Ikävä mykistää sydämeni,
enkä tiedä,mitä sinulle sanoisin...
On niin kylmäkin aina.
Sieluni polut lumesta valkeat...
Ja sinne...,lumelle
painuneet jalanjäljet...
Vain puutarhassa,se yksi ainoa
jäätymätön kohta...,siinä...,
Palavan rakkauden luona...
Siihen...,on päästävä lämmittelemään,
sulattamaan kohmeisia käsiäni,
palelevaa sydäntäni...
Siinä...,levittäköön rakkaus
viittansa harteilleni,
pyyhkiköön silmistäni kyyneleeni.
Ehkä istutan,uuden kukkamaan...,
sinne...,syvimpään hankeen...
Jäätä sulattamaan...
enkä tiedä,mitä sinulle sanoisin...
On niin kylmäkin aina.
Sieluni polut lumesta valkeat...
Ja sinne...,lumelle
painuneet jalanjäljet...
Vain puutarhassa,se yksi ainoa
jäätymätön kohta...,siinä...,
Palavan rakkauden luona...
Siihen...,on päästävä lämmittelemään,
sulattamaan kohmeisia käsiäni,
palelevaa sydäntäni...
Siinä...,levittäköön rakkaus
viittansa harteilleni,
pyyhkiköön silmistäni kyyneleeni.
Ehkä istutan,uuden kukkamaan...,
sinne...,syvimpään hankeen...
Jäätä sulattamaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Rakkaus sulattaa maahan lämpimän kohdan
jossa kukkaset pääsevät kukkimaan
kaikista kommenteistasi,
Hil-la.
Isosta ikävästä kertoo
sinun surumielinen runosi..
Kosketti noitaa, kiitos!
...on hyvä vaan!