Vuosien helvetin jälkeen onnistuin vihdoin pääsemään irti. Alussa kaikki tuntui ihanalta ja suorastaan taivaalliselta, mutta vuosi vuoden jälkeen ongelmat alkoivat kasautua ja psykoosikin uhkasi esioireillaan.
Elämä alkoi mennä rankaksi, oli riitoja, rahat eivät riittäneet ja töissäkin oli vaikea jaksaa. Naiseni otti jo hädissään viinaa ja lääkkeitä kuolema mielessään, jonka jälkeen molemmat tajusimme, että nyt se on loppu.
En puhu "aineellisista" päihteistä, vaan parisuhteesta ja sen päihdyttävästä, mutta pidemmän päälle tuhoavasta voimasta! Se alkaa varkain ihastumisilla ja satunnaisella seksillä, jota usein edeltää suukottelu sekä rupattelu. Pidemmän päälle se alkaa koukuttamaan niin pahasti, että ollaan ihan rakastuneita ja muutetaan yhteen. Aletetaan suunnittelemaan tulevaisuutta parisuhteen merkeissä ja pian suhde täyttää koko elämän.
Ystävät vaihtuvat puolison sukuun ja tuttaviin ja omat tärkeät kaverit jäävät kuin nalli kalliolle. Minnekään ei voi mennä ilman puolison suostumusta. Sinne katovat myös hurmaavat hetket satunnaisten neitosten parissa. Pahimassa tapauksessa syntyy vielä lapsia ja elämäsi ei ole koskaan ennallaan.
Onneksi meillä ei ollut lapsia ja onneksi ei ole enää "meitä". Olen vapaa ja riippumaton tekemään mitä haluan. Monella ei ole niin hyvin. Mielisairaaloissa ei varmasti ole montaa, jotka eivät ole koskaan kokeilleet suhdetta. Sinne olisin varmasti itsekin päätynyt tai ennenaikaiseen hautaan.
Pysykää ihmeessä erossa parisuhteista, niistä ei pidemmän päälle seuraa mitään hyvää. Vai tiedättekö yhtään pidempään seurustellutta, joka ei olisi kokenut haittavaikutuksia? Särkynytä sydäntä on vaikea paikata ja sen moni psykiatri tietää.
Tosin yksinkään ei ole pidemmän päälle hyvä olla. Elämä on vaarallista, joten olisiko aika kieltää elämä?
Elämä alkoi mennä rankaksi, oli riitoja, rahat eivät riittäneet ja töissäkin oli vaikea jaksaa. Naiseni otti jo hädissään viinaa ja lääkkeitä kuolema mielessään, jonka jälkeen molemmat tajusimme, että nyt se on loppu.
En puhu "aineellisista" päihteistä, vaan parisuhteesta ja sen päihdyttävästä, mutta pidemmän päälle tuhoavasta voimasta! Se alkaa varkain ihastumisilla ja satunnaisella seksillä, jota usein edeltää suukottelu sekä rupattelu. Pidemmän päälle se alkaa koukuttamaan niin pahasti, että ollaan ihan rakastuneita ja muutetaan yhteen. Aletetaan suunnittelemaan tulevaisuutta parisuhteen merkeissä ja pian suhde täyttää koko elämän.
Ystävät vaihtuvat puolison sukuun ja tuttaviin ja omat tärkeät kaverit jäävät kuin nalli kalliolle. Minnekään ei voi mennä ilman puolison suostumusta. Sinne katovat myös hurmaavat hetket satunnaisten neitosten parissa. Pahimassa tapauksessa syntyy vielä lapsia ja elämäsi ei ole koskaan ennallaan.
Onneksi meillä ei ollut lapsia ja onneksi ei ole enää "meitä". Olen vapaa ja riippumaton tekemään mitä haluan. Monella ei ole niin hyvin. Mielisairaaloissa ei varmasti ole montaa, jotka eivät ole koskaan kokeilleet suhdetta. Sinne olisin varmasti itsekin päätynyt tai ennenaikaiseen hautaan.
Pysykää ihmeessä erossa parisuhteista, niistä ei pidemmän päälle seuraa mitään hyvää. Vai tiedättekö yhtään pidempään seurustellutta, joka ei olisi kokenut haittavaikutuksia? Särkynytä sydäntä on vaikea paikata ja sen moni psykiatri tietää.
Tosin yksinkään ei ole pidemmän päälle hyvä olla. Elämä on vaarallista, joten olisiko aika kieltää elämä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.