http://www.ts.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2009-02-22,104:12:594967,1:0:0:0:0:0
Työelämä saneli, ei lapsen paras
Suomen päivähoitojärjestelmä syntyi yhteiskunnan murroksessa, jossa maaltamuutto oli voimakasta ja äidit lähtivät palkkatyöhön. Järjestelmä luotiin lapsen pelastamiseksi jäämästä heitteille.
Professori ihmettelee, miksi järjestelmä on sittemmin saanut sellaista hehkua, että moni luulee päivähoidon olevan lapselle jopa paras ratkaisu.
Nykyään käytössä on uutta tietoa lapsen aivojen kehityksestä. Jos se saisi sanella, sellainen käsite kuin alle kolmivuotiaan subjektiivinen oikeus päivähoitoon romutettaisiin.
- Alle kolmivuotiailla tulisi olla subjektiivinen oikeus kasvaa kotona. Älyllinen rehellisyys edellyttää sen toteamista, että lapsi ei tätä oikeutta tarvitse, mutta yhteiskunta ja työelämä tarvitsevat, sanoo Keltikangas-Järvinen.
Hänen mukaansa normaali pikkulapsi ei tarvitse kehittyäkseen päivähoitoa. Tarpeellista tai jopa välttämätöntä päivähoito on vain ongelmaperheiden lapsille, joille hoitopaikka tarjoaa esimerkiksi lämpimän aterian ja jopa suojan vanhempien aggressiivisuudelta.
Professoria häiritsee se, että päivähoitoa puolustellaan asioilla, jotka eivät oikeasti ole sidoksissa päivähoitoon: esimerkiksi kavereilla, pihalla leikkimisellä ja ongelmaperheiden auttamisella.
Työelämä saneli, ei lapsen paras
Suomen päivähoitojärjestelmä syntyi yhteiskunnan murroksessa, jossa maaltamuutto oli voimakasta ja äidit lähtivät palkkatyöhön. Järjestelmä luotiin lapsen pelastamiseksi jäämästä heitteille.
Professori ihmettelee, miksi järjestelmä on sittemmin saanut sellaista hehkua, että moni luulee päivähoidon olevan lapselle jopa paras ratkaisu.
Nykyään käytössä on uutta tietoa lapsen aivojen kehityksestä. Jos se saisi sanella, sellainen käsite kuin alle kolmivuotiaan subjektiivinen oikeus päivähoitoon romutettaisiin.
- Alle kolmivuotiailla tulisi olla subjektiivinen oikeus kasvaa kotona. Älyllinen rehellisyys edellyttää sen toteamista, että lapsi ei tätä oikeutta tarvitse, mutta yhteiskunta ja työelämä tarvitsevat, sanoo Keltikangas-Järvinen.
Hänen mukaansa normaali pikkulapsi ei tarvitse kehittyäkseen päivähoitoa. Tarpeellista tai jopa välttämätöntä päivähoito on vain ongelmaperheiden lapsille, joille hoitopaikka tarjoaa esimerkiksi lämpimän aterian ja jopa suojan vanhempien aggressiivisuudelta.
Professoria häiritsee se, että päivähoitoa puolustellaan asioilla, jotka eivät oikeasti ole sidoksissa päivähoitoon: esimerkiksi kavereilla, pihalla leikkimisellä ja ongelmaperheiden auttamisella.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Samasta artikelista:
Liian iso ryhmä lietsoo aggressiota
Keltikangas-Järvisen mukaan kolmivuotiaallekin koti on paras hoitopaikka. Kolme vuotta on kotihoidon tuen yläraja, minkä jälkeen lapsi moni lapsi siirtyy päivähoitoon.
Todellisuutta ovat yli kymmenen lapsen alle 3-vuotiaiden ryhmät ja paikoin lähes 30 lapsen isojen ryhmät. Keltikangas-Järvisen mukaan tutkimuksissa havaitut ihannekoot ovat ihan eri maailmasta: alle kolmivuotiaiden ryhmässä se olisi 6-8 lasta, kun yli 12 muodostaa jo riskin.
- Kun sosiaalinen kenttä ei ole hallittavissa, lapsi ei voi oppia sosiaalisia taitoja, vaan turvautuu aggressioon.
Eikö auta, että 20 hengen lapsiryhmässä on useita aikuisia?
