Olen 21-vuotias nainen ja kärsinyt melkein vuoden hankalasta aknesta. Se on sellaista tyyppiä, että lähes jokainen näppylä jättää jonkinmoisen kuopan naamaan, ja poskeni ovat jo täynnä kuoppia. Vaikkakin olen syönyt useat antibioottikuurit, jotka ovat auttaneet hyvin sen aikaa kun olen niitä syönyt, tosin lopulta alkoi tuntua että nekään eivät enää tehoa kunnolla. Nyt kuitenkin aloitin antibiootit uudelleen parisen viikkoa sitten, eri merkkiä mitä entinen (en kyllä tiedä auttaako merkin vaihto mitään..) vaikka oikeastaan olin päättänyt aloittaa Roaccutanin. Olisin tarvinnut päätöksessä vaan tukea ja rohkaisua, ja sitä en ihotautilääkäriltä alkuunkaan saanut, hän ei suositellut kuuria minulle ollenkaan koska mainitsin pelkääväni etenkin e-pillereiden haittavaikutuksia, joita ihan alkuun minulle suositteli. Ja hän sanoi että keväällä ei kannattaisi Roaccutania aloittaa. Pelkäänhän minä hirvittävästi myös Roan haittavaikutuksia, en niinkään kuurin aikana tulevia vaan sitä, jos se jättää kehoon jotain pysyvää haittaa. Nyt se kuitenkin alkaa tuntua yhdentekevältä, kaikista tärkeintä minulle alkaa jo olla se aknen paraneminen. Minulle on nimittäin myöskin ilmaantunut mm. vakavan oloisia sydänoireita vahvasta ahdistuksesta, jotka olivat lähes poissa nyt parisen viikkoa kun oli ihon kannalta helpompi jakso. Mutta nyt ahdistukseni on taas paisunut suuriin mittasuhteisiin, ja pelkään että sydän alkaa taas oireilla pian pelottavasti.
Epäilen että tämä iho-ongelma sai alkunsa sen seurauksena, että yhdessä välissä en voinut syödä juuri mitään (nielemisongelman takia) ja paino laski liian alhaiseksi. Siitä kylläkin kului useampi kuukausi, ennen kuin hormonit menivät aivan sekaisin, menkat jäi pois (ja olivat poissa yli puolen vuoden ajan), iho rasvottui valtavasti ja naama räjähti hetkessä täyteen paiseita, ja naamani oli silmän räpäyksessä kuoppainen näppylöiden parannuttua. Mistä muustakaan yhtä vahva häiriö olisi voinut tulla? Nyt hormonitoiminta on selkeästi tasoittunut, menkat olleet säännöllisesti jo useampaan otteeseen ja ihokaan ei rasvoitu enää niin paljoa, ihmettelen vaan miksi akne ei ole siinä samassa helpottanut ainakaan merkittävästi. Mietin että onkohan siinä "syömättömyysaikana" päässyt syntymään joidenkin ravintoaineiden puutostiloja? Jostain kyllä luin, ettei vitamiinien puutos eikä ruokavalio aiheuta aknea. Mm. sinkkiä aloin syömään, ja sen aikana tuli isoja patteja joiden pelkään jättävän pahoja arpia. Liittyyköhän sinkkikuuriinkin pahenemisvaihe?
Jos päätän nyt vaatia sitä Roaccutania, pelkään, että pahenemisvaihe on niin paha ja pitkä että se aiheuttaa entistäkin pahempia paukamia naamaan jotka jättää täysin peruuttamattomia syviä kuoppa-arpia.
Joidenkin mielestä saattaa kuulostaa liioittelulta tämä mitä kirjoitan, mutta olen aikoinani ollut vuosien ajan koulukiusattu mistä on seurannut pohjattoman huono itsetunto, ja ei pysty edes kuvittelemaan miten huono se on tänäpäivänä. Pelkään vaan valtavasti ihmisten katseita ja reaktioita yms, ja sosiaaliset suhteeni kärsivät entisestään kun olen niin ahdistunut ja epävarma itsestäni. Ja onhan se tietty muutenkin kurjaa menettää tasainen iho näin nuorena, eikä huvita ollenkaan enää esiintyä valokuvissa.
