulaisille.
Joku sekoittaa ajatukset älykkäillä kommenteillaan, joku vetoavalla hymyllään ja veikeydellään, joku huumorintajullaan, joku vakavuudellaan.
Onko muita hengenheimolaisia? Onko joku nuoruudessaan kokenut vastaavaa, mutta löydettyään oikean ihmisen huomannut tunteiden poukkoilevuuden laantuvan? Vai onko minulla aivoissa joku virhe ja olen tuomittu joko suhteeseen jossa seksi muuttuu "kerran vuodessa" tapahtumaksi tai himon varaan rakentuneeseen on-off suhteeseen josta romanttiset tunteet puuttuvat? Joutuvatko kaikki elämässään tekemään valinnan näiden kahden välillä?
Jonkun kanssa en voi nähdä tulevaisuutta kovin pitkälle, mutta ajatus siitä että hänen vahvat käsivartensa ottaisivat minusta kiinni ja hän puristaisi minut itseään vasten saa mielen villiksi. Mahdollisuus vaikkapa vain yhdestä himon ajamasta yöstä hänen kanssaan saa minut villiksi. Eikä mies todellakaan ole mikään naistenmies, vaan tavallinen hauska kaveri.
Toista ajatellessa on vaikea luoda seksuaalisia ajatuksia, vaikka ajatus läheisydestä ja herkistä suudelmista saakin vatsan kipristelemään. Hänen kanssaan kuitenkin voisin nähdä tulevaisuuden, lapsia, yheisiä matkoja, esittelyjä sukulaisille.
Joku sekoittaa ajatukset älykkäillä kommenteillaan, joku vetoavalla hymyllään ja veikeydellään, joku huumorintajullaan, joku vakavuudellaan.
Onko muita hengenheimolaisia? Onko joku nuoruudessaan kokenut vastaavaa, mutta löydettyään oikean ihmisen huomannut tunteiden poukkoilevuuden laantuvan? Vai onko minulla aivoissa joku virhe ja olen tuomittu joko suhteeseen jossa seksi muuttuu "kerran vuodessa" tapahtumaksi tai himon varaan rakentuneeseen on-off suhteeseen josta romanttiset tunteet puuttuvat? Joutuvatko kaikki elämässään tekemään valinnan näiden kahden välillä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Uskon että ongelma on vain siinä, että kaipaat kohteen johon kohdistaa kaikki nuo tunteesi. Kun löydät jonkun johon oikeasti uskallat purkaa kaiken sen tunteenpalon, uskon että tuo rauhoittuu. Kaipaat rakkautta ja huomiota ja toisen ihastuminen saa ehkä sinut tuntemaan itsesi ihastuneeksi kun tunnet hyvää oloa saamastasi huomiosta. Ehkä myös mahdollisesti käyttäydyt huomaamattasi flirttailevasti uusia tuttavuuksia kohtaan rakastetuksi tulemisen kaipuussasi, mutta sekin varmaan katoaa kun löydät jonkun jota oikeasti rakastaa koko arsenaliinillasi. Sinun täytyy itse tajuta, ettet voi aina miettiä sitä, onko tämä nyt SE OIKEA vai onko jossain joku vielä parempi. Jos aina etsit parempaa, tulet pitämään itsesi tuossa kierteessä ikuisesti. Kun löydät jonkun jonka kanssa kemiat sopivat yhteen, voit keskittymällä häneen luoda hänestä "sen oikean".
Toivottavasti oli jotain järkeä.