Nukkumapaikoista

....paikoissa en ole nukkunut. Tarkoitan, että voisin "leuhkia", että Lällällää minäpäs oon nukkunut siellä ja siellä.
Toki monet kerrat teltassa ja teltta on ollut mielenkiintoisissa paikoissa. Parvekkeella hyvin usein jne..

Mutta jos ihan rehellinen oon, niin vastaan kysymykseesi "missä haluaisit jonain aamuna herätä", että haluaisin joskus herätä jonkun kainalossa.
Nauttikaahan, hyvät immeiset, joilla on "oma" kainalo, josta aamuisin herätä. Kainalo on noussuut suureen arvoon arvaamattomaan, kun sitä kainaloa ei ole :)

monenlaisissa paikoissa, mutta paras oman sänkyni jälkeen on ollut heinätalli.

kuvaa hyvin ikääni.
Olen ollut pentu, teini, nuorukainen, ja nyt olen, ainakin vielä, mies.
Joten onhan sitä tullut nukutuksi.
Luulen että jokainen mies voi allekirjoittaa miehen tarinan.

Mutta herätä? Minua kutkuttaa ajatus herätä mädäntyneen levän keskellä pestyn villapaidanomistajan kainalossa.
Sellaisen suolanmakuisen.

viettää pitkän illan löylytellen rantasaunassa kun ensin on istuttu iltaa rannalla lumisen rauhaisan luonnon keskellä nuotiossa makkaraa paistellen. Aamulla heräisin jäsenet raukeina karhuntaljalta hyvin rakkaaksi tulleen miehen kainalosta.

Vaellusvuosinani yövyin kerran Nepalin Kadhmandussa paikallisessa majatalossa.Olin lähtenyt Intian New Delhista ja kulkenut kolme päivää ikkunattomassa bussissa läpi Intian.Viimeisenä päivänä olimme kivunneet pikkuhiljaa ja hivuttamalla pitkin Himalajan vuoristoteitä ylös pääkaupunkiin.Saavuttua oli lähes keskiyö ja vastassa oli valtava ukonilma ja salamoi ja satoi todella hurjasti,kun saavuin pääkaupunkiin.Otin ensimmäisen Tuk Tukin mikä oli tarjolla centraalissa ja kuski kuljetti minut reppuineni halpaan majataloon.
Huoneeni oli karu ja vesi valui pitkin seiniä,mutta onneksi oli sentään jonkinnäköinen katto päällä.Mitään pesumahdollisuuksi ei tietenkään ollut kuten ei vessaakaan.Valoa antoi himmeä lamppu joka roikkui löysästi katossa.
Mutta vaikka vuode oli vain lavitsa ja täkki haisi Jakkihärän ummehtuneelle villalle se antoi minulle lempeän ja rauhaisan unen pitkän matkan jälkeen.
Aamulla heräsin varhain ja kuulin outoa muminaa läpi ikkunan.Nousin ja menin äänen osoittamaan suuntaan,majatalon katolle,jossa oli muutama nainen uhraamassa Jumalille kukkasien terälehtiä ja riisiä.Ilma oli kuulas ja aurinkoinen,suitsuke savu tuoksui vienosti ja päihdytti mielen.Syvä rakkaus täytti mieleni.

Jos haluaisin jossain paikassa vielä kerran uudesti herätä,niin toivoisin,että aamu Nepalin Kadhmandussa olisi ehkä sellainen aamu,jonka toivoisin saavani takaisin. Tämän saavuttaakseni voisin jopa lupautua lyhyeksi aikaa nöyräksi ja tyytyä ihmisen tavalliseen osaan ainakin Helmikuun loppuun.
Muuten Majatalon yövuokra oli 1976 60 penniä Suomen silloista.

mulle käy usein niin, että nukahdan tähän koneen ääreen istualleni: vetelen joskus viisikin tuntia unta kaaliin, ennen kuin herään viluun. Kömmin sitten sänkyyn aamuyöstä. Ja tapahtuu ihan selvin päin...

Mirluisia muistoja on pari lapista: 80-luvulla oli vielä heinälatoja. Kerran yövyin loppukesästä kairassa, pienen suoniityn ladossa. Sieltä oli upea herätä heinistä aamulla, kun ensin oli illan katellut pöllöjen lentelyä suolla ja kuunnellut kaikkia niitä rapinoita, joita yksinäisessä ladossa voi olla.
Kerran nukuin tunturissa pelkässä makuupussissa: aurinko paitoi läpi yön. Oli mahtavaa herätä vaivaiskoivujen seasta: raottaa silmiä ja nähdä se tunturin rinne suoraan kasvojen edessä.
Laavuissa on myös mukava nukahtaa ja herätä.

Nuo on ne hienoimmat, ja kaikissa heräisin mieluusti uudestaan.

hellahuoneessa, teltassa, asuntovaunussa, asuntoautossa, autossa, aitassa, ihanassa, kesäisessä, porstukamarissa, sviitissä, alkovissa, hirsimökissä, missä muissa lienenkään, ei tule muistiin.

Olen nukkunut hetekassa, sohvassa, päästävedettävässä puusängyssä, kuin myös sivustavedettävässä, vesisängyssä, joustinpatjalla, jopa käpy selän alla.