Olisi hienoa kuulla jotain piristäviä ja rohkaisevia sanoja, koska tuntuu että olen niin yksin tämän asian kanssa. Yksinäiset hetket ovat välillä todella tuskastuttavia kestää.
Miten te muut olette selvinneet?
Epäilen että tämä iho-ongelma sai alkunsa sen seurauksena, että yhdessä välissä en voinut syödä juuri mitään (nielemisongelman takia) ja paino laski liian alhaiseksi. Siitä kylläkin kului useampi kuukausi, ennen kuin hormonit menivät aivan sekaisin, menkat jäi pois (ja olivat poissa yli puolen vuoden ajan), iho rasvottui valtavasti ja naama räjähti hetkessä täyteen paiseita, ja naamani oli silmän räpäyksessä kuoppainen näppylöiden parannuttua. Mistä muustakaan yhtä vahva häiriö olisi voinut tulla? Nyt hormonitoiminta on selkeästi tasoittunut, menkat olleet säännöllisesti jo useampaan otteeseen ja ihokaan ei rasvoitu enää niin paljoa, ihmettelen vaan miksi akne ei ole siinä samassa helpottanut ainakaan merkittävästi. Mietin että onkohan siinä "syömättömyysaikana" päässyt syntymään joidenkin ravintoaineiden puutostiloja? Jostain kyllä luin, ettei vitamiinien puutos eikä ruokavalio aiheuta aknea. Mm. sinkkiä aloin syömään, ja sen aikana tuli isoja patteja joiden pelkään jättävän pahoja arpia. Liittyyköhän sinkkikuuriinkin pahenemisvaihe?
Jos päätän nyt vaatia sitä Roaccutania, pelkään, että pahenemisvaihe on niin paha ja pitkä että se aiheuttaa entistäkin pahempia paukamia naamaan jotka jättää täysin peruuttamattomia syviä kuoppa-arpia.
Joidenkin mielestä saattaa kuulostaa liioittelulta tämä mitä kirjoitan, mutta olen aikoinani ollut vuosien ajan koulukiusattu mistä on seurannut pohjattoman huono itsetunto, ja ei pysty edes kuvittelemaan miten huono se on tänäpäivänä. Pelkään vaan valtavasti ihmisten katseita ja reaktioita yms, ja sosiaaliset suhteeni kärsivät entisestään kun olen niin ahdistunut ja epävarma itsestäni. Ja onhan se tietty muutenkin kurjaa menettää tasainen iho näin nuorena, eikä huvita ollenkaan enää esiintyä valokuvissa.
Olisi hienoa kuulla jotain piristäviä ja rohkaisevia sanoja, koska tuntuu että olen niin yksin tämän asian kanssa. Yksinäiset hetket ovat välillä todella tuskastuttavia kestää.
Miten te muut olette selvinneet?
Vastaukset 10
Vanhimmat
hmm.aluksi sanon että toivon että sinulla ei ole puhjennut joku aikuisiän akne..ne kuulemma aika hankalia..nuoruusiän menee yleensä ohi..mutta aikuisiän,se ilmeisesti joku häiriötila..
minulla alkoi akne murkkuikäisenä,ja nyt myöhemmin se on poissa,tosin vieläkin edelleen menkkojen aikaan tulee niitä näppyjä mutta se ei maailmaa kaada..eniten ehkä ärsyttää ne arvet jotka vielä on,vaikka nekin haalistunut mutta menee vielä aikaa ennenkuin ovat poissa kokonaan..
kesäaurinkoa odotellessa....
ja ehkä myös toinen haitta mikä ärsyttää,on kun lääkäri määräsi minulle differenia ja antoi väärät ohjeet hoitoon..joten näin ollen se vahva aine tavallaan pilasi ihoni,että ihoni on nykyään superherkkä.Saan todella helposti allergisia oireita..basironit sun muut.ovat myrkkyä iholle..siis..en voi ostaa kaupasta mitä tahansa. etenkään alkoholia sisältäviä tuotteita.
mutta ehkä paras vinkki minkä voin antaa ihon suhteen..että vaikka se ihon tila voi ajoittain masentaakin niin älä kumminkaan anna kaiken pyöriä sen ympärillä. Keskity muihin asioihin.
