Vai onko sittenkään, siihenkin tottuu näköjään ei ole turhia tunnekuohuja eikä neuvotteluja maton piiskauksen tarpeellisuudesta juuri nyt.
Ei pidä ymmärtää väärin, hihaan tarttujia on kyllä, mutta neuvonpito kaapin paikasta tuntuu jo aika joutavalta.
Olenko siis tullut lopulta järkiini.
No oli kuinka vaan "oikealle" on aina sijaa, ehkä turhanpäiväistä kranttuilua jokaisestahan voi ajan kanssa tulla se oikea?
Ei pidä ymmärtää väärin, hihaan tarttujia on kyllä, mutta neuvonpito kaapin paikasta tuntuu jo aika joutavalta.
Olenko siis tullut lopulta järkiini.
No oli kuinka vaan "oikealle" on aina sijaa, ehkä turhanpäiväistä kranttuilua jokaisestahan voi ajan kanssa tulla se oikea?
Vastaukset 27
Vanhimmat
yksinäisyys kuin sydänsurut.
Tuosta voidaan olla montaa mieltä, ellei uskalla ei mitään saa, nurkassa nysvääjä saa kyllä olla rauhassa, ei ole häiriöitä eikä intohimoja.
muuta. Terv. Suolavesilammikosa istuva punanenä.
Ehkä mutten tiedä mitä, mutta suolavedessä likoaminen ei liene parhaita keinoja, empatiaa vaikka piisais, niin eteenpäin elävän mieli.
kiukuta uuroksille .
Kunhan muistaa kiukuta oikeeseen suuntaan, en mä ole sulle pahaa mieltä aiheuttanut, pitää muistaa ettei se ole hellan vika jos näpit palaa.
syyt kun ovat olleet ehkä syvemmällä..nuo riidat jostain kaapin paikasta parisuhteessa, ovat vain pintaa..
Nyt sinulla on vihdoinkin aikaa myös itsellesi..miettiä, omaa itseäsi...siitä johtuu että "kuvittelet" tuon tunteen nyt siten että, olet vihdoin tullut järkiisi..;)
No, monen kertaan eronneen naisen näkökulmasta vaan. Jokainen uusi suhde joka myös pontentiaalinen uusi ihmisuhde, sinä päätät...oikealle ihmissuhteelle on aina tilaa;) jos, vaan tosissasi tahdot itse niin.
t.friidu
En ole katkeroitunut tai pettynyt, mulla on kädet valmiiksi levällään syleilyyn.
Ehkä yritin jotenkin kömpelösti sanoa että virheistä pitää ottaa oppia, turha on päätään monesti samaan seinään lyödä.
katse vaan eteenpäin nyt. Elämästä ei koskaan tiedä, mitä se tuo...eikä myöskään mitä se vie. Paljon vaan antaa...
Onnea, sulle;
t.friidu
Olet melko itsekeskeinen.
Tuo on jo uutta, vaikka olen yön selkäänkin valmis lähtemään jos ystävä tai läheinen on avun tarpeessa.
ihan jokaisesta..sentäs. :)
Olet tullut järkiisi. Miksi tapella kaapinpaikasta tällä ikää. Pidä tavarasi paikoillaan ja aloita aikusten ihmisten seurustelu. Illat yhdessä sekä ehkä viikonloput. Arkena aamulla yksin ihanasti hiukset sekaisin, yöpuku väärinpäin, kahvia ja päivälehti levällään pöydällä. Eikä kukaan urputa.
Pariin kertaan eronneena olen huomannut, että teiden risteytyessä eri suuntiin käteen on jäänyt vain se varastossa ollut kirppari kama, etenkin liinavaate ja astia osastolla. =)
paikkojen hämmentäjää. Et ole pitänyt puolijasi. Päältä on viety paras ja vielä mikä pahinta otettu varaslähtö.
En mä liinavaatteiden tai astioiden perään itke. Se mikä kerran menee se toki mennä joutaa.
töistä kotiin kun tänäänkin tulin, metelistä ja ihmisten selitysten keskeltä: Hiljaisuus, ei kukaan vaatimassa mitään, suoraan kyllä koneen äärellä, mutta täälläkin hiljaista, voin vastata mihin viestiin haluan.
Kaukana pelottavasta, samoin ajattelevaa miestä on vaikeaa löytää.
Vaikeaa olisi taas opetella toisen tavoille ja ennenkaikkea opettaa se (hän) minun tavoilleni.
Se on parasta, ei kompromisseja tai neuvonpitoa mitä suraavaksi.
Onko se vain pariutumis vietti mikä harhauttaa ajatukset aika ajoin, pullaa on vaikea samaan aikaan syödä ja säästää.
läheisyytä ja yhdessäoloa joskus kaipaa, mutta mutta
Se olisi aika kallis hinta jos joutuu luopumaan elämäntavastaan ja minusta tulisi tosi äkäinen jos joutuisin toisen säännöille.
ja kun ei sitä tunnetta ole tullut kun olen miehiä nähnyt että ton ihmisen takia olisin valmis luopumaan.
Se ei riitä että vain toinen haluaa, kun minunkaan ei yksin tarvitsisi olla.
Kyllä se on niin että minä saan olla.
Ajattele nyt joku vieras mies tohon sähläämään, ei tulis mitään.
En kuitenkan usko, että kaikki menee samaan sapluunaan, on mulla nainen joka ei halua tai uskalla haluaa musta muuta kuin bailu ja X seuraa, kunnioitan sitä.
Ei mulla ole mitään tarvetta tunkea toisen arkeen ellei pyydetä, silloin voin kyllä harkita.
uskon että mies joka ajattelee samoin kun minä jossain luuraa, ehkä me ollaan aina eri aikoina samoissa paikoissa.
Eli kun minä olen lapissa se on etelässä ja kun minä olen mantereella se on saaressa.
Kierretään samoja paikkoja kenties koskaan kohtaamatta.
Pitäis varmaan kääntyä ympäri ja siinähän se olis, tai sitte sekin keksis just sillä hetkellä että käännynpä ympäri.
No tää nyt oli vaan tätä.
Sitähän se on, polut ei risteä "sen oikean" kanssa välttämättä ehkä koskaan, ja nyt en tarkoita sillä oikealla naimisiin menoa tai muutakaan roikkumista.
Kirjoitit kivasti. Löysin ystävän, tosin meni kauan kiersimme samoja paikkoja maailman ääriä, mutta eri aikona. Ympyrä sulkeutui vuosikymmenten jälkeen, kohtasimme asumme melkein naapureina. Käänny ympäri se voi olla siinä.
sanoessasi, että "oikealle" on aina sijaa oikeaa kättäsi, jota nyt ryhdyt käyttämään ja säästät vasemman käden vanhan päivän varaksi, jotta saisi piikastakin vielä kerran.
Tottahan joka viestin saa käsittää kukin omalla tavallaan.
lat.
homo hominus tai jotn
terv. blondi
No jaa mehän kuulumme ainakin lähes kaikki "homo erectus" lajiin mut se ei tarkoita stondaavaa himpulapoikaa, vaan pystyssä kävelevää ihmistä, vauvat ja humalaiset siis kuulunevat sukuun "homo konttaus".