Eli minulla 25-vuotiaalla naisella on ongelma, joka on minulla ollut jo yli 10-vuotta eli jännittäminen. Kyllä minä pelkän jännittämisen kestäisin, mutta minulla siihen kuuluu ajoittain myös pahoivoinnin tunne. Pelko siitä, että oksentaa tai menee vatsa sekaisin esim. automatkalla tai jossain tilaisuudessa ym. Olen tällä hetkellä terapiassa tämän asian kanssa ja nyt sain myös avun lääkkeestä, joka on Opamox. En ole sitä vielä käyttänyt kertaakaan. Lääkäri sanoi, että Opamoxia käytetään vain tilapäisesti eikä jatkuvassa käytössä. Ja olinkin hyvin tyytyväinen aluksi tähän, mutta nyt olen ajatellut, että olisikohan hyvä jos hoidollisesti olisi parempi aloittaa ihan pitkäaikainen hoito jostain muusta lääkkeestä. Jännitän niin kovasti kaikkea esim. tulevia häitäni, talon rakennusta, sain vastikään viran ja jännitän nyt jo sitäkin =) Haluaisin kuulla ihan asiallisia mielipiteitä asiasta ja jos jollain on samanalaisia kokemuksia niin mukava olisi niitä lueskella.
Jännitys
.....
82020
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
itsellä kanssa on sosiaalisten tilanteiden kanssa ongelmia, eli vähän niinkuin jännittäminen!
itsellä on myös opamox-tabletteja, jotka kyllä auttavat tilanteisiin, sinänsä otan niitä joka arkipäivä, joka on tietääkseni liikaa, ja ei pitäisi, sitten viikonloppuna kun en ota kyseisiä lääkkeitä, on hermot pinnalla.
mutta jos otat lääkettä joskus vain, sillon kun tarvitset, eli oikein, ei opamox in kanssa tule ongelmia, eli älä säihkähdä.
sitten on myös kerlon 20mg, mikä auttaa kanssa jännittämiseen, ei pää tärise jne.
sinuna en lisää rohtoja hommaisi vaan yrittäisin selvitä tuolla opamox illa ja ottaa vain tarvittaessa, ei niinkuin minä.
lääkkeet ei ole mikään lopullinen ratkaisu.
itsellä oli myös optipar-tabletteja ssri-lääke, söinkin niitä kauan, mutta sivuoireet olivat sitten pahat, eli lihoin valtavasti, yli 10kg, joka yö heräsin hikimärkänä, levottomat jalat, ja lääkkeen lopetin , koska tissit alkoi kasvamaan, siis olen mies!
mutta kaikissa ssri lääkkeistä ei tule sivuvaikutuksia, mikä sopii toiselle ei sovi toiselle jne,,
-
Itse olin alussa hyvinkin halukas ottamaan lääkkeitä, mutta nyt olen todellakin käsittänyt sen jotta lääkkeet ei ole lopullinen ratkaisu.
terapia on todella hyvä, puhuminen on parempi lääke kun tabletit.
Opamox on vanha lääke,mutta ei varmaan paras sinulle,koska siihen jää myös helposti koukkuun.Nykylääkkeistä löytyy parempia vauhtoehtoja.Tuntuu,että tilanteesi on sen verran hanlala,että jatkuva lääkitys olisi paikallaan.Ahdistavaa elämää,jos jatkuvasti jännität kaikkea.Keskustele lääkärisi kanssa.
