Onko teidän mielestänne paljon väliä sillä, minkä ikäinen ihastuksenne tai rakastettunne on? Entä onko koulutuksella, sosiaalisella taustalla yms. asioilla väliä tai onko joskus ollut? Onko esim. joku suhde tai sen alku kaatunut siihen, että olette ajatelleet suhteen olevan mahdoton esim. ikäerosta, ammatista, koulutuksesta tai sen puutteesta yms. asioista johtuen? Onko esimerkkejä ns. "mahdottomien" suhteiden onnistumisesta tyyliin ikäeroa 15-20-vuotta ja äkkiä katsottuna muutenkin kaikin puolin järjen hiventäkään vailla oleva yhdistelmä? Onko suhteilla yleensäkään mitään logiikkaa vai onko kaikki logiikka vain kuvitteluamme ja ulkoisia toisarvoisia asioita, jotka estävät meitä löytämästä todellisia sukulaissieluja, jotka päällisin puolin saattavat vaikuttaa järjettömiltä valinnoilta?
Onko iällä, taustalla yms. väliä?
Eye
141351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ovat. ei minulle ole ainakaan mitään merkitystä iällä tai koulutuksella, ym.
Olen itse seurustellut itseäni yli kymmenen vuotta vanhemman naisen kanssa ja ulkopuolisten silmissä olimme todennäköisesti aika epäsuhta pari, mutta homma sujui hyvin ja ero johtui aivan muista kuin ilmeisistä syistä.
Olisi mielestäni kuitenkin aika sinisilmäistä kuvitella etteikö ikäero, erilaiset taustat ja ero koulutuksen tasossa voisi aiheuttaa isojakin hankaluuksia suhteeseen.
Vaikka esim. korkeakaan koulutus itsessään ei takaa minkäänlaista sivistystä, puhumattakaan "sydämen viisaudesta", voisi ehkä karkeasti ajatella, että suunnilleen samantasoisen koulutuksen saaneet ihmiset ovat lähempänä toisiaan ajatustavoiltaan kun yhteiskunnan eri laidoilta repäisty pari. Tämä on karkeaa yleistystä, tiedän.
Loppukaneetiksi ilmoitettakoon etten omaa itse akateemista koulutusta, enkä sellaisen perään ikinä itse kyselisi esimerkiksi deitti-ilmossa (jos sellaisia olisi tarve rustata :).
Ei iällä oikeastaan ole väliä, kai. Tai sitten on. Yleensä vain ihastun oman ikäisiini tai hieman nuorempiin (siis en valikoi iän mukaan, vaan ne nyt vain sattuvat olemaan sen ikäisiä). En osaa sanoa, mitä ajattelisin, jos ohastukseni olisi 20 vuotta vanhempi, koska tällaista tilannetta ei ole tullut vastaan.
Koulutuksella tai sen puutteella ja ammatilla ei taas ole mitään väliä.
...mutta onhan se sanomattakin selvää, että ihmiset joiden tausta, ikä, koulutustaso yms seikat vastaavat toisiaan, tulevat luultavasti hyvin toimeen. On ainakin aluksi puhuttavaa vaikka työn tai koulutuksen tiimoilta..? Tutustuminen voi siis käydä helpommin.
Kai sitä jonkun verran yhteistä täytyy olla että suhde on hyvä molemmille, ettei käy niin että toinen elättää toista tai sortaa henkisesti (jopa huomaamattaan) tai muuta sellaista. Arvomaailmojen täytyy natsata edes jollain tasolla, se ja luonne kun on ja pysyy, muuta käyttäytymistä voi sitten muokata..?
Huono olen sanomaan, mutta itse viihdyn ja ihastun suhteellisen samankaltaisiin ihmisiin kuin itsekin olen.
Näin uskoisin omalta kohdaltani. Tiedä sitten. Yhdessäolo on kuitenkin keskinäistä vuorovaikutusta, keskustelua, sanatonta viestintää, ei pelkkää rakastumista ja erotiikkaa. Jotain samaa täytyy löytyä aaltopituuksilta, tiedontasosta, kiinnostuksen aiheista.
Itse pidän vanhemmista. Ehdottomasti minua ainakin 5-8 vuotta vanhempi vähintään. Naisellisuus luetaan eduksi. Muilla taustatekijöillä ei ole niinkään väliä. Se on se kemia...