- Ei auta. Tämän osoittavat kaikki tutkimukset kiistattomasti. Kyse ei ole aikuisten taidoista, vaan ryhmän ominaisuudesta. Jokainen lisäaikuinenkin muuttaa ryhmän dynamiikkaa ja tuo lisäelementtejä.
Aikuisia lisäämällä ei siis voi ryhmän kokoa kasvattaa, vaikka näin halutaan nykyään uskoa.
Liian suuressa ryhmässä hoitajan aika menee konfliktien selvittämiseen. Jos lapset jätetään harjoittelemaan sosiaalisia taitoja keskenään, voimaan astuu viidakon laki.
Suurissa ryhmissä on lisäksi meluisaa. Keltikangas-Järvisen johtamassa tutkimuksessa havaittiin, että pääkaupunkiseudun päiväkodeissa melu nousi jossain vaiheessa päivää 90 desibeliin ja useissa se oli tällä tasolla suuren osan päivää. Melun on osoitettu haittaavan oppimiskyvyn kehitystä.
- Näin pitkiä hoitopäiviä kuin mitä Suomessa on myös alle kolmivuotiailla, ei ole missään tutkimuksissa edes tarkasteltu.
Tieteellisesti kestävin päivähoidon vaikutuksia selvittävä tutkimus, jossa mukana on ollut 27 eri yliopistoa ja tutkimuskeskusta, kertoo ison kuvion: kun tuhansia lapsia seurattiin vuosia, havaittiin, että hoitopäivän pituus, varhainen aloitusikä ja ryhmän suuri koko sekä levottomuus olivat koulu- ja murrosiässä yhteydessä sellaisiin asioihin kuin sosiaalisten taitojen ja empatian puute, omien etujen ajaminen, röyhkeys, tottelemattomuus, vastaan sanominen aikuisille, levottomuus ja keskittymiskyvyttömyys.
hoitamaan kotona. Ongelma ratkaistu.
Käyttämäsi sanamuoto antaa kuvan asenteesta, että oman lapsen hoitaminen on niin epämiellyttävää, että siihen ei ryhdyttäisi ilman pakottamista. Eikö niin?
Toivottavasti kuitenkin yhä usemapi ottaisi lasten pahoinvoinnin tosissaan ja miettisi omalla kohdallaan, onko se työssä käynti aivan välttämätöntä. Läheskään kaikkien kohdalla se ei sitä ole. Elintasokrääsä ei ole tärkeää, halvempaa asumismuotoa voi miettiä, ilman autoakin voi selvitä yms. Ja vaihtoehtojakin on toki muitakin. Lasta voi hoitaa kotona myös oma isä, mummi, vaari jne.
Aikansa kutakin.
ettei oman lapsen hoito oikeen maistu kaikille vanhemmille.
Välillä tuntuu, että vanhemmat eivät ihan ymmärrä mihin ovat alkaneet, kun lapsia tehdään.
Elämä ei voi jatkua samanlaisena kuin ennen lasten syntymää, vaan on asioita joista täytyy luopua tai ainakin niitä pitää vähentää, koska lapsen etu niin edellyttää (omat harrastukset/iltamenot yms.).
Ymmärrän, että on tilanteita ja perheitä, että on pakko mennä töihin. Näitä perheitä ei siis saa syyllistää ja moittia!
En kuitenkaan ymmärrä niitä perheitä, jotka tuovat jopa alle 3 vuotiaan lapsen hoitoon vapaapäivinään ja lomillaan, että saavat omaa aikaa. On ihan ok jos näin tekee joskus, mutta kun se tuntuu olevan enemmän säännöllinen tapa kuin poikkeus.
Joskus on toki mukava hoitaa asioita ilman, (lääkärikäynnit ym.)että lapsi kiukuttelee vieressä. Ei kai niitä asioita nyt ihan jokaiselle vapaa/lomapäivälle ole?
Eikö lapsi ole ansainnut vapaapäivää oman vanhemman kanssa, kun ensin viettää päivähoidossa 8-10 tuntia vanhempien ollessa töissä?
Koska säädetään laki lapsen subjektiivisesta oikeudesta omiin vanhempiinsa? Enemmän tuntuisi olevan sen asian suojelulle tarvetta, kuin oikeudelle tuoda lapsi päivähoitoon...
Miksi lapsia tehdään, jos niiden itse hoitaminen tuntuu pakkopullalta?
Näin itsekin päiväkodissa työskentelevänä on helppoa allekirjoittaa Keltikangas-Järvisen ajatuksia.
