OK, jo liian kauan on yksi kaveri pyörinyt mielessäni. Olisi kovasti helpottavaa tietää onko hän homo ja onko hän minusta kiinnostunut. Minusta on viime aikoina alkanut tuntua, että olen ollut kovin naiivi, eikä hän millään voisi olla. On kuitenkin vaikea hylätä ajatus hänestä tietämättä lopullista totuutta...
Kertokaapas omia kokemuksianne rakkauden tunnustamisesta toiselle miehelle. Positiivisia ja negatiivisia. Menikö maine, meinasiko tulla turpaan? Jos pitää kovin todennäköisenä, ettei kaveri ole kiinnostunut, kannattaako jättää tunnustaminen suosiolla väliin ja yrittää vain unohtaa tyyppi, vai onko tunnustaminen jotain sellaista, joka kannattaa tehdä tilanteesta huolimatta, jotta mitään ei jäisi hampaankoloon? Onko kielteisissäkin tapauksissa tunnustaminen jälkikäteen helpottanut oloa?
Kertokaapas omia kokemuksianne rakkauden tunnustamisesta toiselle miehelle. Positiivisia ja negatiivisia. Menikö maine, meinasiko tulla turpaan? Jos pitää kovin todennäköisenä, ettei kaveri ole kiinnostunut, kannattaako jättää tunnustaminen suosiolla väliin ja yrittää vain unohtaa tyyppi, vai onko tunnustaminen jotain sellaista, joka kannattaa tehdä tilanteesta huolimatta, jotta mitään ei jäisi hampaankoloon? Onko kielteisissäkin tapauksissa tunnustaminen jälkikäteen helpottanut oloa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mä tein joskus näin:
Loin itselleni anonyymin sähköpostiosoitteen ja lähetin sähköpostiviestin kaverilleni, johon olin ihastunut. Selitin kirjeessä, että olin hänen kaverinsa ja olin ihastunut häneen, mutta en uskalla paljastaa asiaa hänelle suoraan, kun en tiedä miten hän reagoi.
No miten siinä sitten kävi?
Kaveri vastasi kirjeeseen ja halusi tietää, kuka olen. Sanoi olevansa hetero, mutta sanoi, ettei häntä häiritse mun homous, oli ihan otettukin "kehuista", joten uskalsin paljastaa, kuka olen, koska häntä ois jäänyt ehkä turhaan asia vaivaamaan. No mitään katastrofaalista ei tapahtunut, oikeastaan välit vain hieman parani.
Itselläni vähän sama tilanne. Aiempaa kokemusta ei kuitenkaan ole, eli käytännön vinkkejä en voi antaa. Luulen kuitenkin, että itelle koittaa vielä se päivä, että en voi olla kertomatta, kävi miten kävi. Varmaan ketuttaisi vähän liikaa, jos myöhemmin vaikka paljastuisikin, että toinenkin olisi myös ollut kiinnostunut.
Muakin vaivaa juuri ajoittain ajatus siitä, että petän itseäni ja pahasti. Mutta toisinaan taas olen niin hiton varma, että ei sillä toisellakaan ihan pelkkä kaveruus ole mielessä. Katseet on siihen liian intensiivisiä, liikaa hymyä.
Ehkä kannattaa miettiä sitä kertomista myös sen perusteella, kuinka hyvin tunnette, millä tasolla ystävyys on. Hyvä kaveri tuskin laittaa tossa vaiheessa heti turpaan, vaikka yllättyisikin pahasti. Kiusallista elo voi sen jälkeen tietysti olla, ja sen pelossa en itekään oikein uskalla vielä mitään tehdä..
jos tämä "yksi kaveri" on todella ollut sinun kaverisi pitkänkin aikaa, niin kannattaa kertoa ihan suoraan jossain sopivassa tilanteessa ensin, että olet homo ja katsoa miten hän siihen reagoi, tuskin sinun kannattaa heti suoraan päin naamaa sanoa rakastavasi häntä, vaan että olet kiinnostunut ja hieman ihastunut häneen, jos saat vastakaikua, niin asia etenee sitten omalla painollaan vaikkapa siihen rakstumiseenkin sitten
Miten ois tämmönen, et jos sä et ekaks kertoskaan sille, et sä oot rakastunu, vaan kertosit sille, et sä oot homo ja kattosit, mitä se siit tykkää? Jos se kertoo sulle, et seki on homo, ni sit sä voi kertoo sille, et sä oot rakastunu siihen.
Jotain tuollaista olen ajatellutkin... Jos esim. ottaisi puheeksi homot ja sitä myötä sen miten hän niihin suhtautuu.
MINUSTA SINUN KANNATTAA OTTAA SELVÄÄ ASIOISTA SITTEN EI JÄÄ MITÄÄN EPÄSELVÄKSI. VOIKO HOMO MIES OLLA MUSTASUKKAINEN JOS HÄN IHASTUNUT VARATTUUN MIEHEEN JOKA NAIMISISSA NAISEN KANSSA ? ONKO KOKEMUSTA?
Älä kirjoita isolla, on vähän ärsyttävää lukea sellaista. Sitten asiaan:
Olin kerran rakastunut vanhempaan ukkomieheen. Luulen että sekin oli kiinostunut minusta, tai ainakin vaistosi sen, että tykkäsin siitä enemmän kuin kaverina. En kuitenkaan koskaan ollut mustasukkainen hänen vaimolleen, ja miksi olisinkaan. Ainoastaan vain kadehdin häntä! Saa elää komean ja kivan kaverin kanssa.
