Ylisuuret päiväkotiryhmät lisäävät lapsen aggressiivisuutta, arvioi kehityspsykologian asiantuntija.
Helsingin yliopiston psykologian professorin Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo Turun Sanomissa, että tutkimuksissa parhaiksi todetut ryhmäkoot ovat pieniä. Esimerkiksi kolmevuotiaalle ihanneryhmä on 6-8 lasta. Yli 12 lapsen ryhmä muodostaa hänen mukaansa jo riskin.
Keltikangas-Järvinen kertoo, että tutkimuksen mukaan suurilla päiväkotiryhmillä ja pitkillä hoitopäivillä on yhteys muun muassa tottelemattomaan käytökseen, empatian puutteeseen ja keskittymiskyvyttömyyteen
Olen vanhenpana ja vaarina käynyt päiväkodeissa
valtion ylläpitmissä on PAs.a HENKI.
Keltinkangas
Päiväkodin häirikkö
Lähetetty: 22.2.2009 9:48 Vastaa
Tällä hetkellä on kyseiset psykologit eksyksissä.
Heillä ei ole ymmärrystä lasten kasvatukseen.
Haetaan vikaa suurista lapsimääristä ja heti perään Keltinkangas itse alkaa syyttää lapsia ja nimittelemään.
Psykologi on itse häiriintynyt ja lyhyt näköinen.
Todellisuudessa hoitajat jotka työskentelevät lasten
päiväkodeissa ovat tasapainottomia empatia puuttuu sekä
kiukuisia. Heidän kauttaan lapset saavat tartunnan!
Henki kunnallisissa päiväkodeissa on huono.
Helsingin yliopiston psykologian professorin Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo Turun Sanomissa, että tutkimuksissa parhaiksi todetut ryhmäkoot ovat pieniä. Esimerkiksi kolmevuotiaalle ihanneryhmä on 6-8 lasta. Yli 12 lapsen ryhmä muodostaa hänen mukaansa jo riskin.
Keltikangas-Järvinen kertoo, että tutkimuksen mukaan suurilla päiväkotiryhmillä ja pitkillä hoitopäivillä on yhteys muun muassa tottelemattomaan käytökseen, empatian puutteeseen ja keskittymiskyvyttömyyteen
Olen vanhenpana ja vaarina käynyt päiväkodeissa
valtion ylläpitmissä on PAs.a HENKI.
Keltinkangas
Päiväkodin häirikkö
Lähetetty: 22.2.2009 9:48 Vastaa
Tällä hetkellä on kyseiset psykologit eksyksissä.
Heillä ei ole ymmärrystä lasten kasvatukseen.
Haetaan vikaa suurista lapsimääristä ja heti perään Keltinkangas itse alkaa syyttää lapsia ja nimittelemään.
Psykologi on itse häiriintynyt ja lyhyt näköinen.
Todellisuudessa hoitajat jotka työskentelevät lasten
päiväkodeissa ovat tasapainottomia empatia puuttuu sekä
kiukuisia. Heidän kauttaan lapset saavat tartunnan!
Henki kunnallisissa päiväkodeissa on huono.
Vastaukset 12
Vanhimmat
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Professori Ylisuuret päiväkotiryhmät lisäävät lasten aggressiivisuutta/1135243733574
Professori: Ylisuuret päiväkotiryhmät lisäävät lasten aggressiivisuutta
22.2.2009 8:51
Helsingin Sanomat
Pekka Elomaa
Suurimmissa päiväkotiryhmissä voi olla liki 30 lasta. Alle kolmivuotiaissakin taaperoita voi vilistää yhdessä ryhmässä parikymmentä. Keravalaisen päiväkoti Pompun pihalla leikittiin Karhu nukkuu -leikkiä.
Suomalaislapsia hoidetaan ylisuurissa päiväkotiryhmissä ja heidän hoitajansa vaihtuvat liian usein.
Alle kolmivuotiaille ihanteellisin päiväkotiryhmän koko olisi vain 6–8 lasta, sanoo psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen Turun Sanomissa sunnuntaina.
Keltikangas-Järvinen kritisoi suorin sanoin suomalaista päiväkotijärjestelmää, joka antaa lapselle subjektiivisen oikeuden päiväkotipaikkaan.
