Paha olo on kalvanut sisimpääni niin kauan kuin muistan. Sitten, kun rupesin hakemaan apua "ammattiauttajalta", niin mitäs sattuikaan; tunnin keskustelussa ei käyty mitään sen syvällisempää vaan ihan yleisesti. Tuntui, kun hän olisi sadalle ihmiselle kysynyt ne samat kysymykset. Tunsin sulavani miljoonaan ihmisjoukkoon, mutta tunsin myös itseni erilliseksi, pieneksi paskakikkareeksi, jota psykiatri kyseenalaisesti katseli ymmärtämättä ajatusmaailmaani.
Sitten resepti kouraan ja hakemaan lääkkeitä. Luuleekohan hän, että minua vielä hänen vastaanotollansa näkee?
Sitten resepti kouraan ja hakemaan lääkkeitä. Luuleekohan hän, että minua vielä hänen vastaanotollansa näkee?
Vastaukset 4
Vanhimmat
käynti kerralla voikaan heti pureutua painaviin asioihin.Maltappa käydä vielä muutama kerta ja päätä vasta sitten jätätkö koko hoidon väliin.
Minä menin valittamaan vatsakipuja ja minulle annettiin laktoosipitoinen juoma. Mahani tuli älyttömän kipeäksi ja minulle tuli paha olo. Lääkäri tiedusteli, että pierettääkö? No tietenkin pieretti, koska näin todettiin, että olen laktoosi-intolerantti. Lääkäri kyseli useita kertoja, että olenko masentunut ja tiedusteli elämäntilanteestani. Vastailin kysymyksiin kärsivällä äänellä, koska mahaani sattui hirveästi. Kerroin, että en ole masentunut.
Sain mielialalääkkeitä, otin pari kertaa ja heitin sitten purkin pois, koska päässäni alkoi tuntumaan kummalliselta.
Joskus voi joutua hakemaan sopivaa psykiatria/terapeuttia pitkään, ennen kuin löytyy sopiva ja ns. kemiat kohtaa tai tuntee tulleensa kuulluksi/ymmärretyksi.
Vaihda toiseen henkilöön, jos tuntuu ettei apua löydy.
Hyviä (myös vähemmän hyviä)lääkäreitä ja terapeutteja on olemassa, kokemuksesta tiedän
Tosi harmi kuulla näitä juttuja kun ihmiset eivät saa apua ja etenkin kun heitä ei kuunella.
Ystäväni äiti kuoli ja tuli muitakin ongelmia ja hän ei kokenut enään jaksavan ilman terapeuttia ja tilasi ajan keskusteluun. Ystävni joutu ensinnäkin odottamaan tosi monta päivää ennenkuin mitään aikoja sai ja sitten kun se odotettu H. hetki tuli ja pääsi purkamaan sisintään ammatti ihmiselle siinä kävi näin. Auttaja oli pyytänyt kertomaan itsestään ja hän kertoi äidin kuoleman ja kuinka paljon muutakin tapahtui jne. No juttelun loputtua terapeutti kysyi "missä päin äitisi asuu"?
Se siitä.............arvaatte varmaan miltä tuntui autettavasta, kukaan ei kuuntele oikeesti.
Noh ihmisiähän me kaikki ollaan, luotetaan että toinen auttaja voi olla ihan kutsumustyössään ja hänelle merkitsee mitä kuuluu ja miten tästä eteenpäin eikä se paljonko palkkaa tulee tästäkin istunnosta.
Luotetaan rukouksenkin voimaan ja johdatukseen.