Olen nuori nainen, aikeissa lähteä opiskelemaan sairaanhoitoalaa. Kiinnostusta alaan riittää roppakaupalla, se taitaakin olla kuin kutsumusammatti. Haluaisin kovasti kuulla kaikenlaisia asioita liittyen sairaanhoitoon. (Myös ensihoitoon ja lähihoitajan työhön) Minkälainen työpäiväsi on? Mitkä ovat olleet kaikkein vaikeimpia tilanteita ja miten niistä selviydyit? Oletko tyytyväinen palkkaasi? Onko työpaikallasi hyvä yhteishenki? Missä opiskelit alaa, ja kuinka opinnot sujuivat? Mikä oli vaikeinta, mikä mukavinta? Kertokaa kaikenlaisia asioita, mitä vaan mieleen tulee =) Kiitoksia oikein paljon jo etukäteen, toivottavasti saan paljon vastauksia!
Hei kaikki hoitsut
ja muut :)
1377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minäkin lähdin alalle, koska se tosiaan kiinnosti ja haluan auttaa ihmisiä.
Kouluttauduin neljä ja puolivuotta erikoistuakseni leikkaus-ja anestesiahoitajaksi. Ajattelin, että sillä erikoistutkinnolla voin mennä liki yksikköön kuin yksikköön töihin. (Niin kuin kävikin).
5 vuotta työskentelin vanhusten parissa kunnes rupesi tuntumaan pahalta. Oli vaikea olla iloinen ja auttaa ja kuunnella kun asiat vedettiin niin tiukoille ettei edes vessa ja ruoka-asiat toimineet kunnolla. Vanhusten hoito laski kun henkilökuntaa karsittiin. Jopa fyysinen hoito rupesi olemaan ala-arvoista saati sitten että olisi pystynyt juostessa tuoda iloa potilaiden elämään.
Vaihdoin työni ensiaputyöhön. Päivät terveyskeskuksen ensiapuvastaavana hoitajana olivat mielenkiintoisia ja erilaisia. Potilas skaala oli laaja ja työ mielenkiintoista. Väkivaltaa siinä hommassa kohtasi jonkun verran kun pilleristit iltaisin yrittivät tulla lääkkeitä hakemaan. Useampaan kertaan olen aseen piippuun katsonut.
Työnantajan pyynnöstä siirryin sairaankuljetukseen, jossa oli vajetta (sama työnantaja). Sain hoitotason paperit ja sitä työtä tein useamman vuoden. Sairaankuljetuksessa oli paljon päivystyksiä, mutta "odottamisestakin" sai iltaisin ja öisin 50% palkkaa, joten siinä pääsi ihan mukavile ansioille. Olin tottakai naimisissa työsi kanssa. Mutta sairaankuljetuksen työ on minulle ollut kaikkein "kevyintä" työtä eli helpoimmalla siinä terveydenhuolta-alan alueista leipänsä saa. ELi työnkuormitus on vain hetkittäistä.
Miehen työnsiirron vuoksi siirryin toiselle paikkakunnalle anestesiahoitajaksi. Työ on kiireistä, aamut alkavat puolituntia ennen todellista työaikaa (koska hoitaja joutuu tarkistamaan kaikki laitteet ja koneet sekä valmistelemaan salin, lääkkeet yms.) Potilaan tullessa saliin homma on rauhallista, koska hoidamme siinä vain yhtä ihmistä. Vaihtovälit taas kaoottisia, koska taas pitäisi kaikki tarkastukset tehdä ja joku on jo kutsunut seuraavan potilaan.... Kahvitaukoja ei tunneta. Ruokatauko on yleensä joskus yhden maissa (kun olet seitsemäksi mennyt) ja töistä et pääse pois, ennen kuin sali on tyhjä ja huollettu. Vastuu potilaasta suuri ja palkka huono. Teen päivätyötä lastentakia tällä hetkellä ja palkka on 2100 -verot.
Eli teen edelleen työtä auttamishalusta ja toivoisin asioiden muuttuvan terveydenhuoltoalalla välillä parempaankin suuntaan. Lisätienistä haen siivoushommista. (lasten ollessa harrastuksissa) En voi kuitenkaan suositella kyseistä alaa kenellekkään. Palkkansa saa varmasti helpommin ja stressittömämminkin.