Professorin mukaan nykytiedon valossa lapselle pitäisi pikemminkin taata oikeus saada kasvaa kotona vähintään puolitoistavuotiaaksi.
Ylisuurissa päiväkotiryhmissä lasten aggressiivisuus voi lisääntyä.
Riski on olemassa Keltikangas-Järvisen mukaan jo 12-lapsisissa ryhmissä.
Riskiä ei vähennä edes se, että hoitajia on paljon.
"Kun sosiaalinen kenttä ei ole hallittavissa, lapsi ei voi oppia sosiaalisia taitoja, vaan turvautuu aggressioon. Kyse ei ole aikuisten taidoista, vaan ryhmän ominaisuudesta", Helsingin yliopiston professori Keltikangas-Järvinen sanoo.
Alle kolmivuotiaille perhepäivähoito olisi Keltikangas-Järvisen mukaan paras ratkaisu. Päiväkotiin lapsi on sosiaalisilta taidoiltaan valmis kolmivuotiaana, mutta silloinkin ryhmän koko pitäisi pysyä pienenä.
Keltikangas-Järvinen kritisoi päivähoitojärjestelmää kehityspsykologian tarjoaman tiedon unohtamisesta. Päivähoitojärjestelmä syntyi 1970-luvulla pakosta, kun entistä useampi äiti haluttiin palkkatöihin.
"Älyllinen rehellisyys edellyttää sen toteamista, että lapsi ei oikeutta päivähoitoon tarvitse, mutta yhteiskunta ja työelämä tarvitsevat."
Professori arvostelee myös tuoretta esitystä äitiys- ja vanhempainvapaiden uudesta jaosta. Stakesin ja tasa-arvoasioista vastaavan ministerin Stefan Wallinin (r) hellimä esitys ei perustu mihinkään tutkimustietoon, professori sanoo.
Keltikangas-Järvinen pitää mahdollisena, että kouluissa koko ajan yleistyvät levottomuudet ovat osin seurausta vääristä ratkaisuista päivähoidossa.
______________________________
Kyllä tarvitaan tietenkin vielä 100 muuta tutkimusta ennenkuin suomalainen päättäjä tai viranomainen mitään uskoo.
Vanhempiahan sitä on niiiiin helppo syyllistää
eihän nyt JÄRJESTELMÄSSÄ voi olla vikaa, vikaa, vikaa........
Tässä taas yksi paperi (jos jostain löytää vielä virallisen ja alkuperäisen tutkimuksen paperiversion aina parempi!) liitettäväksi,
jos ja kun perhe saa kutsun lastensuojeluviranomaisten pakeille
kun LASTENSUOJELUILMOITUS on tehty päiväkodista ja syynä on se
ETTÄ LAPSI OIREILEE.....
http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2009-02-22,104:12:594967,1:0:0:0:0:0:
Julkaistu 22.2.2009 1:30:47
TS/Lauri Rotko
Lasten kannalta tärkeimmät hoidon laadun mittarit eli hoitoryhmän koko ja hoitajien pysyvyys ovat poliitikkojen päätettävissä.
Näiden puutteita ei voi korvata henkilökunnan pätevyydellä, eikä puutteista pidä henkilökuntaa syyllistää.
Taimet tiukoilla tarhassa
Professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan lapsen tulisi saada kasvaa ainakin noin puolitoistavuotiaaksi kotona.
Alle kolmivuotiaalle perhepäivähoito olisi parasta.
Vasta yli kolmivuotias voidaan sijoittaa ryhmään, mutta tutkimuksissa parhaiksi todetut ryhmäkoot ovat hätkähdyttävän pieniä:
kolmivuotiaille vain 6-8 lasta.
Lasten päivähoidosta vaahdottiin muutama viikko sitten, kun kotiäiti Nina Mikkonen rinnasti suomalaisen päivähoidon totalitarismiin ja fasismiin. Töissä käyvät äidit puolustautuivat, että ainakin meidän Mikon päiväkodissa on kivaa ja Mikko oppii siellä sosiaalisia taitoja.
Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen seuraa näitä jupakoita turhautuneena - jos lainkaan.
