Mitä mieltä olette vyöarvojen / tasojen tarpeellisuudesta? Moniko treenaa tänä päivänä vain sen takia, että tulisi omassa lajissaan hyväksi, riippumatta siitä millä tasolla on? Eli treenaisi, treenaisi lisää, muttei suorittaisi seuraavia vyöarvoja, jos ei olisi pakko. Toki monessa lajissa (melkein kaikissa?) seuraavan tason asioita ei opeteta, jos harjoittelijalla ei ole tarvittavaa tasoa. Välillä tuntuu, että tässä asiassa on niin suuri rahastuksen maku, että oksat pois. Eli pakko käydä tasokokeeseen valmistavilla leireillä, itse tasokoeleireillä, ostaa vyöt,merkit etc.
-toimivatko vyöarvot/tasot motivaationa?
-haluavatko ihmiset tietää oman tasonsa omassa lajissaan?
-haluavatko ihmiset näyttää muille oman lajin harrastajille millä tasolla itse on?
-haluavatko ihmiset verrata omaa tasoaan jonkun muun kanssa, joka harjoittelee jotain muuta lajia (riippumatta siitä, ovatko tasot edes vertailukelpoisia keskenään)?
-tasokokeiden mielekkyys?
-tasokoeleirien tarpeellisuus?
-vyöarvon/tason tarpeellisuus A) juuri aloittaneen B)1-2 vuotta treenanneen, C)10 vuotta treenanneen, D)elämäntapatreenajaan näkökulmasta
-katoaako oman tason tietämisen tarpeellisuus, kun on treenannut tarpeeksi kauan?
-voiko ilman tasoja treenata?
-myönnetäänkö tasoja liian helposti/vaikeasti?
Tämän tarkoituksena ei ole loukata ketään, eikä ole kohdistettu mihinkään tiettyyn seuraan,lajiin tai henkilöön. Mutta aiheena kiinnostaa, että mikä on tilanne tästä asiasta tämän päivän Suomessa?
-toimivatko vyöarvot/tasot motivaationa?
-haluavatko ihmiset tietää oman tasonsa omassa lajissaan?
-haluavatko ihmiset näyttää muille oman lajin harrastajille millä tasolla itse on?
-haluavatko ihmiset verrata omaa tasoaan jonkun muun kanssa, joka harjoittelee jotain muuta lajia (riippumatta siitä, ovatko tasot edes vertailukelpoisia keskenään)?
-tasokokeiden mielekkyys?
-tasokoeleirien tarpeellisuus?
-vyöarvon/tason tarpeellisuus A) juuri aloittaneen B)1-2 vuotta treenanneen, C)10 vuotta treenanneen, D)elämäntapatreenajaan näkökulmasta
-katoaako oman tason tietämisen tarpeellisuus, kun on treenannut tarpeeksi kauan?
-voiko ilman tasoja treenata?
-myönnetäänkö tasoja liian helposti/vaikeasti?
Tämän tarkoituksena ei ole loukata ketään, eikä ole kohdistettu mihinkään tiettyyn seuraan,lajiin tai henkilöön. Mutta aiheena kiinnostaa, että mikä on tilanne tästä asiasta tämän päivän Suomessa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
vöissä on. Jos esimerkiksi yliopistossa saisi opiskella ilman tenttejä ja loppututkintoa tippuisi opintojen päättäneiden taso kuin kissan häntä. Ikävät aineet skipattaisiin yms. Sama tapahtuisi monelle kamppailulajeissa. Vaikeat tekniikat skipattaisiin ja treenaaminen keskittyisi vain itselle mieleisiin osa-alueisiin. Eli kyllä tavoitteet ovat usein hyväksi ihmiselle.
Eri lajien vöitä ei edes kannata yrittää verrata. Toisen lajin musta saattaa vaatia helposti yli kymmenen vuoden tinkimätöntä harjoittelua ja toisessa se saattaa onnistua parissa vuodessa.
