Missä vaiheessa olette kertoneet

Me kerrottiin sukulaisille np-ultran jälkeen. Sitä ennen ei sanottu mitään myöskään 3,5-vuotiaalle pojallemme ettei hän möläyttäisi asiaa vielä julki. Ei pitänyt kyllä vielä silloinkaan sanoa hänelle ettei odotuksesta tule liian pitkä, mutta tietenkin kaikki mummut ja mammat kyselivät heti pojalta että miltä tuntuu saada pikkusisko tai -veli... Asia siis päätettiin puolestamme. No olemme nyt yrittäneet vaan sanoa pojalle että vauva on masussa eikä niinkään painottaneet sitä mitä tapahtuu kun vauva syntyy. Aika hyvin olemme pärjänneet sen kanssa. Poika ei koko ajan odota ja kysele vauvan tulosta. Enemmänkin vaan haluaa halailla vauvavatsaa ja antaa pusuja vatsalle.

Pienelle lapselle odotusauka on pitkä. Jos sen aikoo kertoa aikaisin, ei kannata muuttaa ajasta odotusta myös lapselle. Samoin ei kannata maalailla liian positiivista kuvaa vauvan tulosta. Esim ei kannata puhua mitään siitä että sieltä tulee leikkikaveri. Leikkikaveriksi vauvasta ei ole pitkään aikaan. Siitä odotuksesta tulee vielä pidempi. Pettyy vielä enemmän kun vauva alussa vaan vie enemmän vanhempien huomiota.

9- vuotiaasta en osaa sanoa mitään.

Heti kun sain tietää :). Edellinen sitten kuoli kohtuun ja lapseni 5 v suri häntä, mutta kävimme samalla läpi kuoleman ajatusta ja semmoisia syvällisiä juttuja kuten Jumalan luoksen menoa ja semmoista sekä yleensä sitä kuinka suuri ihme jokaisen terveen lapsen (myös hänen) syntymä oikeastaan on. Nyt odotan uutta ja hän on kuten minä, odottaa innokkaasti ja samalla pelkää pahinta. Hän kyselee joka päivä, onko vauva poksutellut mahassa ja onko se vielä elossa. Kovasti hän yrittää hahmottaa sitä aikaa, jona vauvan pitäisi syntyä noin vuodenaikojan ja kuukausien mukaan. Yrittää mielessään sijoittaa pääsiäistä, kevättä, toukokuuta, kesää, omaa syntymäpäiväänsä keskikesällä, vauvan laskettua aikaa aikajärjestykseen. Samoin yrittää hahmottaa vauvan ja itsensä tulevaa ikäeroa pohtimalla montako vuotta vauva olisi kun hän olisi siinä ja siinä iässä. Hän on myös tässä odotusaikana käynyt läpi "vauvailua" eli halunnut itse olla ihan vauva välillä ja halunnut, että hänet "kapaloidaan". Katsellut paljon vauvakuviaan ja ihastellut itseään niissä. Tutkinut kaappiin säilötyt vauvanvaatteensa ja vauvalelunsa. Hän on hoivannut pehmoeläimiään ja leikkinyt itse uutta äitiä...kapaloinut niitä jne. Olemme katselleen netistä eri-ikäisten sikiöiden kuvia ja raskaana olevien naisten kuvia, koska häntä kiinnostaa kasvava maha ja kuinka suureksi se oikein tuleekaan, ja tv:stä olemme nähneet vastasyntyneitä vauvoja. Kaupassa hän jo haluaisi ostaa vauvalle tuttia jne. Kyllä hän valmistautuu uuteen elämään aivan kuten minäkin :).
Miten asian sitten kerroin. En oikein muista. Varmaan sanoin, että täällä äidin masussa on nyt vauva tulossa...kyllä lapsi jutun juurta keksii, kun hänelle asian jotenkin ilmaiseen. Ei se sanavalinta taida niin tärkeä olla vaan se sisältö.

11-vuotiaalle kerroin vuorokauden kuluttua,kun olin saanut tietää. En vaan halunnut yksin tätä onnea iloita. Tyttö otti hyvin asian,vähän kyllä ihmetteli,että miten niitä voi kaksi olla,mutta niin ihmettelin minäkin. Odottelee jo innoissaan pikkusisarusten syntymää. =) Sovittiin yhdessä,ettei hän puhu vielä edes kavereille. Mutta kun oltiin yhdessä oltu np-ultrassa rv 12,niin annoin hänen luvan kertoa.

kerrottiin 7v pojalle viikko sit. meillä oli vimeeviikolla esikoisen 7v synttärit ja meillä paljon vieraita. kaikki vieraat huomasi mahan heti kun tulivat kylään, sen verran iso maha jo. näytin pojalle rv 12 ulra kuvat ja kysyin et tietääkö kuka kuvassa, sano heti et hän tai pikkusisko ( toka 1v 5kk ). sit sanoin vaan et ei ku uus vauva mikä äitin mahassa :). ja sillä selvä :) poika onkin kysellyt jo kauan et millon lisää pikkusisaruksia.
lapselle 9kk on pitkä aika odottaa ... mutta ajattelin et nyt kertoa kuitenki ku maha niin iso ja kaikki ystävät ja tutut asiasta jo tietää.