Ja kuten aloituskeskustelussa lukee: työelämä saneli, ei lapsen paras. Ikävä kyllä näinhän se on.
Totta ovat myös päiväkodin toisinaan liiankin kovat desibelit. Meillä kasvatusvastuussa olevilla aikuisilla on päivähoidossa suuri vastuu ko. tilanteiden välttämisessä. Ryhmiä varmasti yritetäänkin pienentää lähes joka päiväkodissa edes hetkellisesti, pienryhmätoiminnan muodossa.
Totta on myös se, että meistä aikuisista useimmat tuntevat väsymystä (etenkin vilkkaan ja äänekkään)päivän jälkeen. Työtunteja takana siis kahdeksan. Mutta totuus on se, että monella lapsella päivän pituus on pidempi. Vanhempien työstä ja työmatkoista riippuen hoitopäivä voi venyä kymmeneen tuntiin. Kuinka moni meistä aikuisista olisi valmiita tekemään jatkuvasti 50 tuntisia työviikkoja? Uskon, ettei monikaan.
Toivottavasti päättäjät oikeasti heräävät korulauseiden sijaan toimimaan ja parantamaan pienten ihmisten hoitomuotoja sekä mahdollistamaan sen käytännön toteuttamisen vanhemmille.
Jo kliseeksi muodostunut ajatus: Lapsissa on tulevaisuutemme, pitää edelleen paikkaansa, mutta ollaanko sen eteen oikeasti valmiita tekemään mitään?
MOLEMMILLE vanhemmille. Äiti kotona vaikka ekat puolitoista vuotta ja isä seuraavat. Se että isät saadaan mukaan perheen jokapäiväistä arkea pyörittämään samassa suhteessa kuin äidit, on aivan ensiarvoisen tärkeää. Vanhempien kotiinjääminen kun vaikuttaa paitsi lapsiin, myös vanhempien omaan hyvinvointiin, taloudelliseen itsenäisyyteen, urakehitykseen ja sukupuolten asemaan työmarkkinoilla ylipäätään. On typerää jeesustelua jättää nuo asiat huomiotta.
mitäs jo ei tehtäs niitä lapsia laisinkaan , niin ei tule ongelmia ?
Jos ottaa huomioon, miten tämä maailma nyt makaa, niin miksi tuottaa lapsia tänne kärsimään. Maailmassa on ihan riittävästi lapsia muutenkin.
Helinä-keiju taas aloittajana, linkittäminen jatkuu!
..jos lapsia tekisivät vain ne joilla on mahdollisuus ja halua ottaa taloudellinen riski ja jäädä pois työelämästä. Monet toki tekevät tämän siksi että kotona oleminen on, kaikesta huolimatta, usein leppoisampaa kuin työssäkäynti ja leivän tuominen pöytään yhdistettynä päivähoitokuvioon. Eipä siinäkään mitään pahaa ole. Kunhan ei nosteta itseä jalustalle ja syyllistetä niitä vanhempia jotka ovat päätyneet toisenlaiseen ratkaisuun.
Minusta katse pitää kääntää näissä asioissa nimenomaan isiin; valtaosa kotivanhemmista on äitejä ja isissä on valtava, lähestulkoon käyttömätön varanto kotivanhemmuutta. :)
Ainakin väkiluku laskisi, jos isät pakotettaisiin rkp;n puheenjohtaja Wallinin hellimään isyyslomaan. Wallinkaan ei voi puolustella pakkoisyyslomaansa tieteellisin perustein, kuten Keltikangas on todennut. En tiedä minkälainen koti-isä jostain pakotetusta voisi kuoriutua ja kuinka säkenöivin silmin hän kohtaisi taaperonsa katseen kun mieli tekis tienaamaan. Sanoisinpa, että pakkoisyysloma tietää avioeroja.
Olet siis sitä mieltä etteivät isät ole kelvollisia lähivanhempia? Mutta mitä mahtaisi kuoriutua pakotetuista kotiäideistä... Enpä usko että mitään yhtään kauniimpaa kuin pakotetuista koti-isistä. Ihan samalla tavalla moni äiti haluaa tienaamaan, eikä se tee heistä yhtään huonompia ihmisiä kuin vastaavista isistä.
