oletteko pärjänneet

meillä oli niin onnellinen tilanne, kun tytöt syntyivät, mies pystyi tekemään töitä kotoa käsin melkein koko tyttöjen ensimmäisen vuoden - yksin en varmasti olisi pärjännyt. Kahdestaan homma toimi, tosin olen sitä mieltä, että meidän tytöt oli alusta asti 'helppoja' vauvoja, yöt nukuttiin jne.. mutta ne jotka naureskelevat että siinähän se menee kaksi niiku yksikin samalla kertaa, niin tervetuloa vaan kokeilemaan kaksosperheen arkea :)
Mutta siis selviytyminen ei ole mahdottomuus, mutta pitäkää huoli että jaksatte itse, väsynyt vanhempi ei ole kenenkään etu.
Meillä imetys meni niin, että tytöt kävi vuoronperään tissillä (onneksi niitä on luotu kaksi, joten molemmat saavat suurinpiirtein saman verran!). tissin jälkeen mies jatkoi tuttelilla jos vielä oli nälkä. Tissille pääsi ensimmäisenä se nälkäisempi :)
öiden sujuminen riippuu varmaan lapsista. Kyllä se aluksi tuntui raskaalta kun koko yö tuntu menevän vauvan hoidossa, mutta helpottui ratkaisevasti n. 4kk:n paikkeilla kun syöttövälit piteni.
jonkun mielestä kuulostaa ehkä raa'alle tai yksilöllisyyden tuhoomiselle jne. mutta pienenä vinkkinä arkea (ja varsinkin öitä!) varten syötä ihmeessä vauvat yhtäaikaa/peräkkäin!
Me saatiin yhteinen rytmi tytöille jo heti alusta asti, kaikilla ei kuulemma käy yhtä hyvä tuuri. Näin yöllä on puolet vähemmän heräämisiä kuin jos molemmat heräis eri aikoihin syömään. Samoin päivällä nukkuvat samaan aiknaa pienestä asti, jää lepo ja vapaa aikaa vanhemmille.
ja kyllä - voitte nyt arvostella miten tahdotte, mutta meillä kun toinen herää, niin toinenkin herätellään ellei toista saada jatkaa unia..Tää systeemi käytössä yhä vaikka tytöt nyt 2,5v, tosin nykyään ne herättää itse toisensa :)
Onnea ja jaksamista :)

Kaksosten synnyttyä mieheni ei ollut kuin n. viikon kotona kanssani, joten kyllähän se aika raskasta oli öisin heräillä. Minäkin otin sen tavan, että kun toinen heräsi ja oli syönyt, herätin toisenkin syömään. Ensin ajattelin, etten herättele toista, vaan annan herätä itsekseen. Mutta sellaisella tyylillä ei tullut kuin aivan liikaa univelkaa ja olin todella väsynyt.
N. 3 kk:n ikäisenä toinen alkoi nukkumaan koko yön, joten sitten ei tarvinnut herätä kuin toisen kanssa öisin.
Kaksosten äitinä on raskasta, mutta kun lapset siitä kasvavat, niin sitten helpottaa, koska heistä on toisilleen leikkiseuraa.
Onnea vaan teille ja jaksamista!!! Kyllä kaikki hyvin menee. Meidät ihmiset on onneksi rakennettu niin, että jaksamme kun on pakko =)))

Itselläni oli pari vuotias esikoinen siinä vaiheessa, kun kaksoset tupsahtivat perheeseen. Joten vilskettä riitti. Minullakin oli mies ainoastaan viikon isyyslomalla tyttöjen synnyttyä.

Näin jälkikäteen ajateltuna samassa uni- ja syöttörytmissä olevat lapset, ovat helpompia hoidettavia. Koska jää vähän vapaa-aikaakin tehdä kotitöitä ja leikkiä sen esikoisenkin kanssa.

