Kertokaa kokemuksia tästä vaivasta, jos jollain on ollut.
Mulla on ollut jo kouluiästä lievää käsien- ja pään vapinaa, jonka on laukaissut ilmeisesti aina jonkinlainen jännitystila.
Vanhemmiten on kuitenkin alkanut vaivata enemmän tuo pään tärinä.
Myös kädet tärisivät pitkään tavallista enemmän yhden traumaattisen tapauksen jälkeen, että en pystynyt tekemään kunnolla mitään tarkkuutta vaativaa työtä (en siis edes yksinäni kotona), mutta se on jäänyt nykyään enemmän taka-alalle.
Vapina hävettää mua aika paljon, jopa lääkärissä...heh...Yritän peitellä sitä, mutta se tulee yleensä kuitenkin aina jossain vaiheessa jotenkin esiin, jos tehdään sellaisia kokeita, missä pitäis olla täysin liikkumatta. Ehkä ei sitten kuitenkaan niin voimakkaana kuin miten sen itse tunnen, (tai/ja ehkä muut tulkitsevat sen myös jotenkin toisella tavalla), mutta tuntuu kuitenkin aika ikävältä.
Lääkärit ei ole oikeen noteeranneet tuota mitenkään. Olen yrittänyt siitä jotain mainita, mutta en ole saanut oikein mitään kommenttia.
Neurologi kyllä myönsi, että joo lievää essentiaalista vapinaa voi olla, (kun itse sen otin sielläkin puheeksi), mutta hänen mukaansa ei kuulemma kuitenkaan vielä mitään pahaa...(niin, yritin sielläkin pinnistellä täysillä tuota vapinaa vastaan, etenkin sen pään, käsissähän se olikin huomattavasti lievempää...). Yritän usein pahoissa tilanteissa (jos mahdollista) tukea toisella kädellä niskaa/päätä jostain kohtaa (yleensä siis jo etukäteen) ja usein myös vaihtaa nopeasti asentoa, siinä vaiheessa, kun ekat vapinat tulee, mutta joskus ei onnistu ja herättää usein huomiota jo nuo peittelykuviotkin.
Kouluaikana mulle naurettiin ja pilkattiin vaikka millä nimityksillä. Siihen aikaan ei vaan kukaan osannut sanoa näistä mitään, enkä kertonut vaivasta kotona, enkä muutenkan puhunut siitä kenenkään kanssa. Olin vaan ihan ymmälläni mikä mua vaivaa.
Tuostakin varmaan on jäänyt jotain traumoja.
Olen käynyt psykologien juttusilla jo vuosikausia ja kokeillut kaikenlaisia lääkkeitä, mutta mistään ei ole ollut oikein apua.
Propral ja Diapam auttaa (alkoholikin jossain vaiheessa, mutta sitä en enää voi käyttää) kyllä tietty pahimpaan, mutta en pysty näitäkään lääkkeitä syömään kunnolla, kun niistä pulssi ja verenpaine (joka jo muutenkin liian alhainen) laskee niin, että en sitten taas jaksa fyysisesti mitään ja tulee huono olo, päänsärkyä, väsymystä jne.
Mulla on ollut jo kouluiästä lievää käsien- ja pään vapinaa, jonka on laukaissut ilmeisesti aina jonkinlainen jännitystila.
Vanhemmiten on kuitenkin alkanut vaivata enemmän tuo pään tärinä.
Myös kädet tärisivät pitkään tavallista enemmän yhden traumaattisen tapauksen jälkeen, että en pystynyt tekemään kunnolla mitään tarkkuutta vaativaa työtä (en siis edes yksinäni kotona), mutta se on jäänyt nykyään enemmän taka-alalle.
Vapina hävettää mua aika paljon, jopa lääkärissä...heh...Yritän peitellä sitä, mutta se tulee yleensä kuitenkin aina jossain vaiheessa jotenkin esiin, jos tehdään sellaisia kokeita, missä pitäis olla täysin liikkumatta. Ehkä ei sitten kuitenkaan niin voimakkaana kuin miten sen itse tunnen, (tai/ja ehkä muut tulkitsevat sen myös jotenkin toisella tavalla), mutta tuntuu kuitenkin aika ikävältä.
Lääkärit ei ole oikeen noteeranneet tuota mitenkään. Olen yrittänyt siitä jotain mainita, mutta en ole saanut oikein mitään kommenttia.
Neurologi kyllä myönsi, että joo lievää essentiaalista vapinaa voi olla, (kun itse sen otin sielläkin puheeksi), mutta hänen mukaansa ei kuulemma kuitenkaan vielä mitään pahaa...(niin, yritin sielläkin pinnistellä täysillä tuota vapinaa vastaan, etenkin sen pään, käsissähän se olikin huomattavasti lievempää...). Yritän usein pahoissa tilanteissa (jos mahdollista) tukea toisella kädellä niskaa/päätä jostain kohtaa (yleensä siis jo etukäteen) ja usein myös vaihtaa nopeasti asentoa, siinä vaiheessa, kun ekat vapinat tulee, mutta joskus ei onnistu ja herättää usein huomiota jo nuo peittelykuviotkin.
Kouluaikana mulle naurettiin ja pilkattiin vaikka millä nimityksillä. Siihen aikaan ei vaan kukaan osannut sanoa näistä mitään, enkä kertonut vaivasta kotona, enkä muutenkan puhunut siitä kenenkään kanssa. Olin vaan ihan ymmälläni mikä mua vaivaa.
Tuostakin varmaan on jäänyt jotain traumoja.
Olen käynyt psykologien juttusilla jo vuosikausia ja kokeillut kaikenlaisia lääkkeitä, mutta mistään ei ole ollut oikein apua.
Propral ja Diapam auttaa (alkoholikin jossain vaiheessa, mutta sitä en enää voi käyttää) kyllä tietty pahimpaan, mutta en pysty näitäkään lääkkeitä syömään kunnolla, kun niistä pulssi ja verenpaine (joka jo muutenkin liian alhainen) laskee niin, että en sitten taas jaksa fyysisesti mitään ja tulee huono olo, päänsärkyä, väsymystä jne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Katsoppa Suomen dystonia yhdistyksen sivuja. Löytyisikö sieltä mitään apua. Siellä on erilaisia kuvauksia. Lue vaikka servikaalinen dystonia. Yhteystietoja eri yhdistyksistä löytyy myös. Tsemppiä matkaan.
Mulla on myös essentiaalinen vapina. Lääkityksenä menee Rivatril (neurologin määräämä v. 1999) ja Propral (1990-l. puolivälistä). Mulla vapina on käsissä, päähän se (ei ainakaan vielä) ole mennyt. Lääkkeet hieman lievittävät oireita. On päiviä jolloin vapisen ja päiviä jolloin vapisen erittäin paljon. Joitakin asioita vapina tietenkin rajoittaa, mutta toistaiseksi olen pärjännyt.