Monissa lajeissa vyöt kuuluvat lajin kulttuuriin, eikä niiden mielekkyyttä kannata liikaa miettiä, koska ne ovat ja pysyvät.
Monissa ei "lakana" lajeissa suoritellaan tasokokeita yms. Niillä pyritään varmasti myös motivoimaan harjoittelijoita. Eli eivät ole sen huonompia tai parempia kuin vyöt. Kyse on samasta asiasta.
Kamppailulajeissa rahastus on ja pysyy. On hyviä seuroja ja lajeja ja sitten huonompia. On halpoja ja kalliita.
Vöillä eikä tasoilla ei kuitenkaan tapella. Ne ovat vain merkkejä tehdystä työstä ja niiden merkitys tulisi olla vain seuran tai lajin sisäinen. Ketään ulkopuolista tuskin kiinnostaa kenenkään kamppailuansiot.
Porukan voisi ehkä jakaa kahtia: niihin joille tasoilla on merkitystä ja niihin joille ei. Varmaan asiaan vaikuttaa myös se, harjoitellaanko esim perinteisiä lajeja, halutaanko oppia jostain lajista kaikki pohjajuuria myöden eli periaatteessa lajin ideologia kiinnostaa, kilpaillaanko lajissa, halutaanko vain tulla hyväksi itsepuolustuksen kannalta mahdollisen päällekarkaajan takia tai jotain muuta.
Rahastus on varmasti tullut jäädäkseen.Ja jos haluaa tasoja,niin siihen on pakko ottaa osaa. Kaikki maksaa nykyään, enemmän tai vähemmän. Kamppailulajit yleensä ovat halpoja harrastuksia, ainakin jos vertaa esim jääkiekkoon...Eli hinnasta ei pitäisi olla kiinni, vaikka kaikki haluaisivatkin aina parasta mahdollista mahdollisimman halvalla.
Joillekin tietysti treeni saattaa jossain vaiheessa muuttua "elämäntavaksi" tai kokee "herätyksen", ettei tasot tai vyöt enää kiinnosta, vaan jatkaa treenaamista muuten vaan...esim tullakseen paremmaksi. Tosin tällaisilla henkilöillä on usein useamman vuoden tausta treenaamisesta.
Jos lajissa on käynti passit joissa kaikki kutakin vyöarvoa vaadittavat liikkeet, on ne helpompi pitää järjestyksessä.
Tarkoitan että kaiken muistamiseen vyöarvot ovat hieno asia.
Korkea vyö arvo kertoo omistautumisesta lajille, sekä tiedon määrästä.
Ainakin omassa lajissani on "vyö" tasojen suorittaminen ihan olennainen osa lajia. Tasokoe sinänsä on oikeasti oppimistilaisuus jossa pitäisi kokelaan tehdä myös huomioita itsestään ja toisista, sekä alempia että korkeampia tasoja suorittavista. Jos kokelas selkeästi alisuorittaa uuden vyön kokeen on itsetutkistelu paikallaan. Myös tasokoeraadissa toimiminen on ko. lajin harjoittelua raadissa oleville opettajille. Ylipäätään budossa opettajalla ja oppilaalla on sama tie - he harjoittelevat yhdessä. Toinen on toki edistyneempi mutta "tie on sama". Vaikka vyökokeessa tehtäisiin joka tasolla samat tekniikat se tod.näk. olisi ihan pätevää arviointia. Kyseessä kun on tekniikoiden suorittamisen laatu - jonka pitää olla joko varmempaa, rennompaa, nopeampaa tai voimakkaanpa; sanalla sanoen kypsempää kuin alemmassa arvossa. Räpellettyjen tekniikoiden määrä ei niinkään ratkais. Kvalitatiivinen ennen kvantitatiivista! Yleinen harha on että vyöarvoja verrataan harjoittelijoiden välillä. Se on hedelmätöntä. Tulisi verrata ko. harjoittelian omaan kehittymiseen lajinsa harjoittelussa.