Pookineito

se Sinä olet näiden runojesi kanssa.

Piti oikein Googlettaa ennen kuin tulin runoosi
tuo ' pooki ' Enkä löytänyt mitään muuta, kuin
sen nimisen kahvilan ja sitten viittauksia majak-
kaan. Joten tyhmyyttäni kysyn, mikä pookineito
on ? Runosi otsikko nimittäin jo vangitsee luki-
jan.

Jos maisema runossasi onkin sadunomainen, niin
sitä on kyllä tekstisikin. Vaikeaa on taas sanoa,
olisiko jokin säe tai lause nostettavissa jonkun
toisen yli, koska runo on niin mahtava alusta
loppuun.

No ehkä kuitenkin kolmas säe, jossa kosketukset
on pääosassa ja niiden sinfonia.

Hieno aloitus uuteen viikkoon !

viikon alkajaiseksi,kuin sadussa..Hieno runo..Minäkin tarkistin,mikä oli Pooki..No Majakanneitohan se rakastavaisia vartioi...varsinkin juuri saaristomerellä.
Hienosti taas ajatuksesi kulki ja sait kauniin
kokonaisuuden aikaiseksi..romantista ja tunnelmallista.Kiitos tästä jälleen. Ihana runo!
Hyvää ,alkavaa viikkoa sinne kauas. Iloa ja voimia!
t.Irkku

..on runossasi tänä aamuna. Somista herkistä hetkistä aina vaaralliseen myrskynpuuskaan asti. Ja rakkauden suojelijana salaperäinen pookineito (kurkkasin Lindan palautteesta sanan merkitystä),

Kiitos upeasta aamurunohetkestä : )

Tahdoin suojella sinua pimeiden
sielujen tyrskyiltä. Suottaa valoa
sinuun ja olla vierelläsi, kun vartjosi
taas tulevat. Syöksevät toivottomuutta
mieleesi.

Tahdoin olla hän lähelläsi. Valon
kantaja ja elämään sinun kuljettava.
Olla sinulle Joki kuut5amossa, mitä
pitkin kulkea sinne, missä sinun on
hyvä olla minussa.

Yhtyä varjoina ja olla sidoksissa ja
vierellä tuttu joki kuutamossa.
Tuttu vesi ja kuun valo sen pinnalla.
Kuin sinun kostealla ihollasi valo
Rakkaudessamme.

Sama kuunvalon leikki pinnallasi.
Hymysi ja kiimasi karehtien. Ja
virtaavana kuin joki, vaadit minut
mukaan Rakkautesi tyvenestä
Rakasteluun.

Ja kehomme kiihtyvät kuunvalosta
ja liikkeemme kuin joen virtaa. Ei
suvantoa, vain hekumaa kohti
määränpäätä. Kuumia suudelmiasi
ja huutosi korvaani.

Purkaudut ja suot minulle hippuni.
Puret korvaani kuutamon joella.

Ja sinussa elää kuuma tuuli.

http://www.youtube.com/watch?v=flm4xcOyiCo


Kiitos runostasi.

Rakkaus on aaltoliikettä,
niin kuin elämä itsekkin.

Maininkeja alas ja ylös.
Oivaltaminen on se iso
asia. Rakastaa, vaikka on
aallonpohgjassa.

Uskoo silloinkin, vaikka
mieli sanoo muuta.

Neito kyllä palaa ja
Rakkaus tulee taas esiin.

Niin kuin kuu.

Upeaa Rakkausrunoa sinulta.

Ajatusta ja tekstiä, jossa
viihtyi ja nautti.

Elämys oli lukea ja kokea.

Aivan uskomattoman hieno
ja tyylikäs Rakkausruno.

Eilinen meni minulla ja Alfredilla
mäessä. Pirulainen ihastui vaaleaan
naaraaseen ja oli työ saada mäestä
kotiin koko sähikäinen.

Ymmärtänet ettei siinä ollut
aikaa palautteseen?

Itse keskityin luonnon ihmeiden
tarkkailuun.

Oikeen kivaa päivää sinulle.

piti selvittää tämä "pooki" ja "pookineito", ja löytyihän sitä tietoa...
On kiva tarina runossasi,
vanhat uskomukset ja tarinat ovat aina mielenkiintoisia.
Hienosti olet saanut runoon kesäyön rauhan ja kauneuden sekä jylisevän myrskyn nousun.
Musiikillisesti tästä tuli mieleen Sibeliuksen "Ristilukki", mutta sanoitus onkin jo ihan toinen juttu. Niin ja "Mikki Hiiri merihädässä" voisi kuvata vielä paremmin. Jaahas...näyttäisi siltä, että parempi, kun en enää jatka enempää, alkaa mennä jo hieman överiksi...:-)) Hieno runo.

Tiedätkö, joskus kauan sitten, kun olin vielä nuori... seikkailin saaristossa, eräällä pookiluodolla.
Istuin selkä sitä vasten ja annoin meren ja vanhan punaisen pookin kertoa minulle terinoita...
Niin kuin tämä runosi!

*huokaa*

Kiitos Runopoika!