Voit nauttia elämästä vaikka sinulla onkin iho-ongelmia, älä anna sen rajoittaa elämää..Ei sinun kannata pelkää ihmisten katsomista..uskon että psyykkinen hyvinvointi ja terveys kulkevat käsikädessä ja se stressi ja paha olo voivat kyllä heijastua myös ihon kuntoon..
Mitä enemmän liikut ja olet ulkona, iho saa happea, ja syöt terveellisesti,säännöllisesti sitä paremmin iho voi..
minusta sinun kannattaisi kokeilla aluksi jotain muuta kuin roaa..sillä sekin aikamoista myrkkyä ja entäs jos vaan jättää pahempia arpia tai eikö siinä ole se pahenemisvaihe?
jos pelkäät e-pillereiden haittavaikutuksia,,niin suosittelen että alat syömään vaikka yasminea mutta älä missään nimessä diane novaa..novasta minulla erittäin huonot kokemukset..ja lopetin niiden syömisen kesken..
tsemppiä sinulle!
Minullakin paha akne, arpia, aivan järjettömän suuret ihohuokoset ja kaikkea muuta kamalaa, iho on kulunut puhki kaikista aineista mitä vuosien varrella käyttänyt. Akneni vaan pahenee entisestään menkkojen aikana, kaikenlaisia mätäpaiseita! Olen kyllästynyt tähän! Jaksamisia sinne, kyllä se joskus helpottaa, toivotaan ainenkin niin :)
Jos englannin kieli on riittävän hyvä suosittelisin, että lukisit tämän infon roasta: http://www.acne.org/messageboard/FAQ-Accutane-Users-t119308.html Jos aknen paraneminen on todellakin mitä haluat eniten, niin älä epäröi jos ihotautilääkäri suostuu että aloitat roan. Jotkut ihmiset jotka eivät koskaan ennen ole saaneet akne arpia voivat saada arpia roa kuurin aikana. On myös monia muita ei niin kivoja sivuoireita mitkä sinun pitäisi ottaa huomioon. Yritä saada niin pieni annos roaa kuin mahdollista, koska silloin pahojen sivuoireiden mahdollisuus pienentyy huomattavasti. Muuten, en ole ihan varma jos edes saat mennä roalle sydänoireilusi takia...
Acne.org sivustossa on muutenkin paljon hyvää informaatiota ja hyviä, ymmärtäviä ja kannustavia aknesta kärsiviä ihmisiä. Se on paras akne sivusto jonka tiedän ja suosittelen lämpimästi visiittiä siellä: http://www.acne.org/messageboard/forums.html Olen pyörinyt sivustolla jo melkein vuoden ja täytyy kyllä sanoa, että ihmiset siellä ovat auttaneet minua valtavasti, ei vain ihoni kanssa mutta myös henkisesti.
Tsemppiä! :)
Tämäkin keskustelunkulku kertoo, että akne aiheuttaa mielenterveydellisiä haittoja. Yksikin kirjoittaja pelkää, että Roaccutan voisi olla hänelle haitallinen sivuvaikutuksien suhteen, vaikka se voisi poistaa aknen, joka on ollut suurin elämää kurjistava tekijä kuluneen vuoden aikana.
Voi herranen aika, jos niitä paiseita niin rakastaa, että epäröi syödä lääkekuurin,jolla niistä eroon pääsisi, niin tällainen ihminen tarvitsee muutakin lääkitystä.