Itse kyllä imetin lapset päivällä yhtäaikaa, kun niitä rintoja on kerran kaksi. Yöllä oli yksilöllisempää hoitoa ja ateriointia. Eli, syötöt tapahtui silloin, kun nälkä yllätti. Yöt oli kyllä melko rankkoja. Kun ylös oli noustava noin km. kerran tunnissa. Mutta eihän se ole, kuin noin puolivuotta siinä alussa, jolloin ruokailutarve oli isompi. Ja sitten alkaa menemään niin, että herätyksiä oli ainoastaan satunnaisesti silloin tällöin.

Omasta mielestä imettäminen alussa on tärkeää. Koska rintamaidossa on juuri se, sen helppous. On eväs aina valmiina heti. Ja vauva nukahti heti ruokailun ja vaipanvaihdon jälkeen uudelleen.

Meidän esikoinen oli vajaa 3 vuotias, kun pojat syntyivät. Alku oli aika rankkaa, kun pojat olivat alle 3 kiloisia syntyessään, joten täytyi aina kolmen tunnin välein herättää syömään. Ja syömiseen (rinta pullo) kului aikaa yhteensä puolitoista tuntia, kun toisella pojalla oli imemisvaikeuksia. No,siinä ei öisin paljon nukkumiseen jäänyt aikaa! Mies oli isyyslomalla 3 viikkoa ja sitten palasi 3-vuorotyöhön. Ulkopuolista apua ei juurikaan ollut. Paitsi siinä, että kun oli esim. neuvolakäyntejä tms. vein esikoisen siskolleni hoitoon siksi aikaa. En kyllä juuri edes kaivannut apua. Kotitöistä joutui luistamaan, mutta siihenkin tottuu!;)

Itse en koskaan imettänyt kahta kerrallaan. Meillä annettiin koko ajan myös lisämaitoa, joten ruokin pojat sillä tavalla, että toinen rinnalla ja toinen vierellä sohvalla ja pullosta maito. Sitten vaihdettiin poikien paikkoja! Kummasti sitä keksii kaikenlaisia systeemejä, kun kaksi vauvaa on kerrallaan!;)

Kyllä sitä pärjää ilman apua, mutta kyllä se rankkaa välillä on. Meidän pojat on nyt vuoden ikäisiä ja hyvät muistot jäi ensimmäisestä vuodesta. Kuvittelin elämän kaksosten kanssa vielä rankemmaksi, joten tyytyväinen saan olla!:)

Sellaisen vinkin annan, että ehdottomasti kannattaa pyrkiä siihen, että kaksoset ovat samassa rytmissä. Elämä on huomattavasti helpompaa niin! Onnea ja jaksamista tuleville tuplavanhemmille!:)

Heippa, minäkin odotan kaksosia parivuotiaan esikoiseni seuraksi ja olen tässä mietiskellyt sitten jaksamista ja pärjäämistä kun kaksosvauvat maailmaan syntyvät. Kyselepä sinäkin neuvolastasi, mitä apua heillä olisi tarjolla. Omalla paikkakunnallani tulen saamaan neuvolan perhetyöntekijän avukseni alussa jopa kolmesti viikossa, hänen kanssaan on tarkoitus opetella imetystä, päivärytmiä jne, hän ei siis siivoa eikä yksistään hoida lapsia, vaan on arjessa mukana ja tukena. Otan mielelläni tällaista apua vastaan enkä edes yritä jaksaa vain yksinäni miehen isyysloman loputtua. Sen verran olen päättänyt itseäni myös säästää, että palkkaan kerran viikossa siivoojan, jonka kulut maksan vaikka lapsilisistä (nehän saa sitten vähentää kotitalousvähennyksenä). En edes kuvittele ehtiväni imettämisen, pyykkäämisen ja ruoan laittamisen lisäksi unenpöppöröisenä vielä pitämään kotiani siistinä. Ehdottomasti ajattelen, että kun autan itseäni jaksamaan, koko perhe voi paremmin! Tsemppiä sinullekin! :)

