tein pahan virheen viime kesänä ja söin oikein kunnolla niin että tulipa vähän kiloja lisää.
No siitä virheestä minua muistuttaa nämä ällöttävät raskausarvet selässä. Onko se todellakin totta etteivät ikinä enää mene pois vaa minun on katsottava nämä ällöttävät arvet jotka tuottavat minulle henkistä pahoinvointia lopun elämäni?
No siitä virheestä minua muistuttaa nämä ällöttävät raskausarvet selässä. Onko se todellakin totta etteivät ikinä enää mene pois vaa minun on katsottava nämä ällöttävät arvet jotka tuottavat minulle henkistä pahoinvointia lopun elämäni?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä ne vaalenee ajan kuluessa,mutta aikaa menee..itelläkin niitä kyljet täynnä ja harmittaa ettei oo tajunnu aikoinaan mässäilyn seurauksia..mulla niitä tulee tosi herkästi.toisaalta niitä tylee myös jos laihuttaa rajusti..ota kesällä aurinkoa selälle,voi vaalentaa
Niin se vain on. Mutta niihin tottuu, itselläni ne olleet jo aivan nuoresta asti (kasvoin yhdessä vaiheessa niin nopeasti että iho ei pysynyt mukana, en siis saanut niitä lihomisen myötä) enkä ole vuosikausiin edes ajatellut niitä. Ja mulla ne on tosi isot ja näkyvät eivätkä ole juuri edes vaalentuneet. Niihin siis tottuu vaikkei niistä koskaan tule tykkäämään! Sitä paitsi, ethän sinä niitä koskaan katsele jos ne on sun selässä. :)
Älä vaan ota aurinkoa.siskoni ottaa aurinkoa vaikka hänellä on paljon raskausarpia näyttää ihan seepralta iho ruskettuu mutta arvet eivät.
vaikeaa..Minusta tuollaset raskausarvet ovat pientä YK:ssa..odotin kaksosia ja massuni nahka on kuin nepalin kartta..mutta se on elämää ja olen ylpeä siitä.Todelliset kunniamerkit näkyy saunassa. :-D
Raskausarvet vaalenevat, mutta arpikudos jää näkyviin aina. Jotain toiveita on siitä, että a-vitamiinivoiteet voisivat varhaisessa vaiheessa käytettynä hieman tehdä arvista huomaamattomampia. Mutta kunnon näyttöä tästä ei ole.
Arpia voidaan jonkinverran vaalentaa myös laserilla, hiomalla, jne. Plastiikkakirurgit tietävät enemmän.
Sopeudu. Ne ovat kanssasi loppuikäsi. Tunnen ihmisiä, joilla on isoja arpia kasvoissaan ja muissa näkyvissä paikoissa onnettomuuksista - ja hekin ovat oppineet elämään niiden kanssa. Joten jokunen raskausarpi selässä ei ole maailmanloppu. Hieman suhteellisuutta.
Raskausarpia on itsellänikin kroppa täynnä nopean kasvun takia, mutta mitä väliä. Se on nyky-yhteiskunnan luoma illuusio mikä niistä tekee ällöttäviä. Ei sillä oikean elämän kanssa ole mitään tekemistä. Kukaan normaali ihminen ei valitse kumppaniaan arpien perusteella jne.
Minulta puuttuu pieni pala ruumiistani, mutta ei sekään mitään ole haitannut. Päivittäistä elämää se haittaa vain hyvin vähän ja se on omanlaisensa jälki elämästä. Vaikkakin ikävämpi sellainen, niin siihen on tottunut täysin enkä enää sitä lainkaan kaipaa. Ehkä jopa päinvastoin, koska se on yksi niistä pienistä asioista mikä minusta tekee sen mitä olen - yksilön.
Lippu siis korkealle. Otetaan vastaan se mitä tulee, ja totutaan sitten siihen mitä saadaan. Se on tätä elämää.