- Niin kauan kuin uraäidit ja kotiäidit ovat toistensa niskassa, saavat poliitikot nukkua yönsä rauhassa.
Keltikangas-Järvinen painottaa, että päivähoidon ratkaisut ovat yhteiskunnan ratkaisuja. Hyökkäilyt toisia vanhempia vastaan tulisi lopettaa ja suunnata keskustelu päivähoidon laadun parantamiseen. Nykyisellään laatu on kehno, koska laadun perusmittarit lasten kannalta eli hoitoryhmän koko, hoitajien pysyvyys ja hoitopäivän pituus näyttävät monin paikoin punaista.
Ryhmäkoot ja hoitajien määrät ovat poliitikkojen päätettävissä. Näiden vajauksia ei voi korvata henkilökunnan pätevyydellä, eikä vajauksista pidä henkilökuntaa syyllistää.
Professori ehdottaa, että koti- ja uraäidit ja vielä lastentarhanopettajatkin yhdistäisivät voimansa lapsen parhaaksi.
Työelämä saneli, ei lapsen paras
Suomen päivähoitojärjestelmä syntyi yhteiskunnan murroksessa, jossa maaltamuutto oli voimakasta ja äidit lähtivät palkkatyöhön. Järjestelmä luotiin lapsen pelastamiseksi jäämästä heitteille.
Professori ihmettelee, miksi järjestelmä on sittemmin saanut sellaista hehkua, että moni luulee päivähoidon olevan lapselle jopa paras ratkaisu.
Nykyään käytössä on uutta tietoa lapsen aivojen kehityksestä. Jos se saisi sanella, sellainen käsite kuin alle kolmivuotiaan subjektiivinen oikeus päivähoitoon romutettaisiin.
- Alle kolmivuotiailla tulisi olla subjektiivinen oikeus kasvaa kotona. Älyllinen rehellisyys edellyttää sen toteamista, että lapsi ei tätä oikeutta tarvitse, mutta yhteiskunta ja työelämä tarvitsevat, sanoo Keltikangas-Järvinen.
Hänen mukaansa normaali pikkulapsi ei tarvitse kehittyäkseen päivähoitoa. Tarpeellista tai jopa välttämätöntä päivähoito on vain ongelmaperheiden lapsille, joille hoitopaikka tarjoaa esimerkiksi lämpimän aterian ja jopa suojan vanhempien aggressiivisuudelta.
Professoria häiritsee se, että päivähoitoa puolustellaan asioilla, jotka eivät oikeasti ole sidoksissa päivähoitoon: esimerkiksi kavereilla, pihalla leikkimisellä ja ongelmaperheiden auttamisella.
Hoitoon vasta yli 1,5-vuotiaana
Keltikangas-Järvinen pitää lähtökohtana sitä, että äidit osallistuvat jatkossakin työelämään. Tarvitaan siis päivähoitoa, mutta lapsen kehityksen mukaista päivähoitoa.
Mitä siis pitäisi tehdä äidin, jonka vanhempainvapaa on päättymässä? Lapsi on kohta kymmenkuinen ja opettelee kävelemään. Kotona olo houkuttaisi äitiä, mutta asuntolaina ja esimerkiksi miehen lomautusuhka puhuvat vastaan.
Kehityspsykologiaan erikoistunut professori vastaa, että pahin mahdollinen aika erota äidistä on vierastamisikä eli 9-10 kuukautta. Se järkyttää perusturvallisuutta. Tasan yksi vuotta on parempi, mutta se ei vielä mahdollista siirtymistä suoraan ryhmään.
Lapsen olisi hyvä saada olla vanhempiensa hoidossa noin puolitoistavuotiaaksi. Tässä iässä saavutetaan tietty kiintymyssuhteen vaihe, jolle jatkokehitys rakentuu.
Keltikangas-Järvisen mukaan jokainen kuukausi, jonka ihan pienen lapsen kotona oloa voi venyttää, on lapselle hyväksi, ja jokainen tunti, jonka isomman lapsen hoitopäivästä saa pois, on lapsen etu.
