Masentaa...poika (2v) aloitti päivähoidon ja minä työt, olemme olleet kahdestan melkein vuoden verran ja melkein joka päivä....
Tuntuu että olen huono isä, aikamme pojan kanssa vähenee niin rajusti että itku meinaa päästä :(
Kaikenpäälle poika on jokatoinen vkonloppu äidillään hoidossa eli yhteisiä viikonloppujakaan ei tule kuin 2x kuussa :(
Illat olen aika väsynyt työstä ja vaikka miten pinnistelen niin en meinaa jaksaa leikkiä pojan kanssa niin paljon kuin hän haluaisi.
Tuntuu että olen huono isä, aikamme pojan kanssa vähenee niin rajusti että itku meinaa päästä :(
Kaikenpäälle poika on jokatoinen vkonloppu äidillään hoidossa eli yhteisiä viikonloppujakaan ei tule kuin 2x kuussa :(
Illat olen aika väsynyt työstä ja vaikka miten pinnistelen niin en meinaa jaksaa leikkiä pojan kanssa niin paljon kuin hän haluaisi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainakin meillä, lapsi nauttii silmin nähden päiväkotimeiningistä. On ikäisiään kavereita, ja vaihtelevaa puuhaa. (noita ikäkavereita ei muuten mikään korvaa)
Sitä se vanhemman homma on, tehdä itsestään tarpeettomia, lapsi on maailmaa varten.
Mutta tiedän toki tunteen, itsekin olen siihen törmännyt.
Muut on tämän hyväksi todenneet: Jos ei meinaa jaksaa, niin menkää tylysti kyläilemään. Hyvät puolet ovat se, että muitakin aikuisia paikalla, jaatte silmälläpitovelvollisuuden. Hyvällä valinnalla valitset perheen, jossa myös äiti kotona, saatte siis ruokaa ja muuta huolenpitoa. Käytä hyväksesi kunnes lapsi kasvaa :)
Monikaan nainen ei pane pahakseen, vaikka ruokakupilla olisi useita "hyyryläisiä", muistat vaan sitten kehua, miten ihanaa oli saada kotiruokaa. Jos emäntä on järin emollinen, niin saat hyvässä lykyssä tulevatkin ruuat viikoksi pakasterasioissa. Näin itse toimin hyyryläisten suhteen :)
niin seura voi piristää niin, että jaksaa leikkiä lapsenkin kanssa.