Tätä juuri haen takaa; vanhemmuutta ei saa väenväkisin sukupuolittaa. Raskaus ja imetys ovat tietysti aivan selviä juttuja, mutta muuten mies on lähtökohtaisesti aivan yhtä pätevä vanhempi kuin nainen. Tasapuolista vanhemmuutta ajatellen isien pitäisi ilma muuta viettää vähintään imetyskautta vastaava aika lastensa kanssa kotona, muuten he jäävät helposti ulkopuolisiksi oman perheensä arjesta.
Minusta miehet ovat kelvollisia jopa ihan itse päättämään mitä tekevät perhe-elämässään, ilman sossutanttojen ja Wallinin väliintuloa.
Myös äidit tietenkin ovat yhtä kelvollisia. Eihän äitiyslomakaan ole pakollinen.
lähestulkoon samaa mieltä. Sekä isät että äidit ovat kelvollisia päättämään omaa perhettään koskevista asioista. Molemmat ovat lähtökohtaisesti yhtä päteviä vanhempia. Molemmilla on yhtäläinen oikeus mennä töihin tai hoitaa lapsia kotona. Aamen.
Meillä ei onnistuisi se, että isä jäisi kotiin lasten kanssa ja äiti lähtisi tienaamaan. Kyllä on palkkaero sen verran suuri. Äiti jos olisi kotona lasten kanssa, niin voitaisiin juuri ja juuri pärjätä (yhtään mitään ylimääräistä ei saataisiin). Mutta jos isä jäisi kotiin, ei enää pärjättäisi äidin palkalla.
Oliko se niin, että äiti ensin imettäis puoli vuotta ja sitten menis pois kotoa ja isä alkais hoitaa vauvaa tuttelin voimin. Imetyssuositukset oli kai pitemmälle kuin tämä uudistushanke. Miten on?
4–6 kk ja lisäruokien aloittamisen jälkeen osittaisesti vuoden ikään asti.
Jos lapset hoidetaan kotona kolmevuotiaaksi, kuten jotkut suosittelevat, isillä on siis runsaasti aikaa kantaa äitien kanssa yhtäläinen kortensa kekoon lasten arjesta huolehtimisesta! :)
Valitettavasti palkkaerot ovat kaikesta huolimatta edelleen todellisuutta (kuten eräs kommentoija omasta tilanteestaan huomautti) ja monissa perheissä päädytään edelleen ratkaisuun jossa vain äiti on lähivanhempi ja isän tehtäväksi jää ainoastaan kantaa rahaa taloon. :( En epäile yhtään etteikö tuo usein olisi pakon sanelema juttu (mikä on kamalan surullista), mutta veikkaan että usein tuo on tekosyy jolla vanhakantaista sukupuoliroolien pönkittämistä puolustellaan.
Vaikka mies tienaisi hieman enemmän, ei elintason pudotus välttämättä ole niin dramaattinen vaikka isä hoitaisikin osuutensa lastenhoidosta. (Verrattuna siihen että kotiinjäävä vanhempi olisi äiti) Ja tilannehan olisi joka tapauksessa väliaikainen. Sitäpaitsi "kaikkea ei voi rahassa mitata" jne..
Naisten asema työmarkkinoila ei tule koskaan tasavahvaksi miesten kanssa niin kauan kuin miesten työnantajilla ei ole samoja riskejä ja kuluja kuin naisten työnantajilla. Toisekseen on myös miesten etu että he voivat aidosti olla läsnä näkemässä lastensa kasvavan. Miehillä pitäisi olla sihen aivan samanlainen oikeus kuin naisilla, myös asennetasolla.
Minua surettaa, jos Suomessa tosiaan miehet ovat niin nynnyjä, että eivät voi toimia oman tahtonsa mukaan vaan ovat asenteista riippuvaisia. Nynnyt miehet on vastenmielisiä, eikä heistä muutenkaan ole isäksi. Valtion ohjauksessa miehet ovat kuin isoja lapsia ja siten taakka äideille.
Ne vasta vastenmielisiä onkin...
jotka ei osaa elää ilman valtion ohjausta.
Ajatelkaa nyt vaikka maanviljelijäperhettä. Kuka valvoo, että vauvan äiti varmasti hyppää puimurin selkään ja lähtee kyntämään ja mies jää vauvan kanssa ikkunaan vilkuttamaan.
Kaikkien perheiden tasa-arvo kai pitää sitten ottaa huomioon eikä vain virkamiesten.
valvoa ettei maajussit kuseta? Luuleksä että yrittäjät muutenkaan pystyy pitämään vapaita, lomia sun mita hienouksia samalla lailla mitä muiden palkkalistoilla olevat pystyy?