Moi!
Tulet pärjäämään hienosti jos muistat asenteen. Oikea asenne on tosi tärkeä juttu. Eli lasten syntymän jälkeen elämäsi muuttuu. Hyväksy se. Kysy apua kaupungin perhetyöstä. Laita ilmoitus esim. lähihoitajakoulun seinään, että ostat apua. Syöttöä syötön perään voi olla parhaassa tapauksessa vain muutama viikko. Maitoa tulee paremmin jos vain alussa jaksat yrittää imettää mahdollisimman paljon. Älä anna periksi, koska jos jaksat alussa imettää niin pääset pian helpommalla. Maito voi hyvin riittää kahdelle jopa puolen vuoden lähes täysimetykseen (näin meillä). Mutta jos vauvat huutavat nälkää ja olet väsynyt ANNA TUTTELIA. Ja sitten taas imetät. Me selvisimme lähes ilman apua. Tytöt olivat kilttejä. Paljon kaksoset ottavat sekä henkisiä että fyysisiä voimavarjoja, mutta sillä mitä saat takaisin ei ole mitään rajoja. Me kaksosten vanhemmat olemme saaneet jotain sellaista mitä ei voi sanoin kuvailla. t. neljän lapsen äiti

Meillä kaksoset nyt 3,5kk ja pikkasen alkaa helpottamaan, kun unirytmit muuttuneet parempaan suuntaan, mutta vielä kuukausi sitten olin ihan hajoamispisteessä juuri tiheiden yösyöttöjen takia.
Mies palasi takasin töihin kolme päivää synnytyksistä ja kun kaksoset kolmen viikon ikäisiä, mies joutui lähtemään viikon työmatkalle. En olisi pärjännyt jos ei anoppi olisi tullut apuun.
Meillä kaksosten (poika ja tyttö) lisäksi kohta 2v ja 4v täyttävät tytöt ja 6 ja 7,5v pojat kotieläimet ylläpitämässä hässäkkää ja meidän vanhempien korkeata verenpainetta.

Tottakai pärjäät :) Otat vain oikean asenteen :)
Ei meilläkään tässä 400-500km säteellä ole sukulaisia eikä oikein ystäviäkään, ainakaan sellaisia, jotka apuun olisivat tulleet. Mutta kun sen etukäteen tiesi, niin ei sen kummemmin osannut kaivatakaan ketään apuun.
Onhan tässä ollut säätämistä, kotona vielä 2 alle kouluikäistä kaksosten lisäksi, tuntuu välillä etten riitä tarpeeksi kenellekään heistä, mutta parhaani teen ja se saa riittää.

Ensimmäinen vuosi oli yhtä valvomista ja yösyöttöä, toisen sai syötettyä ja unten maille, toinen heräsi jne...mutta ei se teillä pakosta niin hankalaa ole! Ja jos on, otat sen vain vastaan sellaisena kuin se tulee. Nyt alkaa helpottaa (kaksoset 1v4kk), koska molemmat nukkuvat lähes koko yön (8-9 tuntia putkeen vain muutamia kertoja heräillen!) eikä yöllä enää syödäkään. pikkuhiljaa eteenpäin pienin edistysaskelin :)

Imetys sujuu kyllä mainiosti kahdenkin kanssa, itse syötin monesti vuorotellen, koska yksin ollessa se kahden rinnalle saaminen oli jotenkin hankalaa...mutta moni imettää varmoin ottein molempia yhtäaikaa!

Kaikki olemme erilaisia ja vauvat ovat erilaisia. Minä pärjäsin, yksin. Mies oli kaksi viikkoa kotona, päästiin hyvään rytmiin, sitetn lahti töihin, REISSUhommiin, eli oli viikot pois. Yksin hoidin pojat, ja hyvin pärjäsin. Eli näinkin voi käydä.

