Erosta on jo aikaa, enkä miestäni ottaisi missään tapauksessa takaisin. Tunteet loppuivat jo aikaa sitten, eikä niitä varmaan hänen puoleltaan koskaan ollutkaan. llkeä on minua kohtaan edelleen. Mutta kuitekin on kamalan vaikea lähettää lasta hänen luoksensa, ei sen vuoksi, että olisi vaikea lähettää lapsi isänsä luokse, vaan sen vuoksi, että hänen uusi naisensa sitten toimii "äidin" asemessa ne päivät/yöt. Lapseni on viime päivinä itkeskellyt, miksi hänellä pitää olla kaksi kotia ja miksi hänen elämänsä on sillä tavalla vaikeaa. Hän on vielä pieni lapsi. Haluaisin tarjota hänelle onnellisen perheen, jossa olisi myös mies mukana, mutta en onnistu löytämään onnellista suhdetta, en sitten millään. Kaipa se mustasukkaisuus on tullut, kun exällä on sitten ns. perheonni ja normaali perhe, jossa kaksi aikuista, mutta minulla ei ole lapselleni sellaiseta tarjota. Kiukuttaa katsella, kun lapseni lähtee sen uuden naisen seurassa...En tietenkään sitä ole lapselleni sanonut, yrittänyt vain kannustaa lähtemään isänsä matkaan hyvällä mielellä.
kiukun ja surun
-kyyneleet-
9355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kypsästi suhtaudut, ja tiedät mikä tuo sen kurjan olon. Lapsi tietää aina, että hänellä on vain yksi äiti - sinä, ja yksi isä - se, joka ei ollut sinulle arvoisesi kumppani. Hyvä se on, jos isän uusi on huolehtivainen lastasi kohtaan, vaikka hän olisi millainen, se ei silti muuta tosiasiaa sinun äitiydestäsi. Ei silloinkaan, kun lapsi (jokainen lapsi sen osaa jossain vaiheessa) jotain periksi yrittäessään koittaa vedota ja väittää, että siellä toisessa kodissa muka enempi saisi. Äidin lämmintä syliä ei silti voita mikään.
Hyvä että jaksat yrittää tukea lastasi yli tilanteen. Lapset aistivat ja huomaavat hyvin paljon, vaikka kaikkea eivät tarkalleen tietäisikään. Lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen, he tietävät kyllä, että äiti on surullinen, vaikka äiti muuta sanoisikin, jolloin lapsi voi ajatella, että olisi väärin hänellä olevan kivaa. Koska me kaikki äiditkin olemme vain ihmisiä luonnollisine tunteinemme, olisi hyvä kertoa lapselle - äidillä on välillä murhetta ja surua, mikä ei lapsesta johdu, ja että lapsella kuuluu silti olla mukavaa koulussa, kavereiden kanssa, kotona ja jopa siellä viikonloppukodissakin. Vapauttaa hänet syyllisyydestä mahdollisuuteen elää omaa hyvää elämää. Kerro että siitä äiti on onnellinen, jos lapsella itsellään on hyvin asiat.
Uusi nainen on ok, hänestä saa pitää - parempi se niin olisi kuin että uusi nainen olisi keskenkasvuinen riiviö, joka tekisi lapsen ajasta isällään kurjaa.
Älä ota paineita parisuhdemallin antamisesta lapsellesi. Älä ota siitä mitään paineita itsellesikään. Sinun antamasi koti lapselle on jo itsessään pysyvää ja tärkeää, eikä ketään vähän sinne päin kannata ottaa arkea sekoittamaan - sen on oltava jotain mikä oikeasti kolisee. Se tulee ajallaan, todennäköisimmin silloin kun olet todennut, että samapa tuo, oletkin ihan onnellinen ilman ketään "vaivaa" eli miestä asioita "sekoittamassa".
Tässä hetkessä on kaikki, siitä voi löytää kaiken hyvän yhtä hyvin kuin sen pahan. On päätettävä kumpaa puolta katsoo. Arvoisesi mies on siellä jossain, oikeana hetkenä teidänkin polkunne vielä kohtaavat. Ei tässä ole vielä kaikki ollut, vaan kaikki on vasta edessä päin.
Voimia ja jaksamista, rakenna elämäsi ensin kahden lapsesi kanssa sellaiseksi, että voit todeta olevasi onnellinen, sitten vasta yhdessä jonkun kanssa. Silloin olet siihen itsekin todella valmis.
saa tavata. Jos mies haluu olla isä, hän on sitä ilman naisiaankin, lastensa kansas keskenään. Ei lapsilla ole mitään velvoitetta olla isän naisten kanssa. Mulla ainakin oli helpottunut olo, kun tiesin että vain isä on lasten seurassa, eikä tarvinnut pelätä että vieraat naiset antavat lapsilleni huonoja vaikutteita. Aikansa kesti, sitten mies hylkäsi lapsensakin, kun uusikko vaati, että lapset tai hän, niin mies valitsi naikkoset.
Ei se meitä haitannut, päinvastoin, olimme onnellisia, ettei tarvi koskaan pelätä että miehen naikkoset hyökkää meille. Meillä ei ole mitään tarvetta ollut heihin koskaan. Enkä olisi vonut suostua sellaiseen tilanteeseeen, että antaisin lapseni vieraan seuraan, jota en tunne.
Tässäpä on terve malli...