Vuoden, puolentoista ja kolmen vuoden etapit ovat kuin luonnonlakeja. Lapsi käy läpi tietyn psyykkisen kehityksen ja kykenee eri vaiheissa oppimaan eri asioita. Se, mitä hän oppii, ei ole niinkään yhteydessä ympäristön virikkeisiin eikä hoitajien koulutukseen, vaan lapsen aivoihin.
Keltikangas-Järvisen mukaan tämä maturaation käsite tuntuu osalta ammattilaisiakin olevan hukassa.
Suuri ryhmä haittaa älyllistä kehitystä
Noin puolitoistavuotias voi olla erossa ensimmäisestä kiintymyssuhteestaan joitakin tunteja. Äiti voi aloittaa työn, mutta aluksi esimerkiksi kuusi tuntia riittäisi.
Puolitoistavuotias ei ole kypsä ryhmään, vaikka Suomessa pidetäänkin selviönä sitä, että päivähoito tapahtuu ryhmässä ja kodin ulkopuolella. Ryhmä voi olla riskitekijä.
Isoon ryhmään tuikatun puolitoistavuotiaan tuntemuksia on mahdoton saada selville, mutta Keltikangas-Järvisen mukaan samalta saattaisi tuntua länsimaalaisesta kiinalaisella torilla: ihmisiä on valtavasti, et ymmärrä puhetta, yrität löytää tuttuja, ahdistaa.
- Siirtyminen liian aikaisin suureen ryhmään haittaa lapsen älyllistä ja kielellistä kehitystä. Tästä on selvä tutkimusnäyttö.
- Toinen asia on melu. Alle kolmivuotiaan lapsen aivot kehittyvät voimakkaasti. On osoitettu, että jatkuva melu haittaa niiden kehitystä.
Perhepäivähoito tai hoitajan saaminen kotiin olisi siis puolitoistavuotiaalle paras malli.
- Tämänikäinen ei aivojensa kehitysvaiheen takia kykene solmimaan kiintymyssuhdetta kuin 3-4 ihmiseen. Vanhempien lisäksi tähän ei mahdu kuin yksi hoitaja.
Hoitopäivän tulisi olla lyhyt, ympäristön tuttu, hoitajan pysyvä ja hoitolapsia vain 3-4, jotta sosiaalisten tapahtumien määrä on lapsen hallittavissa. Kehityspsykologia siis huutaa: lisää perhepäivähoitoa! Kunnissa perhepäivähoito kuitenkin näivettyy muun muassa surkean palkkauksen takia.
Liian iso ryhmä lietsoo aggressiota
Keltikangas-Järvisen mukaan kolmivuotiaallekin koti on paras hoitopaikka. Kolme vuotta on kotihoidon tuen yläraja, minkä jälkeen lapsi moni lapsi siirtyy päivähoitoon. Raja on kehityspsykologian perusteella oikeassa kohdassa. 3-4-vuotias oppii päiväkodissa jo esimerkiksi paljon puhuttuja sosiaalisia taitoja.
- Varhaiskasvatuksesta voi puhua vasta yli kolmivuotiaiden kohdalla. Sitä nuoremmilla kyse on hoivasta.
Todellisuutta ovat yli kymmenen lapsen alle 3-vuotiaiden ryhmät ja paikoin lähes 30 lapsen isojen ryhmät. Keltikangas-Järvisen mukaan tutkimuksissa havaitut ihannekoot ovat ihan eri maailmasta: alle kolmivuotiaiden ryhmässä se olisi 6-8 lasta, kun yli 12 muodostaa jo riskin.
- Kun sosiaalinen kenttä ei ole hallittavissa, lapsi ei voi oppia sosiaalisia taitoja, vaan turvautuu aggressioon.
Eikö auta, että 20 hengen lapsiryhmässä on useita aikuisia?
- Ei auta. Tämän osoittavat kaikki tutkimukset kiistattomasti. Kyse ei ole aikuisten taidoista, vaan ryhmän ominaisuudesta. Jokainen lisäaikuinenkin muuttaa ryhmän dynamiikkaa ja tuo lisäelementtejä.
Aikuisia lisäämällä ei siis voi ryhmän kokoa kasvattaa, vaikka näin halutaan nykyään uskoa.