Ollenkaan aliarvioimatta kirjoittajan henkisiä lahjoja sanoisin, että suurin syy roaccutanista kieltäytymiseen kyseisellä henkilöllä on niin kutsuttu vauvakuume. Jalat ristiin vuodeksi tai kahdeksi. Kyllä sen paskovan ja huutavan vaippakäärön(niin ihanan) ennättää saada myöhemminkin.
Masennus ei kuitenkaan ole mikään pikkujuttu! Roa on sitä minulle aiheuttanut, tosin myös ihon kunto koska olen aknesta kärsinyt 15 vuotta.
Ei kannata leikkiä mielenterveytensä kanssa, varsinkin kun roa ei ole mikään kovinkaan varma parannuskeino... nimin 2 kuuria syönyt. Ja mielialalääkkeitä 5 vuotta...
Heippa nimim. Ahdistunut!
Mistähän sitä alottaisi...? Voisiko ahdistus ja sydänoireet viitata paniikkihäiriöön? Paniikkihäiriössä kun tuo itsetunto on isossa asemassa. Vahvat sydänoireet (tykyttää "rinnasta ulos"), vakavat ahdistuksen oireet (mm. hengitysvaikeudet), huimaus, tuntuu että voi vaikka kuolla -liittyy paniikkihäiriöön.
Olen kolmekymppinen, minulla on sekä paniikkihäiriö että IBS (ärtyneen suolen oireyhtymä), olen laihtunut viimeisen parin vuoden aikana lähes kymmenen kiloa. Ihoni on täynnä näppylöitä, parit puhkeamattomat kipeät patit päälle törkeän kuiva poskista, läiskikäs, äärettömän herkkä, parit finnit kaulassakin, ihohuokoset niin suuret että ne näkyy kuuhun... jopa kosmetologi on pyöritellyt päätään kanssani (eikä oikeasti ole huono kosmetologi). En pysty käyttämään sellaisia aineita mistä palstoilla, apteekissa, body shopissa jne. sanotaan että NÄILLÄ nimittäin ei voi olla parantumatta...
Syön helokkia, sinkkiä, juon paljon vettä, syön keskimääräistä ihmistä PALJON terveellisemmein IBS:n takia. En syö ollenkaan suklaata, karkkia tms. Silti naama kukkii ja olen lähestulkoon epätoivoinen. Olen kolmekymppinen ja minua suorastaan HÄVETTÄÄ että naamani on tämän näköinen.
Niin.. mikäs tsemppi se tuo oli :D
Ahdistuneisuus, mahdollinen paniikkihäiriö, itsetunnottomuus, iho-ongelmat... uskoisin että avain ongelmaan on kaksijakoinen: Toinen vastaus löytyy sinun sisältäsi, toinen mahdollisesta lääkkellisestä ihon hoidosta. Tunnistan hyvin sen, että jos ei ole tyytyväinen itseensä ulkoisesti on vaikea tuntea mitään hyvää sisäisesti. Tämä on ikävä oravanpyörä: itsetunto kärsii, minäkuva vääristyy, tulee huono olo ja ahdistaa, luisuu yhä syvemmälle siihen että kuvittelee ihmisten arvioivan, keho alkaa voida huonosti -ja se ei varmasti edesauta mitään imeytymistä ja ravinteiden kulkua.
Mitä lääkkeisiin tulee, en osaa neuvoa koska en ole koskaan syönyt. E-pillerit sen sijaan; oliko jopa niin että E-pillerit vaikuttaa ihoon positiivisesti...? Pillerit vaikuttivat minuun masentavasti, ahdistus paheni. Ehkäisyrengas oli parempi hormonien suhteen.
En osaa neuvoa suoraan miten se tapahtuu, mutta joku sisäinen ja ulkoinen rauhoittuminen olisi nyt tarpeen. Joku ihotautilääkärin ja terapian yhdistelmä voisi olla tarpeen? Edes juttelu pysk.sairaanhoitajan kanssa? Saisit tarvitsemaasi tunnustusta ahdistuksellesi, koska oli paniikkihäiriö tai ei, ahdistus on eikä sen kanssa pidä jäädä yksin.