Siksipä juuri ajatus pakkoisyyslomasta ei ole tästä maailmasta. Tyypillistä utopiaa.
liikkeelle, enkä niinkään äidin ja isän oikeudesta kuten viv. Lapsen oikeus kotiin, konkreettisesti, pitää sisällään sen että hän viettää siellä arjet, eikä vaan pyhät.
Parasta olisi jos äiti haluaisi ja voisi hoitaa ja toiseksi paras on tietenkin isä.
Onhan se hyvä, että joku vielä jaksaa tästäkin aiheesta kirjoittaa ja lyödä tutkimustuloksia pöytään. Valitettava totuus vaan taitaa olla, ettei ne kiinnosta päättäjiä. Puhutaan kyllä, että tehdään asiat lasten ehdoilla, mutta todellisuudessa lapsia ei kuunnella eikä ajatella silloin kun raha puhuu!
Ryhmäkoot pitäisi pienentää, henkilökuntaa lisätä, kotihoidon pidentämistä turvata ja paljon muuta. Mutta kaikki tämä maksaa, eikä päättäjät ole halukkaita tällaiseen satsaamaan. Ennen vaaleja luvataa ummet ja lammet, mutta sitten kun päästään päättämään, niin kaikki lupaukset unohtuu.
illalla TV 1:llä klo 21.05 asiaa alle 3-vuotiaista päivähoidossa.KAtsokaa ja kommentoikaa ohjelman jälkeen.
barrikaadeille ne jotka muutosta haluavat. Poliitikkojen halusta hoitaa asia en sitte uskalla esittää arvailuja...
ajatuksiin alle 3-vuotiaiden lasten päiväkotihoidosta. Olen työskennellyt päiväkodissa jo noin 30 vuotta eri-ikäisten lasten ryhmissä, usein pienilläkin, ja mitenkään päiväkotityöntekijöitä aliarvioimatta toivoisin, että vanhemmat hoitaisvat lapsensa mahdollisimman pitkään kotona. Mutta kuten Keltikangas-Järvinen totesi, se on poliitikoista paljolti kiinni tämä asia, niin kotihoidon kuin päiväkotien ryhmäkokojenkin osalta. Myöskään perhepäivähoitajia ei nykyisillä työehdoilla enää löydy.
on hänen sanomisistaan eri mieltä, ainakaan pääpiirteittäin. Nyt vaan asialle täytyy tehdä jotain. Mun luottamus tämänhetkisiin vallanpitäjiin on mennyt, tuskin heitä tämä asia kiinnostaa. Valitettavasti.
Voi, kun saisikin muutaman päättäjän edes yhdeksi kokonaiseksi päiväksi seuraamaan alle 3 vuotiaiden ryhmäämme jossa on 16 lasta... saattaisi päättäjien silmät herätä, mutta sen tiedän, etten ainakaan itse kauaa enään jaksa tätä tahtia, ammatinvaihto pyörii vain useammin mielessä:(
Ja niitä oireita me koulun puolella saadaan seurata.
juoksee. Kouluissa opetetaan matematiikkaa ja kun sitä soveltaa omaan elämään, niin on helpoa laskea, onko varaa lapseen vai ei. Mutta kun on ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä lapsen pitäminen maksaa. Ja kun se ei ole lelu, jonka voi viskata nurkkaan, kun kyllästyttää hoitaminen, niin se on kärrättävä tarhaan.
ei ole ainut syy. Itse olen insinööri ja maailma muuten kehittyy 3:ssa vuodessa niin paljon että edessä on uudelleen kouluttautuminen jos niin pitkäksi aikaa kotiin jää. Niin ja matikka on varmasti hallussa..:)
Kaikki tiedämme että koti ja oma vanhempi on alle kolmevuotiaalle paras kasvuympäristö.On lukuisia syitä miksi emme tätä pysty nyky-yhteiskunnassa toteuttamaan.Jokaisella perheellä ja jokaisella äidillä on omatlähtökohtansa ja tarpeensa.Tästä kaikesta huolimatta alle kolmevuotiaan kehitysvaihekohtaiset tarpeet pysyvät samoina.Jos yhteiskunnassamme näemme tarpeellisena ja hyvänä äitien palaamisen työelämään täyspainoisesti, lapsen ollessa alle kolmevuotias on vain kohtuullista että huolehdimme siitä että mitä me tarjoamme tilalle ei vaaranna lapsen kehitystä.