Liian suuressa ryhmässä hoitajan aika menee konfliktien selvittämiseen. Jos lapset jätetään harjoittelemaan sosiaalisia taitoja keskenään, voimaan astuu viidakon laki.
Suurissa ryhmissä on lisäksi meluisaa. Keltikangas-Järvisen johtamassa tutkimuksessa havaittiin, että pääkaupunkiseudun päiväkodeissa melu nousi jossain vaiheessa päivää 90 desibeliin ja useissa se oli tällä tasolla suuren osan päivää. Melun on osoitettu haittaavan oppimiskyvyn kehitystä.
Koulujen levottomuus päiväkodeista perittyä?
Keltikangas-Järvisen mukaan ylisuurten ryhmien kaikkia haittoja ei tiedetä, koska missään tutkimuksissa ei ole käsitelty näin suuria ryhmiä kuin Suomessa esiintyy. Muutakin poikkeuksellista meiltä löytyy:
- Näin pitkiä hoitopäiviä kuin mitä Suomessa on myös alle kolmivuotiailla, ei ole missään tutkimuksissa edes tarkasteltu.
Tieteellisesti kestävin päivähoidon vaikutuksia selvittävä tutkimus, jossa mukana on ollut 27 eri yliopistoa ja tutkimuskeskusta, kertoo ison kuvion: kun tuhansia lapsia seurattiin vuosia, havaittiin, että hoitopäivän pituus, varhainen aloitusikä ja ryhmän suuri koko sekä levottomuus olivat koulu- ja murrosiässä yhteydessä sellaisiin asioihin kuin sosiaalisten taitojen ja empatian puute, omien etujen ajaminen, röyhkeys, tottelemattomuus, vastaan sanominen aikuisille, levottomuus ja keskittymiskyvyttömyys.
Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan on hyvä kysymys, onko koulumaailman nykyisellä levottomuudella tekemistä päivähoidon ongelmien kanssa.
RITVA SETÄLÄ
Julkaistu 22.2.2009 1:30:47
http://www.verkkoapila.fi/opencms/opencms/apila/news/articles/2508.html?view=tpn
Oleander tiukentaisi päivähoidon valtionohjausta
KOTIMAA
10.2.2009 klo 6.00
Soile Oleanderin mukaan lasten päivähoito on kriisiytymässä.
Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Soile Oleander on huolissaan varhaiskasvatuksen nykytilasta. Hänen mukaansa kunnallispolitiikkaa tehdään lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Oleander kertoo, että varhaiskasvatusta koskevat säädökset ja lait ovat liian väljät ja vanhentuneet.
- Voi perustellusti sanoa, että päivähoito on kriisiytymässä. Päivähoidon laatu vaihtelee myös kunnittain sekä määrällisesti että laadullisesti. Huolestuttavaa on, että paikkoja ei ole riittävästi, eivätkä laatuun vaikuttavat keskeiset tekijät ole kaikilta osin kunnossa.
Vielä vuoteen 1992 päivähoitolaki määritteli päivähoidon henkilöstömäärän ja ryhmäkoot. 1980-luvun loppupuolella alkanut julkishallinnon hajauttaminen vähensi valtion ohjausta ja lisäsi kuntien päätäntävaltaa. Tarkoituksena oli, että lainsäädäntö antaa raamit, joiden puitteissa työntekijöiden ja vanhempien asiantuntemus otetaan käyttöön ja vaikutusmahdollisuudet lisääntyvät.
- Toisin kävi. Suurin osa kunnista on käyttänyt harkinta- ja päätäntävaltaansa väärin. Kunnat menevät siitä, mistä aita on matalin, ja etsivät vielä niistä lainsäädännön raameista porsaanreikiä, ja niitähän löytyy, Oleander tuohtuu.
Hän onkin sitä mieltä, että hallinnon tulisi siirtyä kunnilta takaisin valtiolle.
- Olemme olleet aina sitä mieltä ja edelleenkin esitetään, että valtionohjausta tiukennettaisiin.
Lapsia liikaa, työntekijöistä pulaa
Yksi suurimmista epäkohdista ovat liian suuret lapsiryhmät. Vuodesta 1992 päivähoitoasetus on määritellyt ainoastaan työntekijöiden ja lasten välisen suhdeluvun. Suhdeluku on myös riippuvainen siitä, onko lapsi osa- vai kokopäiväinen.
