Heippa!
Olen vuotta vaille 18-vuotias tyttö ja elämäni on jotenki jumissa.
Olen niinn jumittunut ajattelemaan että mit muut ajattelevat Ja varsinkin sitä, mitä tuli mokattua aiemmin JA mitä jäi tekemättä..
NIin monta tilaisuutta mennyt hukkaan epävarmuuteni takia..
Mietin hirveästi, miten muut tekevät asiansa, ja sit tulee huonon itsetunnon kohtaus, kun vertaa muita omaan elämäänsä. Ja sit alkaa tää mun noidankehällinen jossittelu: jos olisin aiemmin tehnyt niin tai näin, JOS olisin ollut itsevarmempi..
EN pysty myöskään täysin keskittymään oikein mihinkään. Se taito on hävinnyt ja aiheuttaa paljon harmia kun ei pysty tuntemaan asioita aidosti koska mieli ei ole ikinä hetkessä täysin kiinni. Tällöin en pysty esim luomaan tekstiä tai musiikkia tai saamaan hyviä arvosanoja.!
Ja jossittelu ja hajanainen keskittyminen vain jatkuu kuukaudesta toiseen..
Miten pääsisin pois menneisyyden murehtimisesta ja tulevaisuudenpelosta??
Kaikkihan on mulle vieläin mahdollista, vaikka olenkin "JO" 17-vuotias ?
Miten saisin omaam elämääni täyttä elämää, ottaisin homman hanskaan enkä miettisi, että olen kokenut vähemmän tai missannut hyviä juttuja yms.
Vaikee myöntää ja hyväksyä se, et oon ollu yksinäinen ja todella saamaton enkä todellakaan vAHva.. voi saatana! Nyt parempaaan päin parljonkin mutta silti jokin juttu nakertaa, enkä vaan pääse siihenkään ihan käsiksi et mikä se on ku en jaksa miettiä.
Tuntuu, etten mahda omille jumittuneille asenteilleni mitään !
PS varmaa lisää tekstiä tulossa , sori :D
Olen vuotta vaille 18-vuotias tyttö ja elämäni on jotenki jumissa.
Olen niinn jumittunut ajattelemaan että mit muut ajattelevat Ja varsinkin sitä, mitä tuli mokattua aiemmin JA mitä jäi tekemättä..
NIin monta tilaisuutta mennyt hukkaan epävarmuuteni takia..
Mietin hirveästi, miten muut tekevät asiansa, ja sit tulee huonon itsetunnon kohtaus, kun vertaa muita omaan elämäänsä. Ja sit alkaa tää mun noidankehällinen jossittelu: jos olisin aiemmin tehnyt niin tai näin, JOS olisin ollut itsevarmempi..
EN pysty myöskään täysin keskittymään oikein mihinkään. Se taito on hävinnyt ja aiheuttaa paljon harmia kun ei pysty tuntemaan asioita aidosti koska mieli ei ole ikinä hetkessä täysin kiinni. Tällöin en pysty esim luomaan tekstiä tai musiikkia tai saamaan hyviä arvosanoja.!
Ja jossittelu ja hajanainen keskittyminen vain jatkuu kuukaudesta toiseen..
Miten pääsisin pois menneisyyden murehtimisesta ja tulevaisuudenpelosta??
Kaikkihan on mulle vieläin mahdollista, vaikka olenkin "JO" 17-vuotias ?
Miten saisin omaam elämääni täyttä elämää, ottaisin homman hanskaan enkä miettisi, että olen kokenut vähemmän tai missannut hyviä juttuja yms.
Vaikee myöntää ja hyväksyä se, et oon ollu yksinäinen ja todella saamaton enkä todellakaan vAHva.. voi saatana! Nyt parempaaan päin parljonkin mutta silti jokin juttu nakertaa, enkä vaan pääse siihenkään ihan käsiksi et mikä se on ku en jaksa miettiä.
Tuntuu, etten mahda omille jumittuneille asenteilleni mitään !
PS varmaa lisää tekstiä tulossa , sori :D
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heipähei, pakko sanoa, että on aikas samanmoinen tilanne mullakin.
Tosin poikkeuksena se, että tulevaisuudensuunnitelmia löytyy, ja en koe itseäni kovinkaan heikoksi...kaikesta huolimatta.
Mutta en osaa auttaa. Ymmärrät ehkä miksi. :D
Ainahan olisi voinut tehdä toisin.
On joskus töysin turha jossitella.
Vaikka joku näyttäisi sinun silmissäsi selviytyneen jostakin paremmin niin silti hän voi jossitella täysin samalla tavalla kuin sinä.
Me kaikki ollaan vaan ihmisiä.
Kun seuraavalla kerralla alkaa jossittaa niin ajattele näin: "Joo se ei menny ihan ku olisin halunnu. No, itku. Mites tää tehtävä ois hyvä tehdä?"
Eli sysäät sen vaas pois.
Voi vaatia harjoittelua mutta kyllä se onnistuu :)
Ihmiisä tässä vaan ollaan.
Mulla on nykyään vaikee pysyä tässä maailmassa, mieluummin kuljen pää pilvissä ja haaveilen jostain mitä en voi saada, oli se sitte mitä tahansa. Välillä tulee sellanen olo, että pitää sanoa ääneen oma nimi ja se kuka mä nyt oon. ´Kuvittelen olevani joku muu, ja kun yritän palata takasin siitä ajatuksesta, tulee se tunne, että en oo mitään... En kuitenkaan oo mikään pessimisti, oon yleensä ilonen ja hyvällä tuulella jne... ...
Sinä todella olet joku.
Olet tärkeä ha hyvä :)