Kaikki toki ovat yksilöitä, mutta mielestäni iso ikäero vaikuttaa. Pikälle toistakymmentä vuotta kasvattaa ihmistä jo niin paljon, että eihän se voi olla vaikuttamatta arvomaailmaan ja ajatuksiin. Itse aikoinaan seurustelin 12v nuoremman naisen kanssa ja sen huomasi, siihen arvojen ja ajatusten erilaisuuteen kaikki kaatuikin. Hän halusi mennä ja bailata, minä taas ne olin tehnyt jo aikoinani. Uskoisin myös suuren koulutuseron vaikuttavan.
Täytyy myöntää, että mulle koulutuksella on väliä. Ja uskonpa, että monelle muullekin korkealle kouluttautuneelle.. Siksi kai niitä koulujakin käy, koska se on itselleen tärkeää. Mulle on vaan helpompi uskoa, että suhteesta tulee jotain jos "päät" ovat suht samalla tasolla.
Jos ei koulu ole koskaan kiinnostanut itseä, niin miksi sillä olisi väliä, mitä se toinenkaan siitä ajattelee?
..että eikö koulutus ole aina melkoisen kapea-alaista...?
Yleissivistys on erikseen, mutta tarvitaanko sitä arkisessa parisuhteessa?
Onko kysymys sittenkin saman aaltopituuden hahmottamisesta, samansuuntaisista elämänarvoista?
Emmekö me kohtaa toisemme ihmisyyden tasolla, jossa tiedolla ei ole mitään sijaa, mutta sydämen viisaudella kyllä?
niitä yhteisiä elämänarvoja ja maailmankatsomusta. Silti, luen koulutuksenkin yhdeksi osaksi noita asioita.
Voihan se koulutus olla kapea-alaista, ja toisaalta niin täytyy ollakin, jotta se eroaisi yleisisvistyksestä. Uskallan silti väittää, ettei yleisisvistys ja spesiaaliosaaminen sulje toisiaan pois. Yleissivistystään voi laajentaa kouluttamalla itseään - eikä se tie ole aina putkinäköinen.
Ja edelleenkin, Jennifer, "arkinen suhde" on niin arkinen kuin sen haluaa pariskunta itse määritellä. Monen arkeen kuuluvat myös työ tai tutkimus, ja onhan se kiva jos se toinen ymmärtää, mitä se merkitsee - josko tekee itse jotain vastaavaa.
Ihminen on myös järkevä ihminen, ja järjen saa parisuhteeseenkin ulottaa.
Kysyisin vielä, että eikö toisaalta ole niinkin, että erilainen työ/koulutus antaisi molemmille parisuhteen osapuolille uusia näköaloja...?
Ei kai ihmisen järkevyyttä poista se, että hän olisi esim. peruskoulun käynyt, työtön, joka miettii elämän uraansa vielä kolmekymppisenäkin.?:)
Ja voiko arkisen suhteen ymmärtää siten, että joka ikinen suhde arkipäiväistyy ajan myöstä?
Tässä vaan muutamia kysymyksiä pohtiakseni :)
Kerrankin olen Jenniferin kanssa samaa mieltä. Vanha klisee, mikä pitää paikkansa tässäkin asiassa (mielestäni) että : "Vastakohdat täydentävät toisiaan". Jos ajattelee että koulutuseroilla on väliä niin silloin näin ajattelevalla varmasti onkin.
tuo voi olla aivan totta. Vastakohdat täydentävät toisiaan, mutta joskus vastakkaiset mielipiteet asioista joutuvat törmäyskurssille ja mitään ei ole tehtävissä. Se, että ollaan kaikesta eri mieltä ja omataan eri maailmankatsomus, ei tee suhteesta todellakaan täyttä - enemminkin kovin tyhjän ja hedelmättömän taistelutantereen.
Kohtuus kaikessa?
..on väliä ja loppujen lopuksi millään asialla ei ole väliä, kun ajattelen omia rakastumisiani.
Monet käytännön seikat tuovat vaikeuksia, mutta tuskin nekään ovat lopullisia esteitä.
Eniten minulle merkitsee, millainen ihminen on juuri sillä hetkellä, kun olen ihastumassa, rakastumassa häneen.
Insinöörin papereita en kysy..;) Mutta sitä kysyn, miten hän suhtautuu minuun silloin, kun tuotan hänelle jonkin ylivoimaisen pettymyksen.