- Lapsiryhmät vaihtelevat valtavasti. Ne ovat pääsääntöisesti liian suuria ja heterogeenisiä. Se, että joku lapsista muuttuu osapäiväisestä kokopäiväiseksi, hukkuu päiväkotien käyttöasteseurantaan.
Lastentarhanopettajaliiton mielestä alle 3-vuotiaiden ryhmässä saisi olla enintään 8-10 lasta niin, että alle 18 kuukauden ikäisiä lapsia tulisi mitoittaa vain kaksi yhdelle työntekijälle. Tällä hetkellä yksi ihminen hoitaa neljää alle kolmevuotiasta lasta. Liiton mielestä yhdessä yli kolmevuotiaiden ryhmässä tulisi olla lapsia korkeintaan 18. Nykyään ryhmissä voi pahimmillaan olla jopa 30 lasta.
- Miten ihmissuhteet rakentuvat ja mitä vuorovaikutus on, jos työntekijällä on esimerkiksi 28 lasta hoidettavana?
Päiväkodeissa on myös pulaa koulutetusta henkilökunnasta, työntekijöiden vaihtuvuus on runsasta ja henkilökunta väsyy. Heitä ei myös ole tarpeeksi päiväkodin aukioloajalle.
- Jos päiväkoti on auki kello 6.15 - 17.00, on siinä taiteilemista, että henkilöstöä on päivähoitoasetuksen mukaisesti riittävästi paikalla.
- On kauheata, että ne ihmiset tietyllä tavalla pitävät yllä tätä päivähoidon laatua omasta selkänahastaan. Siellä on sellainen aukko, jonka nämä ihmiset täyttävät omalla venymisellään ja vanumisellaan. Se ei enää toimi.
Päivähoito opetusministeriön alaisuuteen?
Lastentarhanopettajaliitto haluaa, että varhaiskasvatus siirrettäisiin sosiaali- ja terveysministeriöstä opetusministeriön alaisuuteen.
- Me ollaan sosiaali- ja terveystoimen alla mustassa aukossa, eli lapset ei saa tarpeeksi resursseja, eivätkä pääse ikään kuin keskiöön.
Liitto on ehkä syystä huolissaan varhaiskasvatuksen nykytilasta. Unicefin raportin mukaan Suomen varhaiskasvatusjärjestelmään käyttämä osuus bruttokansantuotteesta on vähentynyt vuoden 2003 1,3 prosentista 1,0 prosenttiin, vaikka lasten määrä päiväkodeissa on lisääntynyt. Oleander kertoo, että julkiseen varhaiskasvatukseen käytetyt menot lasta kohden olivat OECD-maissa vuonna 2005 keskimäärin 4900 euroa, kun Suomessa osuus oli 4400 euroa.
- Miten resurssit voivat vähentyä kun samaan aikaan palvelun tarve lisääntyy?
Valtioneuvosto antaa maaliskuussa esityksen valtiontalouden menokehitykseksi vuosille 2009-2012. Lastentarhanopettajaliitto pyrkii saamaan kiireellisiä muutoksia päivähoitoon.
- Muutokset liittyvät ryhmäkokoihin ja osaamisen vahvistamiseen. Jos siellä ei ole rahaa, niin ei siellä oikeastaan mitään tapahdu.
- Julkinen varhaiskasvatus vastaa moniin huutoihin ja moniin tavoitteisiin, mutta kun lapsi avaa päiväkodin oven, niin eihän sillä ole mitään merkitystä miksi se sinne tulee. Lapsi on siellä viettämässä omaa, ainutkertaista lapsuuttaan. Se on se pointti, Oleander muistuttaa.
- Mari Keränen
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/02/lehti_psyyke_ja_paivahoito_ristiriidassa_563168.html
Lehti: Psyyke ja päivähoito ristiriidassa
julkaistu tänään klo 01:43, päivitetty tänään klo 10:20
Pikkulapsen psyykkinen kehitys ja päiväkotien todellisuus ovat professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan usein pahasti ristiriidassa. Turun Sanomien haastatteleman Keltikangas-Järvisen mukaan tutkimuksissa parhaiksi todetut päiväkotiryhmien koot ovat hätkähdyttävän pieniä.
