Kun keskustelen uskonasioista es.lest. kanssa (ja jätän kertomatta mistä olen lukenut tai tietoni saanut) kerron vain Jumalan ihmeellisistä teoista kuinka hän omiaan johdattaa... Kaikki hyväksytään hienosti (kun oletetaan että kerron jonkun es.lest. kokemuksista ja suoranaisista ihmeistä joita Jumala on tehnyt) Mutta jos paljastuukin, että tämä hlö. ei ole es.lest. tuleekin vaivautunut hiljaisuus... nauraisin muuten, mutta suru on suurempi.
Miksi näin?
Saara
3285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olemaan hiljaa - tai ainakin mietin kaksi kertaa, kenen kanssa alan puhua!
Jo se, että kerron saaneeni ihmeellisen lahjan ja rukousvastauksen jostakin ei-lestadiolaisperäisestä opetuksesta on merkki hirmuisesta harhasta ja aiheuttaa juuri kuvaamasi vaivautuneen hiljaisuuden.
Kai tämä on vain hyväksyttävä. Paavali sanoo, että "jokainen olkoon uskossaan vahva". Minä ainakin luotan siihen opetukseen, joka vie minut turvalliselle perustalle ja iloon ja kristityn vapauteen.
Jos on hiljaisuus, niin ei sen tarvitse olla vaivautunut.
Ihmisillä vaan ei ole silloin sanottavaa.
Vaivautuneisuus on usein asian esittäjän kahletunne.
Ei kuulijan.
Jos taas joku vaivautuisi, niin vaivautukoot.
Kaikilla on oikeus vaivautua tai olla vaivautumatta.
Emme voi vaatia muilta ihmisiltä yhtään mitään. Vain itseltämme.
Minua vaivaa se, että vaiva saattaa vaivata, jos vaivaa veivaa.
Onko vaivan arvoista vaivata itseään vaivan veivaamisella?
Vaivaiskoivuja olen nähnyt ja vaivaa myös jos jonkinlaista.
Niin ja nyt on väsymysvaivaa ja se vaivaa.
Pitäisi varmaan veivata väsymysvaiva vällyjen väliin?
Joskus on vaikea vaimentua lepoon. Jotenkin tuntuu, että päivä ei ole päätöksessään ja sitten hoopona kirjoittelee kaikkea vähemmän älykästä.
Noo, tuli tuossa vähän asiaakin vahingossa.
Vahingosta viisastuu ( vanha sananlasku).
Viisastuuko tästä kirjoituksesta?
Ei taida viisastua.
Jatketaan vähemmän viisasta kirjoittelua.. kunnes jokin pakottaa minutkin sänkyyn.
Niin Aabrahamin Saara käski, miehensä laittaa Haagar/poikineen pois leiristä. Tämä kuuluu ja niihin Jumalan ihmeellisiin tekoihin, tai ainakin hän katsoi päältä, kun tämä tapahtui ?