Minä olen myös 25v.ja kärsin jännittämisestä.Pahimpiin jännitystilanteisiin otan 10mg propalia,mutta toivoisin todella että joskus pääsisin näistä tunteista eroon siinä määrin ettei tartteis turvautua niihin.Olen myös käynyt terapeutilla mutta minun kohdalla ei paljoo apua,tosin olo paranee kun saa kertoa tästä ongelmasta jollekin joka ei tuomitse jne.(luulen kylläkin että se terapeutti jolla kävin ei oikeen ymmärtänyt ongelmaani)Olen kai aina herkkänä ja tunnollisena tyttönä vähä jännittänyt uusia tilanteita mutta tarkalleen 4v sitten rupesin ns.oireilemaan.Reseptin hain 2v sitten ja elämänlaatu on kyllä parantunut:)Luulen että parisuhteen loppuminen,ammattiin valmistuminen,uusi työ,paikkakunta ja yksinäisyys laukaisivat..Jännityksen aiheuttamia oireita kuten sydämen tykytys ja voimakas punastuminen esiintyy sos.tilanteissa,mutta ei aina,ja en mitenkään karta näitä tilanteita..ahdistaa vaan kun joutuu elämään näiden ongelmien kanssa ja itsetunto murenee!En ole juuri läheisille puhunut kun nolottaa!Luulin että iän myötä helpottaa mutta itseni kohdalla ei kyllä muutosta..olen vain tietoisempi ongelmastani:)onko sinulle ehdotettu beetasalpaajia?en oikein tiedä näistä lääkkeistä kyl mitään..mut jännittäminen kuluttaa ihmistä niin paljon että jos jostain vaan apua niin kannattaa kyl kokeilla!onnellista hääpäivää muuten:)
Beetasalpaajalääkityksestä oli puhetta silloin lääkärin kanssa, mutta silloin päädyttiin Opamoxiin.Onko se sitten pitkäaikaiseen käyttöön ja onko se hyvä? Haluaisin keskustella juuri tästä pitkäaikaisesta lääkityksestä seuraavalla terapiakäynnillä. Onko tämä Propral sitten sitä beetasalpaajaa? Nyt käytin ensimmäistä kertaa Opamoxia ja yllätyin kuinka hyvin se vaikutti ja kerrankin tuli ajatus että mitäs jo rupeaisin käyttämään pitempiaikaista lääkitystä ihan siksi että saisin tasapainoisemman elämän. Tiedänhän minä, että lääkkeet ei ole se paras ratkaisu ja että niiden varassa eläminen aika riskialtista. Mutta eden jotain helpotusta =) Ja kiitos hääonnitteluista. ja kirjoittelehan lisää =)
Opamox ei ole pitkäaikaiskäyttöön , sen sä varmaan tiedätkin mutta propralia voi käyttää käsittääkseni kauankin, ainakin mä olen käyttänyt varmaan kymmenen vuotta käsieni tärinään eli jännitysoireisiin .
Propral on beetasalpaaja .
Mä suositan ettet todellakaan käytä sitä opamoxia kuin korkeintaan tilapäisesti ennenkuin menet lääkärille ja neuvottelet jostain ei koukuttavasta avusta itsellesi .
Iloa ja valoa elämääsi :-)
sanoi, kun antoi Propral(40 mg) reseptin, että jos käyttää Propralia päivittäin, niin pitäisi käydä kerran vuodessa sydänfilmissä. Sehän on myös rytmihäiriö- ja verenpainelääke. Propral on hyvä lääke satunnaiseen käyttöön. Jos päivittäin tarvitsee niin silloin varmaan ssri- lääkkeet voisi tulla kysymykseen.
Onko propralilla ollut vaikutusta painoon pitkällä 10v. käytöllä?
Itse olen käyttänyt opamoxia jo viimeiset 5 vuotta hyvinkin vaihtelevasti, jännitykseen ja "pinnan" kireyteen.
Välillä pitää syödä päivittäin, ainoa huono puoli vaan on siinä että aivot "puuroutuu" ja eikä tahdo pystyä keskittymään mihinkään tärkeään.
Tosi rento olo siitä kyllä tulee, eikä jännitä tippaakaan. JOs jotain hyvää, niin jotain huonoakin saa tilalle :)
Sen olen huomannut että jos käyttää pitempää jaksoa päivittäin, esim. vikon putkeen niin lopettamisen jälkeen tulee ihan järkyttävä päänsärky ja horkka; eli suomeksi kroppa saa vierotusoireira. Siksi en haluakaan enään ottaa mokomaa paitsi silloin kun on ihan pakko.
Propalin löysin noin vuosi sitten, ja aluksi se oli ratkaisu kaikkiin ongelmiin, mutta ajan myötä sen annosta on pitänyt myös nostaa.
Propalin on kyllä hyvä lääke jännitykseen; kädet ei tärrää, eikä punastukaan niin helposti kun muuten ahistavassa tilanteessa. Pystyy ajattelemaan selkeästi, vaikka jännittää, koska ei tarvitse kokoaikaa tarkailla itseään ja muiden käytöstä, että huomaako ne että jännitän...oravanpyörä on siis helpottunut huomattavasti.
Ainoa miikka tulee propalille siitä että ääreisverenkierto on huonontunut; kädet jäässä :)
Mutta rohkeasti tohtorille, jännitystä ei ole pakko kärsiä, onneksi!