Täytän kohta 21. Lapsena parikymppinenkin tuntui niin vanhalta ja aikuiselta. Mutta nyt kun olen tuo yli parikymppinen niin tuntuu ihan teiniltä vielä! Pitäisikö tässä nyt sitten olla jo aikuinen, nuoruus takana? Miksi minua ahdistaa niin paljon?
Tämä luultavasti johtuu vain siitä, että aloitin nämä varhaisnuoruuden hullutukset vasta täysi-iän korvilla (poikien tapailun, alkoholin maistamisen, itsenäisen elämän vähän alle 20v.). Niin ei ihme kun vielä haluan kaikessa rauhassa elää itseäni varten ja kokea asioita ilman vakituista kumppania, lapsia ja perhe-elämää. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole vielä ikiteiniyttä, vaan saan olla vielä ihan rauhassa NUORI ilman että ajateltaisiin että "kyllä jo tuossa iässä olisi hyvä hankkia lapsia". Haluan bilettää, treffailla miehiä, matkustella...
Nyt parikymppisenä tosiaan tunnen vasta ensirakkauden huumaa ja tunnemyrskyjä.
Alkoi vaan niin kovasti ahdistamaan, kun tässä mennään jo kohta kolmeakymppiä kohti!! Kun valmistun niin olen jo 24, sitten 25, 26, 27, 28, 29...!!
Ulkonäönkin kannalta alan "vasta" nyt saavuttamaan tyytyväisyyden: nuorempana kamppailin laihuuteni kanssa ja nyt alan pikkuhiljaa saamaan lihaa luiden päälle...mutta 10 vuoden päästä olen jo rupsahtanut!:(
Tai ehkä tulen vaan vähän jäljessä ikätovereihini nähden..kolmissakymmenissä saatan näyttää sitten nuoremmalta;) Eikö?
Tämä luultavasti johtuu vain siitä, että aloitin nämä varhaisnuoruuden hullutukset vasta täysi-iän korvilla (poikien tapailun, alkoholin maistamisen, itsenäisen elämän vähän alle 20v.). Niin ei ihme kun vielä haluan kaikessa rauhassa elää itseäni varten ja kokea asioita ilman vakituista kumppania, lapsia ja perhe-elämää. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole vielä ikiteiniyttä, vaan saan olla vielä ihan rauhassa NUORI ilman että ajateltaisiin että "kyllä jo tuossa iässä olisi hyvä hankkia lapsia". Haluan bilettää, treffailla miehiä, matkustella...
Nyt parikymppisenä tosiaan tunnen vasta ensirakkauden huumaa ja tunnemyrskyjä.
Alkoi vaan niin kovasti ahdistamaan, kun tässä mennään jo kohta kolmeakymppiä kohti!! Kun valmistun niin olen jo 24, sitten 25, 26, 27, 28, 29...!!
Ulkonäönkin kannalta alan "vasta" nyt saavuttamaan tyytyväisyyden: nuorempana kamppailin laihuuteni kanssa ja nyt alan pikkuhiljaa saamaan lihaa luiden päälle...mutta 10 vuoden päästä olen jo rupsahtanut!:(
Tai ehkä tulen vaan vähän jäljessä ikätovereihini nähden..kolmissakymmenissä saatan näyttää sitten nuoremmalta;) Eikö?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielestäni on ihan mukavaa elää lapsuutta pitkään, sitten nuoruutta pitkään...aikuisuutta on sitten ihan koko loppuelämä jäljellä. En missään nimessä halunnut alaikäisenä käyttäytyä murrosikämäisesti ja kapinoivasti, mielestäni se tuntui niin nololta. Mieluummin aloitin sen sitten täysi-ikäisenä ja tyylillä. Ei mitään salasiidereitä ostarin takana. Ei tässä muuten mitään mutta kun tuo kolmenkympin ikä pelottaa niin kovasti. En yhtään ihaile rupsahtanutta naista.
Mutta toisaalta kolmikymppisenä minulla voi olla kaikki hyvin. Mies joka näkee minut kauniina ja arvostaa minua, itseluottamusta.
Samanlaisia fiiliksiä täälläkin!
Olen 21v. kesällä 22..
Ja kuitenkin tuntuu että olen vielä ihan murrosikäinen..tai jotain.
Pitäis olla niin aikuinen jo.
Mutta kun en osaa..
Yritän katsoa mallia muilta mutta..
YRITÄN niin kovasti olla aikuinen että masennuin
syvästi..Ja ahdistaa usein iltaisin.
Nyt menin sitten psyk.poilille,ja olen iloinen
siitä.Alan käymään siellä säännöllisesti,ja alamme
kuulemma "työstämään minun minuutta"
ja käymään lapi traumoja ym..Sitten ehkä hyväksyn itseni sellaisena kun olen ja aikuistun pikkuhiljaa..
Yksin en pystyisi edetä asiassa mitenkään..
Miettisin vaan näitä päivästä toiseen..
Suosittelisin sullekkin että menisit
juttelee psykologille,se auttaa varmasti:)
PS Tee kuitenkin niin kuin parhaaksi näet,ystävien
kanssa murheet unohtuu hetkeks..:)
No siis minä ajattelen että todellakin haluan olla vielä nuori, ei aikuinen.
Hei!Mielestäni olet nuori aikuinen ja katselepa nelikymppisiä ja ajattele,että ne vasta vanhoja on...ja sinulla sinne vielä pitkä aika!