Esimerkiksi alle kolmivuotiaalle ihanteellinen ryhmäkoko on 6-8 lasta.
Yli 12 lapsen ryhmät muodostavat sen sijaan jo riskin lapsen kehitykselle.
Professori Keltikangas-Järvinen varoittaa, että liian suurista hoitoryhmistä seuraa aggressiivisen käytöksen yleistymistä sosiaalisuuden sijasta.
Suomalaisissa päiväkodeissa parinkymmenen alle kolmivuotiaan lapsen ryhmät ovat arkipäivää. Isommilla lapsilla ryhmäkoot hipovat usein kolmeakymmentä.
Keltikangas-Järvinen harmittelee, että Suomen päivähoitojärjestelmää luotaessa ei ole käytetty kehityspsykologista tietoa, vaan järjestelmä syntyi 1970-luvulla käytännön pakosta, kun äidit siirtyivät palkkatyöhön.
Myöskään poliitikkojen äskettäiset ehdotukset äitiys- ja vanhempainvapaiden uusista jakomalleista eivät professorin mukaan nojaudu minkäänlaiseen kehityspsykologiseen selvitykseen.
YLE Uutiset
______________
Ylen nettisivuille voi jättää myös kommentteja.
"Alkuopettaja, tänään klo 13:02
Lasten levoton käytös heijastaa henkistä huonovointisuutta. Levoton liikehdintä, ilmeily, hillitsemätön puhuminen, jatkuva fyysinen kontaktinhaku toisiin lapsiin, töniminen, ruma kielenkäyttö, lyöminen ja potkiminen ovat niin tavallisia alkuopetuksessa olevilla lapsilla, että niitä ei aina edes huomaa.
Kyse ei ole koulusta, vaan lasten kasvuympäristössä olevien aikuisten kyvyttömyydestä tunnistaa oman elämänsä ahdistukset. Ne siirtyvät suoraan lapsiin. Ryhmäkoon pienentäminen päivähoidossa ei ratkaise sielullisia ongelmia. ..."
-----
Siis ovatko nämä alkuopettajan mainitsemat aikuiset
päivähoidossa vaiko kotona....
Päivähoidossahan lapsi voi viettää näiden ahdistuneiden aikuisten (=hoitajien) kanssa 7 ensimmäistä vuottaan ja jopa 10 tuntia päivässä
mutta kotona tätä vanhempaa koetaan vain muutama pari tuntia.......
päiväkotiin jättäessä, tiesin sekä älylläni että tunteellani, että se ei voi olla oikein lapselle ja että se on lapselle kärsimys, joka ehkä vielä kostautuu jossain muodossa, mutta kun yhteiskunta vaati niin tekemään, yksilöllä ei ole valtaa.
Onko päiväkotijärjestelmäkin tapa alistaa naista.
Lasten voinnilla ja tarvitsevuudella ei ole väliä, kunhan nainen alistetaan.
Ihmettelin, kun lastentarhanopettajat sanoivat, että lapset voivat viikonloppuisin kotona niin pahoin, että ovat kiukkuisia ja levottomia maanantaisin. Loppuviikkoa kohti alkavat sitten rauhoittua päiväkodin hyvässä hoidossa.
Kukaan ei oikaissut lastentarhanopettajien käsityksiä, joten he pitivät ne.
Todellisuudessa lapset olivat kiukkuisia ja levottomia maanantaisin, koska joutuivat tarhaan rauhallisen omien vanhempien kanssa vietetyn kotonaolon jälkeen. Loppuviikkoa kohden lapset alistuivat (ei terveellinen tila lapselle) ja siksi vaikuttivat ymmärtämättömien tarhantätien silmissä rauhoittuneilta, perjantaina jo menikin tosi hyvin kun lapset tiesivät rauhallisen viikonlopun ja kotonaolon jälleen koittavan.