En pärjännyt, meillä toisella oli koliikki ja toisella kaikki mahdolliset allergiat. Todella temperamenttisia molemmat ovat, vaativat jatkuvaa kanniskelua ja viihdytystä. Eivät koskaan nuku päiväunia yhtä aikaa. Ovat nyt 10kk.. 2 ensimmäistä kk olivat teholla kun syntyivät niin pieninä. Eivät oppineet rinnalle pitkästä sairaala-ajasta johtuen.
Luulempa että kaikki tähän aijemmin vastanneet ovat olleet keskimääräistä onnekkaampia ja saaneet ns.helppoja lapsia..
Tarvitaan kyllä kaikki apu mitä liikenee, olen joka päivä hajoamispisteessä ja koetan vaan sinnitellä tunti tunnilta.
En nyt puhu mistään oman ajan terpeesta vaan omasta unen- ja ravitsemuksen tarpeesta..
Tekstistäkin tuli sekava kun väsyneenä yritän kirjoittaa. Mutta varaudu pahimpaan. Onnea sinulle!

Jokainen lapsi ja perhe on erilainen, niin ei voi etukäteen arvata, mitä tuleman pitää. Kaikkeen kannattaa varautua etukäteen ja tosiaan selvittää numerot jo odotusaikana, mistä voi tarvittaessa pyytää apua. Ja sitä apua kannattaa myös pyytää, jos yhtään siltä tuntuu! itse en olisi pärjännyt ilman apua kaksospoikien (1v) ja pari vuotta vanhemman esikoistytön kanssa. Vieläkin tekee tiukkaa, kun kaikki vaan haluaisivat olla äidin kanssa ja ovat kamalan mustasukkaisia. Pojat kiipeilevät ja tyttö uhmailee ja tekee kiusaa pojille. Hurja meininki, saa nähdä milloin helpottaa! Silti sanoisin, että jos on tuplasti enemmän työtä, niin on myös tuplasti enemmän iloa!

Hyviä kommntteja oletkin saanut. Riski uupumiseen on olemassa, ja se on isompi kuin yhden laspen kanssa, mutta ei sitä kannata pelätä. Ja jaksaminen riippuu paljon isän mahdollisuudesta psallistua vauvavuonna arkeen. Ja tietysti vauvojen "vaativuudesta" Mutta kannattaa tosiaan etukäteen järjestää itsellensä turvaverkko. Ettei tarvi sitten loppuunpalaneena sellaista ruveta järjestelemään. Olethan tulevan isän kanssa asiasta avoimesti juteleeet? Ja tosiaan neuvolassa. Avun pyytäminen ei ole häpeä. Ja se kannattaa tehdä mielummin ajoissa kuin liian myöhään.

Kiitos kaikille tähän viestiketjuun osallistuneille, rohkaisevaa luettavaa. Sain toissapäivänä tietää odottavani kaksosia (raskaus ihan alkuvaiheessa, pidetään peukkuja että kaikki menee hyvin) Ennestään minulla on kaksi lasta jotka syntyivät alle vuoden ikäerolla, nyt 3v ja 2v
olimme haaveilleet kolmannesta lapsesta, sain ensin aikaisen keskenmenon ja ihan heti perään on nyt tärpännyt tämä kaksosraskaus, melkoinen yllätys mutta hyvä mieli meillä on

Itselleni syntyi isot kaksostytöt, kun vanhemmat lapset olivat muutaman vuoden vanhempia ja kyllä hulinaa riitti! Ensimmäiset vuodet olivat yhtä hurlumheitä, mutta nyt tytöt ovat jo 7v. ja toistensa parhaimmat kaverit. Kouluunkin lähdettiin käsi kädessä. Niin se aika vain kuluu ja raskas arkikin tuplien kanssa helpottaa! Oikein lämmintä joulua kaikille kaksosten äideille ja voimia arkiseen jaksamiseen!

