Millaista kielten opiskelu on?

Mielestäni se on erittäin avartavaa ja mikäli oikein innostuu, myös tarvittaessa todella syvällistä (jolloin voi siirtyä jo kielifilosofisiin kysymyksiin)!

Ainakaan minulla eivät englannin kielen ja kirjallisuuden opinnot ole olleet mitenkään koulumaisia, lukuunottamatta ihan muutamaa kurssia joihin on kuulunut pakollisia harjoitustunteja (fonetiikka, kielioppi, käännösharjoitukset, kielitieteen ja kielihistorian harjoitustunnit sekä kirjallisuustieteen peruskurssin harjoitustunnit). Pääosin opinnot ovat kuitenkin suht. normaalia yo-meininkiä. Tosin meillä suuri osa opinnoista suoritetaan essee yms. harjoitustöin, ei siis välttämättä tenttimällä kuten monissa muissa yliopiston oppiaineissa. Tässä mielessä kurssit ovat usein varsin työläitä, sillä essee/tutkielmakirjoittaminen vaatii ajattelmista ja aikaa; ainakin mikäli tavoitteena on saada hyviä arvosanoja kirjoituksistaan.

Kielitieteeltä et kielen opinnoissa kyllä välty, sillä se on osa kieliopintojen "selkärankaa". Samaan syssyyn tulee sitten melko varmasti paikasta riippumatta kirjallisuustiedettä, kulttuurintutkimusta, käännöstiedettä jne. Riippuen hieman laitoksesta, näiden painotukset opinnoissa voivat vaihdella ja vapaavalintaisuutta on toki yliopisto-opinnoissa näiden suhteen paljon. Kielitiedettä on kuitenkin varmasti joka paikassa, missä vain jotakin kieleen liittyvää opiskellaan vähänkin syvällisemmin.

Mutta, ainakaan englannin kielen ja kirjallisuuden opinnoissa ei liiallista koulumaisuutta siis tarvitse pelätä. Ja toisaalta voithan aina valita sivuaineeksi sellaisen oppiaineen, joka on vieläkin vapaampaa. Esimerkiksi itse olen suoritellut suomen kirjallisuuden opintoja, joista suurin osa on suoritettavissa kirjatentein, eli siis kotona luet vaadittavan tenttikirjallisuuden, luet siihen ehkä lisäksi hieman taustamateriaalia ja teet tentisuorituksen.

Ainakin Joensuun yliopistossa venäjän kielen opinnoissa "koulumainen" opetus painottuu perusopintojen vaiheeseen. Tämä siksi, että monet uudet opiskelijat ovat lukeneet venäjää lukiossa vain lyhyen oppimäärän, joten peruskielitaidon vahvistaminen aluksi on ihan paikallaan, esim. kielioppikurssien, ääntämiskurssien ja käännösharjoitusten avulla.

Jatkossa opiskelu on muuttunut entistäkin kiinnostavammaksi, varmaan siksi, kun kielitieteen termit ovat tulleet tutuksi ja on päässyt opiskelemansa alan kanssa "sinuiksi" ja saanut vapauksia yksilöllisempään työskentelyyn.

Opintoviikkojen eteen saa kyllä tehdä ihan tosissaan työtä, mutta jos koit lukiossa kieltenopiskelun helpohkoksi niin pärjäät varmasti, näin uskon. Itse en voisi kuvitella opiskelevani mitään muutakaan alaa.

Tervetuloa opiskelemaan kieliä, niiden osaajia ei ole koskaan liikaa. ;)

Anglismi-ongelmaisena hain ja pääsin sisään englantilaiseen filologiaan. Pettymys oli suuri, sillä vaikka englanti on hieno kieli, niin että sitä opiskelisi... no, sanotaan, ettei ihan ollut se kuuluisa my cuppa tea.

Pääsykoekirjoistahan nyt fiksumpi olisikin jo päätellyt, että morfeemeja, runonpätkiä ja Chomskyahan sieltä olisi tulossa. Tunnit olivat tuskastuttavia, kun kirjallisuuden osiot eivät napanneet ollenkaan, Shakespeare, Beowulf, kaikki "hieno" ja "ylevä" olivat ihan umpikuolettavia. Vihasin kirjojen ja novellien analysointia ja ryhmätunkion kuopimista tyyliin "well mitä john tarkoitti kävellessään kaupasta kotiin takaperin? keskustele parisi kanssa"..

Kova kielitiede alkoi tökkiä jo heti ensimmäisten x-bar-teorioiden ilmestyttyä. En kyllä todellakaan ymmärrä, miksi mokomaa paskateoriaa joutuu edes opettelemaan, kun 1. se ei tuo kielenopiskelijalle mitään uutta kielen rakenteesta 2. se ei toimi (esim. lauseenvastikkeet, kieltomuodot jne.) 3. ketä kiinnostaa? Muutenkin koko varsinainen kielitiede oli ns. pepusta, vaikeaselkoisia asioita selitti natiivi, jonka sepustuksista ei ottanut mitään selvää.

Amerikanenglanti oli täysin sorsittu, britit jyräsivät jenkit mennen tullen. Luennoilla proffa jaaritteli lapsuudestaan welshiläisten lampaiden ja cumryn puristuksessa, vaikka luentosuunnitelmasta olisi luullut, että Amerikastakin kuulisi kerrottavan. Ainoastaan jossain spoken Englishissa jakoivat porukan armeliaasti kahtia. Ja voi jeesus niitä englannintankkaajia, joita joutui tunneilla kuuntelemaan (opetuskielenä siis pelkkä englanti), korvat särkee vieläkin.. No, enpä itsekään yltänyt ryhmäpaineessa kummoisiin suorituksiin, joten se siitä.

Kaikken demotivoivinta oli kuitenkin se jyskyttävä tunne takaraivossa, että ei tästä saa edes mitään ammattia. Jos ei opettajan tai tutkijan työ kiinnosta, niin se on sitten bye bye kortistoon. Jotkut työllistyvät teknisen dokumentoinnin ja kääntämisen töihin, mutta haloo, miksette mennyt hankkimaan parempaa kääntämiskoulutusta ko. laitokselta (englannin kääntäminen ja tulkkaus)? Eipä niillä työnantajilla paljon paina, vaikka työnhakija kuinka osaisi lausua old Englishilla tai analysoida jotain romaaninpuolikasta.

Eli älä mene englantilaiseen filologiaan, paitsi tietenkin jos olet kiinnostunut ylenmääräisestä ryyppämisestä ja sössimisestä, siitähän nämä englanninlukijat ovat kuuluja läpi koko yliopiston.