Äidit olivat perjantaiaamuna hokeneet lapsilleen, että kestä vielä tämä päivä, sitten on viikonloppu ja saa olla kotona.
tiesin varsinkin nuorimman kohdalla, että ei ole oikein olla lapsen tarhassa niin pitkiä päiviä. Se vain oli taloudellinen pakko silloisessa tilanteessa. Aivan turha naukua tähän että raha olisi mennyt lapsen edelle, siitä ei ollut kyse ollenkaan. Perheen tilannetta enempää selittämättä totean vain, että vaihtoehtoja ei ollut.
itki. Arvelin sen johtuvan nälästä, koska kotona hänen saatuaan ruokaa, itku loppui. Kotonaan lapsi ei itkenyt juuri koskaan. Hän kertoi kerran päiväkodin hoitajan pahoinpidelleen häntä. Nostin asian esille koko päivähoidon johdon kanssa. Arvatkaa kuka jutun voitti. Lapsi tietty valehteli, minä tosin näin mustelmat.
Viisaant: "kyllä siinä jotain muuta on ollut takana..., kuin nälkä. Ei lapsi varmaan halunnut kotiinsa".
Sain aikaiseksi, että päiväkodissa tarjottiin ylimääräistä välipalaa vähän ennen päiväkodin sulkemista. Sattui niin, että välipala-aikaan olin hakemassa lastani kotiin.
vastustivat joka ainoa aamu päivähoitoon menemistä.
Yhteensä kaksitoista vuotta henkisesti ja itselle fyysisestikin raskaita aamuja minulle ja lapselle.
2640 työpäiväaamua.
Sentään arvostettu Kelttikangas-Järvinenkin uskaltaa olla asiasta eri mieltä.
Voi, voi,vanhempien haukkujia käy sääliksi...
että olisikohan mahdollinen syy yhteys päiväkodin isojen ryhmien vuoksi johtuneet..agressisuus lapsilla jotka ovat olleet päiväkodissa ja siirtyneet koulumaailmaan niin tämä agressivisuus näkyisi nyt ns. koulukiusaamisina...joka on lisääntynnyt ylen paljon...ja niihin ei opettajat ole pystyneet puuttumaan...ja saattaapi olla että lapset kokevat koulun ns.isommaksi päiväkodiksi jossa samallainen tilanne..mm. isot luokka ryhmät,melu, riittämätön henkilökunta oppilas määrään luokkaa kohti... Eikö vaikutakkin suhkot samallaiselta paikalta päiväkoti ja koulu... Mielestäni tosiaankin näillä on paljonkin yhteistä....
eli näiden mukaan lapsethan joutuvat jo hyvin pienestä pitäen kärsimään melkoista stressiä...tuonne teini ikään asti koska suurin osan ajasta ovat päiväkodissa ja koulussa jossa juuri esim.melu, ja levottomuus esiintyy hyvin voimakkaasti ja juurikaan rauhoittumis hetkiä ei päivän aikana ole kuin mahd.1h -2h päivässä... muuten on koko ajan toimintaa ja ohjelmaa ym.
Ja tämän kautta se negatiivinen agressivisuus tulee hyvin selkeästi esille...ja mahdollisesti sitten teinien alkoholi,tupakointi kokeiluna tai jopa agressisempaa kokeilua...joilla he sitten yrittävät ns.rentouttaa itseään koska lähes koko nuoruuden ovat joutuneet olemaan stressin hallinnassa ja eivät enään muutoin osaa enään rentoutua...kuin kokeilemalla kaikkea huumaavaa..joka tuo rentouttavan olon.. ja huostaanottohan vielä lisää lapsen/nuoren stressiä...ja pahentaa entuudeltaan lapsen/nuoren elämää...
joka kirjoitti tänne aikaisemmin, että antoi teini-ikäisensä levätä kunnolla pari vuotta kouluista tai mistään muustakaan välittämättä, koska hän oli selkeästi ihan poikki.
Hän oli joutunut jo kymmenen kuukauden ikäisenä huonon perhepäivähoidon (jossa pari kuukautta ensin) kautta päiväkotiin. Kymmentuntiset päivähoitopäivät kymmenen kuukauden iästä lähtien. Ei voi olla vaikuttamatta lapseen, kun on vaikuttanut minuunkin niin, että tulee vieläkin sydämeen rytmihäiriö sitä ajatellessa ja tätä kirjoittaessa ja kyyneleet silmiin.