Psykologia vs. sosiaalityö

olen valmistunut toiseen noista töistä. psykol. on parempi palkka, yleisin taitaa olla noin 3 te nykyään on myös yli 4 te palkkoja. sossuilla palkkaus on kai selvästi heikompi(?)

psykol työt vaativat paljon pitkää pinnaa: pitää jaksaa kuunnellaa samankaltaisista ongelmista kuukausista ja vuosista toiseen, sitä kaikki ei jaksa. monet on töissä paikoissa joissa on pakkotahtista hommaa, esim poliklinikoilla. sama ongelma on kyllä sossuillakin. Tutkimusmenmetelmät eivät ole mitää brilajntteja juttuja, päinvastoin muin mitä ihmiset luulee.

Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä että psykol tutkinto antaa paremmat edut kuin sostt homma. Sossut ovat jossain työpisteissa pelkkiä pajatsoja, jotka jakaa kaavamaisesti rahaa köyhillle. On toki muitakin työpaikkoja heillä.

Kannataa miettiä pikemminkin sitä millaisten potilaiden tai ihmisten kanssa haluaa olla. Suosittelen työkokeilua esim mielisairaalassa vaikka (opiskelun ohessa tai muuten) siivoojan töissä että todella näkee sen mitä elämä niissä paikoissa käytännössä on, ennenkuin tekee valinnan.

Jos sosiaalityön opiskelu ei oikeasti nappaa niin eiköhän ole ihan oman ja yleisenkin edun vuoksi hyvä vaihtaa alaa?

En oikein tiedä mistä olet saanut sellaisen käsityksen, että koulukuraattorina oleminen "on rentoa ja leppoisaa". Käsittääkseni nykypäivänä työ on aika kaukana rennosta, sillä kuraattorilla on useimmiten useampi kuin yksi koulu työkenttänään. Yleensäkin ajatus siitä, että sosiaalityöntekijänä toimiminen olisi jotenkin "rento duuni" on hiukan outo. Ehkä kulunut esimerkki on lastensuojelun sosiaalityö, jossa työntekijät ovat ylikuorimittuneita. Jostain kuulin, että sosiaalityöntekijöiden kohdalla ensimmäiset sairauslomat liittyen työuupumukseen pidetään noin 2-3 vuotta valmistumisen jälkeen...että niin rento duuni kyseessä!

Sosiaalityö aikuispuolella ei myöskään ole "pajatsona toimimista", vaan toimeentulotukipäätöksiä tekee pääasiassa etuuskäsittelijät ja sosiaaliohjaajat (näin on ainakin suuremmissa kaupungeissa). Sosiaalityöntekijöiden toimenkuva on sitten hiukan erilainen.

Ehkä sinulle on jo selvinnyt, että sosiaalityöntekijät ja psykologit tekevät jo lähtökohtaisesti kovin erilaista työtä. Kannattanee suuntautua sinne, mikä ihan oikeasti kiinnostaa...

Hei! Täytyy vähän mainostaa näitä psykologin hommia, kun tuli puheeksi :). Olen melko tuore psykologi ja tällä hetkellä työskentelen koulupsykologina, työhön kuuluu sekä oppimisvaikeustutkimuksia että keskustelukäyntejä.

Omasta puolestani voin suositella alaa. Koulutuksella voi tehdä monenlaista. Näissä perinteisemmissä psykologin tehtävissä palkkaus voisi olla parempi, mutta siinäkin on päästy eteenpäin (itsellä jää kyllä vielä alle 3000 vastavalmistuneena). Testimenetelmien tilastollisesta tulkinnasta sai ihan kelpo perusteet opintojen aikana, joten laskelmia ei joudu päivittäin itse miettimään ja samoin teoriapohja alkaa kokemuksen karttuessa pikkuhiljaa yhä enemmän toimia tämän käytännön työn pohjana esim. keskusteluiden aikana ideoita antamassa..Toki tietojaan ja taitojaan olisi tärkeä ehtiä päivittää mahd. usein. Tähän mennessä joka työtehtävässä on päässyt käyttämään omaa luovaa otetta hypoteesien miettimisessä, tehtävien teettämisessä, tulosten tulkitsemisessa ja kirjoitustöissä. Yhteistyötä tehdään monella taholla, myös esim. koulukuraattorin kanssa konsultoidaan puolin ja toisin.

Työmäärä riippuu varmasti paljon työtehtävistä ja työnantajasta, mutta itse olen nyt ehtinyt käyttämään kunnolla aikaa myös kirjoitushommiin ja valmistelevaan työhön. Kalenteria on saanut täyttää yllättävänkin itsenäisesti ja työpäivät rakentaa omalla tavallaan. Psykologien työtilannekin tuntuu olevan tällä hetkellä hyvä, esim. täällä Etelä-Suomessa vähän yliopistokaupunkien ulkopuolella sijaisten tarve oli suuri monessa paikassa valmistumiseni aikoihin. Eli ihan tyytyväinen olen alanvalintaani.