Ollaan edelleenkin työkavereita, mutta en enää rakasta häntä. Tietoisesti otin välimatkaa häneen, vaikka se teki kipeää. Nykyään osaan jo suhtautua häneen kuin muihinkin työkavereihin.
ennen kuin menee tunnustamaan toiselle kundille! Ei ehkä turpaan tule nykymaailmassa, mutta jos on kyse kaverista, suhteeseen tulee korjaamaton särö, josta kärsii molemmat. Jos kyse vähemmän tutusta, lähtee juorut ja selän takana puhuminen käyntiin, ellei kaveri ole poikkeuksellisen fiksu, ymmärtäväinen, suojelunhaluinen ja hienotunteinen. Ainakin teineissä näitä on harvassa.
Annanpa pienen vinkin jonka kuulin kerran kun itse painiskelin samanlaisen onngelman kanssa.
"Kadu sitä mitä teit äläkä sitä mitä jätit tekemättä." Itse sain voimaa kysyä tuon lauseen avulla ja meikäläisellä loppui epävarmuus. Sydän kyllä särkyi ja meikäläisen maailma mureni hetkeksi mutta pystyin taas kuitenkin jatkamaan elämääni.:)
Sellaisen asian haluaisin tarkistaa, että huomasitko mielestäsi tuossa ihastuksesi kohteessa mitään merkkejä siitä, että hän olisi kiinnostunut sinusta?
Oma tilanteeni on se, että olen mielestäni huomannut kohteessani kaikenlaisia eleitä, joita ei voi mielestäni selittää mitenkään muutoin kuin ainakin jonkinasteisina ihastuksen merkkeinä. Tosin, olen myös havainnut paljon sellaista, joka tuntuisi terävästi viittaavan siihen, ettei hän ole minusta lainkaan kiinnostunut. Vaikea homma... Monesti voi ehkä käydä niin, että vaikka kohde olisikin tuntenut ihastusta jossain määrin, ei hän kuitenkaan loppupeleissä ole tarpeeksi kiinnostunut tunnustaakseen tunteitaan tai olevansa homo. Osapuolten intressit eivät vain ikäänkuin kohtaa toisiaan.
Eli ihan samalla tavalla oli kuin itsekin selitit omista kokemuksistasi. Se kehen olin ihastunut/rakastunut, ei milloinkaan myöntänyt olevansa homo mutta ei sitä kyllä kieltänytkään. Ei edes silloin kun olin vihdoin ja viimein saanut kerrottua omista tunteistani häntä kohtaan. Ilmoitti vain: "Jaa, no mulla ei oo mitään mielenkiintoa sua kohtaan. Mut on varmaan molempien kannalta parempi ettei enää nähdä."
Tee itsellesi palvelus ja hakeudu tilanteeseen jossa saat tunteesi kerrottua.
Jos olet osunut oikeaan niin ihastuksesi varmaan tuskailee saman asian kanssa. Vaikka et osuisikaan oikeaan, tulee olosi olemaan jälkikäteen helpottunut; ei ihan heti, mutta myöhemmin kyllä.
Jos kyseessä on hyvä kaverisi (vrt. koulu- tai työkaveri), ts. tunnette hyvin kehottaisin kertomaan ensin homoudestasi, sillä sen joudut kuitenkin kertomaan ennemmin tai myöhemmin. Ja sellaista oikeaa kaveria ei ole joka homouden vuoksi ystävyyssuhteen pistäisi poikki.
Se, että joku pyörii mielessäsi, tuskin tarkoittaa, että hänellä olis samoja fiiliksiä.
Muistan hyvin, miten lätkässä olin lukioaikana yhteen tyyppiin. En saanut sitä mielestäni koskaan enkä mitenkään. Minäkin mietin (lapsellista)vaikkapa jonkun viattoman lapun laittamista takin taskuun tms. jotta "asiaan" tulisi selvyys!
Onneksi en laittanut..
Mutta tämä itse KOKEMUS, olla ihan täysin lätkässä (no joo, yksipuolisesti rakastunut nuorena) on sinänsä arvokas! Se ei ole unohtunut koskaan, enkä ilman tätä tunnekokemusta siinä iässä olisi tämä ihminen, joka nyt yli 25 v. myöhemmin olen.
Joskus vieläkin tulee mieleen, että pitäisi saada tietää, miten Sillä menee, onko Sillä kaikki hyvin, onko Sillä perhettä, elääkö Se, jne. ihan kuin minun tietämiselläni olisi jotain merkitystä johonkin! Lapsellista..
No, en missään vaiheessa sanonutkaan, että uskoisin tämän ihmisen olevan varmuudella minusta kiinnostuntut. Se on asia erikseen. Edelleen, haluaisin itse tunnustaa hänelle olevani itse hänestä kiinnostunut. Ajatuksena se, että tunnustaminen saattaisi helpottaa oloa ja auttaa siirtymään elämässä eteenpäin, kävi miten kävi.
Kyllä minäkin olen ollut aiemmin rakastunut samaan sukupuoleen. Yhtä henkilöä mietin varmaan kymmenen vuotta saamatta ikinä tietää oliko rakkaus molemminpuolinen. Näin jälkikäteen ajateltuna minua itse asiassa kaduttaa se, etten koskaan kyennyt paljastamaan tunteitani hänelle. Ehkä missasin elämäni ihmissuhteen.
"Näin jälkikäteen ajateltuna minua itse asiassa kaduttaa se, etten koskaan kyennyt paljastamaan tunteitani hänelle."
Tiedät itsekin kuinka toimia.