Siis ei todella. Ihan kauheeta. Tämän naisen lapset eivät voi keltään vieraalta naiselta saada sen pahempia vaikutteita kuin tältä omalta äitikullaltaan...
Sulle ap, ymmärrän nuo tunteet ja kunnioitan yritystäsi selvittää päätäsi täällä, kaatamatta paskoja tunteita lapsiin. Aika auttaa, usko tai älä, on auttanut minuakin. Olen sekä exä että nyksä. Omat lapseni tulevat toimeen "äitipuolensa" kuten myös "isäpuolensa" kanssa, ja minä miehen lasten kanssa. Onneksi on niin. Aika on kyllä näyttänyt, että oma vanhempi on silti aina oma. Lastesi isän uusi kumppani ei todellisuudessa voi koskaan kilpailla kanssasi lapsista: olet aina heidän paras äitinsä.
Toivo, että lapset viihtyvät siellä toisaallakin. Ihanaa, että lapsesi ovat saaneet pitää isän erosta huolimatta. Lepää sinä aikana kun lapset ovat poissa, pidä huolta itsestäsi ja helli itseäsi, kun kerrankin on aikaa. Ihan varmasti se oikea on jossain vielä sinullekin, pilkettä mieleen ja toivoa rintaan!
saa tavata ja ketä ei? Ei siis mitään. Jos miehelle tärkeintä on lapset, ei hän edes kuvittele, että naistensa pitäälapsiaan tavata. Se aika on isänja lasten, ei siihen vieraita ihmisiä tarvita. Ei ole ennenkään tarvittu, jos isä onl asten kanssa käynyt vaikka kaupassa, ja äiti on jäänyt kotiin.
Niin teimme mekin, jos minä jäin kotiin ja mies lähti lasten kansas vaikka kauppaan, ei kukaan vieras nainen ollut mukana, hyvin mies pärjäsi.
Enkä tosiaan ole sallinut lasteni nähdä moisia eukkoja. Minä päätän, ja siihen on naikkosten ollut tyytyminen. Vaikka kuinka olisivat halunnet meidän lapsia nähdä, kukapa ei haluisi, niin ovat ihania olleet, niin ei onnistunut. Minä en ole sallinut,jotain rajaa sentään. Jos minä en olisikelvannut heille enää, asia olisi toinen, mutta suosiolla en olisi silloinkaan lapsistani luopunut. MInähän ne olen kavattanut, joten minulle ne ovat kuuluneet. Ei kukaan lapsia saa tosta noin vain omakse, kyllä lapset pitää itse tehdä.
Minun lapseni suree tällä hetkellä sitä kovasti, että isä ei enää ole koskaan hänen kanssaan kahden eivätkä enää yövy isän luona vaan aina yöpyvät uuden naisen luona. Sanoo, että pelottaa se vieraassa kodissa yöpyminen. Siksi on viime aikoina itkeskellyt hoitopaikassakin ja pitkät tovit ollaan kotona istuttu sylikkäin, kun suru on tullut lapsella silmään. Hän on kovasti miettinyt, milloin se suru loppuu, kun sitä on niin raskas kantaa. Ex on sitä mieltä, että minä paisutan asioita. Hän on sanonut, että lapsen pitää oppia, ettei aina saa sitä huomiota, vaan on muitakin, joille huomio pitää jakaa (uusi avokki ja tämän lapsi, joka osaa hakea huomiota ilmeisesti paljon tehokkaammin kuin omani, joka jää sitten hiljaa suremaan taka-alalle).
vain minulle kuuluviksi vaan itsenäisiksi ihmisiksi,joilla saa olla omat mielipiteet.He saavat tavata isäänsä ja hänen uutta puolisoaan,koska tämä ihminen kuuluu heidän isänsä elämään.En anna elämän eväiksi katkeruutta ja lokeroimista,enkä vaadi lapsia olemaan itselleni uskollisia sillä uhalla,että muussa tapauksessa hylkäisin heidät.
usko pois. Minulla oli ihan samat tunteet, mutta nyt olen vain tyytyväinen kun lapsellani on isän luona hyvä olla. Lapseni rakastaa minua eniten koko maailmassa (ja tietysti isiä) ja muistamme sen myös aina sanoa toisillemme. Mitään hienoa ei minulla ole lapselle tarjota, koti ja rakastava äiti. Kotiin saa aina kaveritkin tulla, sitä lapseni arvostaa.
ja ei me nykyiset minä ainankaan ole lapsille mitään "äiti/äitipuoli soopaa" syöttänyt minua kutsutaan etunimellä ja vaikka jotakin yhdessä tehtäs niin äidistäkin puhutaan.
esimerkiksi lapsi joka ei paljoo äidillään käy yritän patistella häntä siellä käymään:) ja sanonutkin että sitten kaduttaa kun sitä äitiä ei enää ole..
että turhaan te hyvät äidit pelkäätte;) kyllä lapset teistä puhuu ollessaan isälläkin.
ei ole mitään tarvetta omia äitiyttä lapsen äidiltä.Omia lapsia on aika monta,miehen lapsille ole etunimellä,en edes tunne olevani äitipuoli.Välitän näistä lapsista tietenkin ja toivon heille kaikkea hyvää,eikä tulisi mieleenikään millään tavalla arvostella heidän omaa äitiään tai muita heille tärkeitä ihmisiä.