Toivottavasti tästä on edes jotain apua.
Yritän lähinnä sanoa sitä että iho-ongelmat on oikeasti iso juttu itsetunnon kannalta, ihan vain tukeakseni sinua ajatuksissasi - ettet ajattelisi että olet jotenkin yksin. Omalla kohdallani yritän hyväksyä pikkuhiljaa että jos naamani näyttää lepakon takalistolta, en voi muuksi muuttua. Voin ainoastaan tehdä parhaani ja odottaa lopputulosta. Se surettaa ja ahdistaa, mutta kun vaan itsepäisesti kuljen eteenpäin, ahdistus myös hellittää.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja että jaksaisit! Olet nuori (minäkin olen nuori ;) -ja elämä edessä. Ei luovuteta, eihän? Suosittelisin kaiken muun ohella että kävisit terapiassa - askel kohti sitä lähtee omalääkäriltä. Se ei maagisesti paranna ihoa - mutta tekee hyvää sille nuorelle naiselle siellä ihon takana.
Samaistuin tohon viestiin paljon vaikka olenkin vasta 19-vuotias poika minullakin oli kasvot täynnä tulehtuneita finnejä ja posket täynnä patteja ja minua yritettiin kiusata koulussa, mutta agressivisuuteni avulla lopetin aina ne yritykset alkuun. Koulu päivät oli yleensä mukavia kunnes saatoin nähdä vilauksen itsestäni peilistä, niin koko loppu päivän olin masentunut ja pelkäsin ihmisten katseita, Olin 6 ja 7 luokalla tosi suosittu tyttöjen kesken mutta kun alkoi tää tosi 4v kestänyt tosi paha vaihe huomasin lopulta, että olin aivan hirvittävän ruma ihoni takia ja täysin ruipelo painoin siis 18 vuotiaana 60kg ja oli tosi vaikea olla, mutta sinä päivänä kun huomasin, että maailma ei muutu mulle sopivaksi toisin kuin kaikille muille huomasin että olin niin laha koska yksinkertaisesti kaikki rasva jonka sain tuli kasvoista ulos lopetin melkein kokonaan niitten ruokien syömisen missä oli yli 2g rasvaa 100grammas ja aloin käymään salilla ja yhdistelmä alkoi toimimaan ihoni parani päivä päivältä ja lihakseni kasvoivat tosi nopeasti, sain puolessa vuodessa yli 10kg painoa lisää nykyään kun ihoni on parantunut melkein kokonaan ja finnien alla oleva komeuteni on päässyt esiin ja olen vielä lihaksikas niin naisetkin ovat alkaneet tulla taas pörräämään ympärilleni nykyään tekisi mieli mennä ajassa takaisin ja kertoa itselleni että tässä tarinassa on onnellinen loppu ja niin on sinunkin tarinassasi sun sisin kuulosti tosi kauniilta ja olet varmasti tosi kauni neito niistä huolimatta ja muista, että kaikista kaunemmat kukat kukkii pisiten
Tällä hetkellä otan kyllä tetrasylia akneeni mutta en tiedä auttaako sinuun.
