Ystäväni,
rakkaani,
rakastettuni.
Siitä on niin kauan.
Anna minun hengittää sinua.
Tuoksut kuuselle,
pihkalle,
mullalle,
pakkasen kylmyydelle,
metsien miehelle.
Hiljaisuuden henkäys...
Lopulta on minun riehakkaampi riemu
vastaan sinun maltillisempi hymysi
koska sinä olet ikiaikaisempi ja minä nuori.
Yhteinen kosketuksemme on
myötäily kaipauksemme eron reunoille,
hioen särmät pois.
Olen kaivannut sinua..
kieltänyt sinut..- tunnustan.
Et moiti minua siitä,
et kuitenkaan koskaan odottanut hyljättynä,
vanhana lapasena.
Hymyilit,
Näin sen!!
Uskallakkin kieltää se!!
Tiedän että tiedät,
anna minun puhua!
Hysss!
Hiljaisuus...
Olen mustasukkainen tavallesi täyttää minut,
olen itsenäinen,
itsepäinen NAINEN,
enkä kuulu sinulle.
Sinäkin kuulut monelle.
En vain ole kuullut toisten puhuvan sinusta näin.
Naurat,
Silmiesi vihreä ei tee oikeutta
tietävälle ajatuksesi kujeelle.
SHHH!!..mur..
Niin...NIIN..
Olemme ainoita toisillemme.
Ja minä MENEN nyt.
Tiedät myös että palaan,
ja sinä olet
tässä,
täällä.
Kahta ei voi erottaa lähtemällä toisen luota.
Hiukseni heilahtavat
ja ajatuksesi on suudelma.
En kaipaa sinua vielä,
KUULETKO!!
rakkaani,
rakastettuni.
Siitä on niin kauan.
Anna minun hengittää sinua.
Tuoksut kuuselle,
pihkalle,
mullalle,
pakkasen kylmyydelle,
metsien miehelle.
Hiljaisuuden henkäys...
Lopulta on minun riehakkaampi riemu
vastaan sinun maltillisempi hymysi
koska sinä olet ikiaikaisempi ja minä nuori.
Yhteinen kosketuksemme on
myötäily kaipauksemme eron reunoille,
hioen särmät pois.
Olen kaivannut sinua..
kieltänyt sinut..- tunnustan.
Et moiti minua siitä,
et kuitenkaan koskaan odottanut hyljättynä,
vanhana lapasena.
Hymyilit,
Näin sen!!
Uskallakkin kieltää se!!
Tiedän että tiedät,
anna minun puhua!
Hysss!
Hiljaisuus...
Olen mustasukkainen tavallesi täyttää minut,
olen itsenäinen,
itsepäinen NAINEN,
enkä kuulu sinulle.
Sinäkin kuulut monelle.
En vain ole kuullut toisten puhuvan sinusta näin.
Naurat,
Silmiesi vihreä ei tee oikeutta
tietävälle ajatuksesi kujeelle.
SHHH!!..mur..
Niin...NIIN..
Olemme ainoita toisillemme.
Ja minä MENEN nyt.
Tiedät myös että palaan,
ja sinä olet
tässä,
täällä.
Kahta ei voi erottaa lähtemällä toisen luota.
Hiukseni heilahtavat
ja ajatuksesi on suudelma.
En kaipaa sinua vielä,
KUULETKO!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luin veret pysäyttävän runosi
Sinä se saat kirjaimet eloon
samennein silmin katson
mieleni ja ajatusten aavoille
soperran kansituolistani
en kai minä käsittänyt mitään
koillispasaati vei syvät tunteet ehkä?
Kuitenkin
Niin kuin katseesi oli avoin
silmäsi kirkkaat
niin minä uskon
Me olemme aina yhdessä
ajan ja paikan tuolla puolen
könyämme sikäläisen K2 kerolle
ihailemaan auringon nousua
Puolustaudun kurja:
ei kukaan muukaan osannut Sinuu arvostaa
Olet minulle yhä RAKAS
En tunne kirjallisuudesta toista
syvien tuntojen tulkkia
lokikirjani ovat kellastuneet
Ne pelmahtavat taas eloon
kun
lisään taas runosi niiden väliin
Albatrossit ovat ilmestyneet
lounaan taivaalle
tsiigaan olisitko Sinä tuo
joukon johtajatar?
Erinomaista laskiaista
Unohtumaton Kuningattareni
Älä huuda perääni
en ole koira luun perässä.
Tulen minä kun kaipaan,
kun sinä todella tarvitset,
kun me tarvitsemme.
Ei,
ei se ole tapasi,
taikka minun.
Anna anteeksi rakkaani.
Ajatuksesi kantavat luokseni,
ja nostatat yhteytemme välillemme.
Et koskaan vaadi mitään,
enkä minä pyydä,
olet siinä,
siellä,
kun palaan.
Anna anteeksi kärsimätön luontoni sinua kohtaan.
Joskus mietin,
oletko sinä minusta syntynyt,
vai sinä minut löytänyt..
joskus aikojen alussa tiesimme enemmän,
nyt sinä olet hiljaisempi ja
minä kuurompi.
Vanha lapanenkin olisi parempi :)
Naurahdus..
Niin..niin..
Kuulit sen mitä piti
olemme
ystävä,
rakastettu,
rakastaja,
vielä läpi seuraavan elämäni,
ja sitä seuraavan..
