Heippa, Apua kaivattaisiin! Meillä huono syömäri, poika 11 kk. Reipas ja iloinen, kasvaakin kivasti mutta ruokailut enempi vähempi kitinää ja näin ollen äidille aina kovasti stressaavia kun jokaisen lusikallisen kanssa kitistään ja kätistään.
Eli en siis tuputa enkä ns pakkosyötä mutta hirveä meteli ja sellainen vastentahoinen kitinä joka lusikallisen välillä kuuluu ikäänkuin tapoihin. On erittäin ressaavaa äidille.. =(
Eikä siis mitään suuria satseja silti koskaan syö.
Lisäksi meillä on ongelmana karkean syöminen.
Joudun vieläkin antamaan aivan sosemössöja, siis sellaisia 5 -6kk tarkoitettuja sooseja kun kaikki hiukankin karkeampi tulee välittömästi oksennuksena popis. Jos yritän totuttaa niin että koitan ensiksi antaa karkeampaa niin ei sen jälkeen suostu syömään enää edes sosetta.
Neuvolassa sanottiin että teen karhunpalveluksen kun annan sosita ja nyt hirveä syyllisyys painaa senkin takia. Näin varmaan onkin mutta kun kaveri siis on niin huono syömään muutenkin ja nälkä kuitenkin selväsi on kova, niin sorrun sitten aina antamaan näitä pyreitä. HELPPIA!!
Eli en siis tuputa enkä ns pakkosyötä mutta hirveä meteli ja sellainen vastentahoinen kitinä joka lusikallisen välillä kuuluu ikäänkuin tapoihin. On erittäin ressaavaa äidille.. =(
Eikä siis mitään suuria satseja silti koskaan syö.
Lisäksi meillä on ongelmana karkean syöminen.
Joudun vieläkin antamaan aivan sosemössöja, siis sellaisia 5 -6kk tarkoitettuja sooseja kun kaikki hiukankin karkeampi tulee välittömästi oksennuksena popis. Jos yritän totuttaa niin että koitan ensiksi antaa karkeampaa niin ei sen jälkeen suostu syömään enää edes sosetta.
Neuvolassa sanottiin että teen karhunpalveluksen kun annan sosita ja nyt hirveä syyllisyys painaa senkin takia. Näin varmaan onkin mutta kun kaveri siis on niin huono syömään muutenkin ja nälkä kuitenkin selväsi on kova, niin sorrun sitten aina antamaan näitä pyreitä. HELPPIA!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
lapsen syödä itse omin käsin kokonaista, tarvittaessa pehmeäksi keitettyä ruokaa. Jos ei joka aterialla niin aluksi vaikka välipaloilla tms. Esimerkiksi pehmeäksi höyrytettyä omenaa, päärynää, kypsää luumua, banaania, parsakaalia, kukkakaalia, porkkanaa, kananmunaa, leipää jne. Mitä tahansa, minkä lapsi onnistuu suussaan jollain tapaa muussaamaan. Menestys voi olla parempi, kuin jos sinä itse syötät kökköjä. Moni vauva tai taapero syö mieluummin itse, kuin syöttämällä. Määrät välttämättä eivät silti valtavasti kasva, mutta syöttäjän hermoja se säästää huomattavasti, kunhan ei stressaa sotkusta. Meidän vauva tykkää myös, kun minä itse omin sormin laitan hänen suuhunsa ruokaa. Lusikasta sama ei kelpaa jostain syystä.
Neuvolossa oltiin sikäli oikeassa, että soseiden syöttäminen on joskus karhunpalvelus vauvalle. Varmaan tarkoitit viestissäsi, että noin ison vauvan syöttäminen soseilla ei ole enää kovin viisasta, mutta oikeastaan pienenkin vauvan totuttaminen yksinomaiseen soseruokintaan johtaa välillä ongelmiin sihtikurkkujen muodossa. Tämä ei tietenkään enää sinua auta, mutta jos kiinteitä ei aloita liian varhain, niin aloituksen voi tehdä suoraan sormiruoalla (onnistuu yleensä 5-6 kk vauvoilta). Soseita voi antaa sormiruoan ohella myös. Mutta siis se itse ruoan kalvaminen opettaa usein vauvan sietämään paloja ruoassa. Kaikilla ei tietenkään mene aina noin.
Raejuusto sormista annettuna ainakin teki kauppansa =) täytyypä koittaa tehdä oikein jotain soosiakin jos vaikka maistuisi.
Mikä muuten on sihtikurkku?