itse olen koulukiusattu ulkonäön takia. oli syntymävika joka on jo korjattu,mutta yläasteen jälkeen masennuin ja aloin laihduttamaan,tuli aknekin joka oli pahimmillaan just tossa parikymppisenä,söin useamman vuoden antibioottia,joka kyllä vaikutti suolistoon haitallisesti. kun aloin odottaan ekaa lasta akse oli aivan järkky ja lääkettä ei voinut syödä,mutta loppu raskaudesta akne alkoi paranemaan. toisessa raskaudessa aknea ei tullut ja nyt kolmekymppisenä ei ole aknesta tietoakaan ja arvetkin on hävinneet,ihme! suosittelen humektaania kosteusvoiteeksi eikä liian kuivattavia saippuoita,ne vain pahentaa. mitä kuivempi ihon pinta sitä herkemmin finnejä tulee. ja ihon räpläämistä en suosittele..ite sitä tein ja naama oli ihan kauhea..sit vain pakkelia päälle kun lähti johonkin..muuten ei olisi kehdannut. munkin itsetunto meni kouluaikoina niin että ahdistun jos näen nuorisoa esim kaupan kassan lähellä istuskelemassa ja tiedän että on pakko mennä kassalle..siinä meinaa paniikki iskeä vaikka ei paniikkihäiriötä muuten olekkaan..pelkään että ne katsoo tietyllä tavalla tai supattaa jotakin..aattelen heti että mussa jotain hassusti,vaikka ei olekkaan. koita jaksaa,tiedän että akne on INHOTTAVAA
Ymmärrän hyvin ne ikävät tunteet joita olet kokenut. Itsestä tuntuu välillä, että ohikulkijat tuijottaa ja ihmiset kuiskii selän takana eikä kaverit edes kehtaisi olla mun seurassa. Minä olen jättänyt menemättä illanviettoihin jos naama on ollut huonossa kunnossa, en ole halunnut tavata uusia ihmisiä kun pelkäsin että kaikki katsoo kauhistellen. Kunnes lopulta tajusin että vahingoitan vaan itseäni jos annan iho-ongelmien vaikuttaa mun elämään.
Mua auttoi tosi paljon yhden puolitutun kommentti: mainitsin iltaa istuessa, että mulla on ollut viime aikoina tosi paljon ongelmia ihon kanssa. Kaveri vastasi, että hän ei ole ikinä edes ajatellut tai hoksannut että mulla olisi huono iho (ja mulla on siis oikeasti kunnon akne ja arvet eikä vaan pari näppyä). Pointti on siis se, että luultavasti sunkaan tutut ei ajattele sun ihoa niin pahaksi kuin mitä sinä itse ajattelet. Ne on aivan muut asiat jotka sosiaalisissa tilanteissa vaikuttaa.
Mäkin olen yrittänyt välttää lääkekuureja kun en niiden lopulliseen tehoon oikein usko. Aikuisiän akne puhkesi mulle vuosi sitten, ja pikkuhiljaa alan oppia hoitamaan ihoani oikein. Jos kohta ei helpota niin luovutan ja haen roan, mutta vielä on elämäntaparemonttikin tekemättä ennen sitä. :)
Lopuksi on ihan pakko mainita: käy kurkkaamassa tämän palstan etikkakeskusteluja ja kokeile jos luulet että auttaa. Itselläni on viikko etikkakokeilua takana ja tuntuu siltä, että siitä on oikeasti apua, vaikka aluksi pidin ihan täytenä humpuukina koko touhua.
Tsemppiä sulle.
Moikka!
Kuullostaa osittain kovinkin tutulta. Akne puhkesi minulle muutamia vuosia sitten, nyt olen 21. Ihotautilääkäri sanoi sen olevan aikuisiän aknea, koska teini-ikäisenä iho oli kunnossa. Aikuisiän aknehan on se pahin..
Jotenkin itsekkin olen tuntenut itseni kovin "yksin" asian kanssa. Kaikilla ystävilläni on "täydellinen" iho. Ja tiedän tasan tarkkaan miten huono iho voi vaikuttaa itseluottamukseen. Olen vain tehnyt sen päätöksen itseni kanssa että itsesäälin tai mihinkään vastaavaan en jää rypemään. Tästä on vain yksi tie ylöspäin, ja se on voittaa tämä saatanallinen iho-ongelma. Päädyin roaan, ensiviikolla pitäisi aloittaa tämä lääke ja olen varsin luottavainen, että kesällä voin kulkea ilman meikkivoiteita :D
Tsemppiä sulle! Älä anna aknen liikaa vaikuttaa elämääsi, usko tai älä, meitä muitakin on, joilla on samat ongelmat.