Miten voi tuntea itsensä näin yksinäiseksi ? Suhde päällisin puolin muiden silmissä varmasti "ihanneliitto". Toinenkin osapuoli taitaa jokapäiväisen elämänmenon hulinassa kuvitella kaiken olevan järjestyksessä. Minä kuitenkin tunnen olevani yksin. Tunnen olevani sellainen itsestäänselvyys, kaiken kiltisti vastaanottava partneri. Oma on vikani, kun olen tähän stopannut enkä jatkanut matkaa heti, kun siltä alkoi tuntumaan. Ei vaan ole helppoa lähteä pitkästä suhteesta, hankkia asuntoa (niitä kun ei pääkaupunkiseudulla pikku rahalla löydä), riidellä lemmikeistä ja autosta. En jaksa. Näin se elämä jatkuu ja kuluu, minua kuluttaen.
Yksin vaikka kaksin
Kaisa
3513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaa tuossa tilanteessa miettiä asioita ja kuullostella mitä se sisin sinulle viestittää. Etsi ja tarkastele syitä mikä saa sinut tuntemaan olosi yksinäiseksi ja ilmeisesti masentuneeksi. Jos et heti kykene keskustelemaan vaikeista asioista kumppanisi kanssa, pane asioita vaikka paperille ja listaa samalla tapoja setviä ongelmat. Jos niitä ei löydy, tee ratkaisu oman itsesi tähden - radikaalikin - jos on pakko. Mutta älä anna toisen osapuolen uskotella että kaikki on hyvin; Muista että vaikka sinä olet valmistautunut eroon pitkään, petannut ja sijannut asioita valmiiksi, ilmoitus erosta voi ja luultavasti tulee hänelle yllätyksenä ellet anna ymmärtää että jokin on pielessä. Hänellä on siis tuo eroprosessi vielä kokonaan edessä, vaikka sinä olisit itseksesi jo edennyt omassasi.
Kerran me kuitenkin vain elämme, älä tuhlaa vuosiasi haikailemalla jotakin mikä on ihan kulman takana.
Joskus sitä huomaa miten vinksallaan asiat ovat olleet kun ns. "häiriötekijä" poistuu. Elämä muuttuu taas muutamaa astetta paremmaksi.
Jonna Tervomaan biisi Neljä Seinää. Koskettava kappale. Samassa tilanteessa ollut joskus.
Mulla on sama tilanne. Luulin olevani luonteeltani vahva ja temperamenttinen mutta paskat! Kun on kauan elänyt suhteessa , sitä jotenkin on niin kiinni sen hetkisessä elämässään että on siitä vaan niin helvetin vaikea lähteä. Ehkä se seinä jossain vaiheessa tulee vastaan. Kun on mitta tarpeeksi täynnä. Ellei sitä sitten tyydy siihen elämään. En tiedä! Mitä jos kadunkin päätöstäni ? Sitäkin pelkään. Kamalaa, olen heikko!