Minä oon kaksosten sinkkuäiti (en koe olevani edes yksinhuoltaja, koska olen luovutussiitiöillä ja hedelmöityshoidoilla tullt äidiksi). Eli olen aina ollut yksin, minulle se sopii olen jaksava luonne. Kaksoset on nyt 1v2kk ja nyt vasta alkaa olla tosi rankkaa. 1,5 vuoden valvominen alkaa tuntumaan ja kovasti. Suosittelen myös.ehdottomasti samaan rytmiin totuttamista.
Suosittlen myös heti sairaalassa imettämistä ja koko ajan kunnes se alkaa sujumaan ja nänneihin laittamaan sitä lampaanrasvaa joka imetyksen jälkee jotta ei kipeydy.
Minä imetin päivisin samaan aikaan aina, kunnes kasvoivat viritelmiin liian isoiksi ja sen jälkeen peräjälkeen ja sit ku kasvoivat lisää nii taas samaan aikaan. Maitoa riittää.os imettää, minä imetän vieläkin, tosin vain päivisin enkä edes joka päivä.
Mulla ei käynyt kunnan tarjoama kotipalvelu koska en oikein tarvinnut sitä, ja nyt tässä kun olisin halunnut sitä heillä.on työvoimapula ja koska pärjään niin eivät kerkeä käymään.
Te jotka odotatte kaksosia, opetelkaa heti alusta asti liikkumaan lasten kaa yksin niin se helpottaa arkea. Kuulin kaksosäidistä joka lähti ekaa kertaa yksin kaksosten kanssa mihinkään vasta kun he olivat vuoden. Minä taas en voisi kuvitellakaan nököttäväni.kotona.
Ja tärkein neuvo valmistautukaa synnytykseen ja raskauteen niin avoimesti kuin voitte. Älkää suunnitelko mitään tai laskeko minkään varaan. Lapset syntyy kun syntyy, siten miten syntyy. Sitten toimitte tilantee mukaan kun se tulee eteen.

Kertokaa lisää arjen pyörityksestä!

Mulla on raskausviikko 22 ja kaksospojat mahassa. On tullut kaikenlaisia arjen haasteita mietittyä, esim toi imetys. Mitä mä teen jos imetän toista ja toinen huutaa vieressä? Minkälaiset vaunut?

Mulla ei oo minkäänlaista kokemusta edes lasten tai vauvanhoidosta, mutta eiköhän siperia opeta :)

Meillä oli lapset 3 ja 5 vuotiaat kun meille tuli kaksoset yllätyksenä. Aluks se kyllä kauhistutti ja stressas miten me pärjätään neljän lapsen kans. Mies oli kaks viikkoa pienten syntymästä kotona auttamassa, ja kun päästiin rytmiin niin helpotti.
Mekin käytettiin tuota systeemiä että heräteltiin aina toinen kun toinen heräsi. Nopeasti tottuivat siihen ja alkoivat itse herätä samaan aikaan. Vanhemmat lapset oli päivät päiväkodissa joten kotona oli hiljaista.
Parin kuukauden imetyksen jälkeen lääkäri huomas kaksosilla maitoallergian, minkä jälkeen siirryttiin sitten maidonkorvikkeeseen, ja kaikki helpottui. Sain yölläkin syötettyä samaan aikaan kun oli pullot.
Olihan se aika pyöritystä kun oli kaks vanhempaa lasta kotiin tullessaan kiinni minussa ja pienet vaati vahdintaa koko ajan. Mutta onneksi mies haki tytöt päiväkodista ja oli kaksosten kanssa kun minä keskityin vanhempiin hetkeksi.
Ostettiin ensin sellaset vierekkäisrattaat, mutta luovuttiin niistä koska kaupoissa ja tietyissä paikoissa ne vaan olivat liian leveät. Käytettiin peräkkäisrattaita jotka toimi paremmin. Nyt kaksoset on jo 3-vuotiaita eli rattaita ei käytetä kun vaan pitkillä kävelyreissuilla.
Ja kaikki on paljon helpompaa kun ovat jo niin isoja. Vanhin on koulussa, toiseksi vanhin esikoulussa, kaksoset päiväkodissa ja olen vielä puol vuotta kotona nuorimman kanssa (melkein 2 vuotias on kuopus)
Kaiken a ja ö on rytmin löytäminen, ja että huolehtii omasta jaksamisesta ja nukkumisesta alkuaikoina. Jaksamisia kaikille!