Rukoilin lähes kymmenen vuotta Jumalaa joko vapauttamaan minut transssukupuolisuudestani tai antamaan minun herätä aamulla tyttönä. Mitään ei tapahtunut. Vaiva vain paheni. Kokeilin kaikkia mahdollisia terapioita. Ei apua. Ja sitten johdatus vei minut transtutkimuksiin ja hoitoihin. Ja nyt rukouksiini on vihdoin vastattu: herään joka aamu tyttönä. Kiitollisena tyttönä polvistun ottamaan vastaan kirkossa ehtollisen ja ylistän Jumalaa, jolle kaikki on mahdollista.
rukous ei auttanut - tai ehkä auttoi
pitkä tie sinne vie
5297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, Herran tiet ovat tukimattomat. Nyt sait vastauksen rukouksiisi ja Herra käytti apunaan HUSsia tai TAYSsia. Herralla on paljon apulaisia.
Oikeesti, nyt naisena siis ulkosestikin uskon Jumalaan ja johdatukseen. Hän johdatti minut tähän missä nyt olen. Ylistys ja kunnia.
Usein rukous kuitenkin auttaa. Itsensä tunnistaminen on vähän samaa kuin uskoon tuleminen. Ainakin minä koin lähes uskonnollisia tunteita kohdatessani oman oikean minäni. Ja siitä alkaa rehellisyys ja avoimuus. Jumala on kaikkien transsukupuolisten kanssa meitä tukien. Uskokaa se.
Kiva uskontopalsta tullut tästä ilmeisesti. Minkä ihmeen askia AINA kaikki sukupuoleen tai seksualiisutten liittyvät asiat määritetään jonkun raamatun kautta? Harva hihhuli kuitenkaan ottaa raamatullisesti kantaa esimerkiksi ydinvoimaan tai vaikka sydämmensiirtoihin. Jotenkin niin läpinäkyvää koko uskonto, pistetään se palvelemaan vain omia pelkoja tai ambitioita.
Päätin jo, etten osallistu uskontokeskusteluihin, mutta teen tämän kerran poikkeuksen.
Kyllä rukous auttaa. En olisi jaksanut prosessiani läpi ilman uskoa Jumalaan ja siihen, että Hänellä on suunnitelma minunkin varalleni. Jos ei olisi ollut minun tieni, ei se olisi toteutunut.