Vain sinä olet ikiaikainen
ja minä kuljen elämäsi poluilla
Pidin runostasi todella paljon. Kosketti kummasti. Kirjoita ihmeessä lisääkin. Saanko olla sun fani?
Hyvä kuulla että pidit. Fanituksesta en tiedä, mitä se nyt olisi nämä kun ovat täällä vapaasti luettavana :) ja vapaasti saa tykätä.
Ihailen sinua naisena ja ajattelevana.
Olet unelmieni tyttö, mutta et anna
sen näkyä. Kauneutesi on osa sydäntäsi.
Et katso minun ylitse, vaikka näet, että
vartalosi on silmilleni haavetta. Näen
silmissäsi silti tuntevan ihmisen.
Et ajatuksinesi sivuuta minua, vaikka
suutelen sinua kuin aarrettani. Sinun
suudelmissasi on oman naiseni tuntu.
Istut vierelläni ja painat pääsi rintaani ja
tarvitset minua. Vaikka oletkin unelmien
tyttö. Vaikka hipaisusi suo kiihkoon.
Katseesi kaikki fiktiot ilmaan ja lentoon.
Huultesi kaari suonet sykkimään. Ja
vartalosi energiavirrat vaahtopäisiksi.
Silti sinä pidät kaiken meidän välisenä
ja riisuudut vain minulle. Avaudut vain
Rakkaudelleni. Kiedot vain minut unelmiisi.
Muutata käsityksiäni ja miehistä
utopiaani naisesta.
Rakkaudellasi.
http://www.youtube.com/watch?v=uZuB96Fr6-Y
Kiitos runostasi.
Ehkä Rakkauteen oikeasti
liittyykin tuo ikuisuus
kysymys: mikä Rakkaudessa
on yhteistä ja missä on
yksityisyys? Omat valinnat
ja vapaus.
Mikä on mustasukkaisuutta ja
mikä Rakastamiseen liittyvää
toiseen kiintymistä.
On siis koko ajan keskusteltava
ja vaihdettava ajatuksia näistä
kysymyksistä. Avoimesti.
Aivan upea ja nautittava
lukea, oli Rakkausrunosi.
Todella uskomattoman hienoa
tekstiä ja säkeitä.
Hyvä tunnelma, älykäs aihe ja
hieno toteutus. Todellinen
Rakkausruno.
Kiitos että sain lukea.
Kiitos myös kun otit eräässä
palautteessasi kantaa
runopalautteisiini. Olen
samaa mieltä että runolla
palautteen antaminen on
inttiimi tapa kommentoida.
Palauterunoani ei lue kuin
korkeintaan yksi lukija,
mutta muuttuuko runo joksikin
kommenttien tai lukukertojen
kautta?
Itselleni runo, vaikka nyt
palautteena, on tärkeä asia.
Antaa avausrunolle omalla runollaan
kiitos ja kunnianosoitus.
Kannustuskin.
Minusta runoa voi ajatella ja
kirjoittaa näinkin.
Ja saattaa saada jopa yhden lukijan.
Ei aivan paha.
Kovasti sinulle iloa Laskiaiseen.
Muista mennä mäkeen, jookos?
Ystäväni,
rakkaani,
rakastettuni.
Sinun kaikusi on kaikkialla,
ympärillä ja alla.
Mutta se on kuin tahrattu ääni,
kaiun kaiku,
repaleinen varjo
joka ei ole sinä.
Kiellän sinut,
kaikusi,
repaleisen varjosi.
Kiellän sinut!!!
Kiellän..kiellän..kiellän!
Et ole näin minua varten.
En tyydy vähempään,
vähään,
mitä voisit olla.
Sinä voisit,
ehkä.
Voisitko?
Joku muu tyytyisi sinuun näin,
tässä,
juuri tässä.
Mutta et ole tässä,
olet siellä.
Et voi olla muualla,
olet ikiaikainen ja minä nuori.
Ei,
ei,
kiellän meidät tässä!
Mutta en siellä,
en koskaan,
siellä.
Kaiku...
Sirottelet murusia,
ruokit kaipaustani.
Kuinka julma olet
vaikka minä olen julmempi.
Tuuli,
myrsky tuuli...
Haamuja,
aaveita,
kuiskauksia kuin olisit tässä.
Leikit kanssani kissa ja hiirtä
ja voi mikä hiiri olenkin!!
Albatrossi!
Myrskylintu!
Sinä tiedät!
Sinä tiedät mikä tuli veressäni silloin palaa.
Myrsky tuuli!!
Palo!
Palaa!
Ja tiedät että tyytyisin sinuun jopa tässä!!
KUULITKO,
senkin ovela kettu,
viekas..
viekas..SINÄ!!
Oletko nyt tyytyväinen!!
Naurava kaiku..
VAIN kaiku! -sanon
----
No niin, olkoot tuo vaikka kiitos runo :)
Tämä runo on jostain syystä helppo jatkaa.
On todella harmi että vastaukset jäävät joskus liiaksikin varjoon, varsinkin jos ovat näin runo mittaisina.
Nauttikaamme laskiasesta!!
Moon sanaton tän runon edessä, ja sitä tapahtuu
todella, todella harvoin.
Ihan omaa luokkaansa,
kerrassaan mahtavaa luettavaa.
Tuot runojasi harvoin, mutta sitten kun tuot -
räjäytät kyllä potin.