Ihmiskunnan jako
Augustinus jakaa ihmiskunnan kahteen yhteisöön (civitates), joita hän nimittää jumalan tai taivaalliseksi yhteisöksi (civitas dei tai civitas caelestis) ja maalliseksi tai paholaisen yhteisöksi (terrena civitas tai civitas diaboli).
Augustinuksen kaksi yhteisön ihmiset elävät rinnakkain maan päällä samassa yhteiskunnassa, samassa kaupungissa, samoissa ammateissa, samojen lakien alaisina, jopa samassa perheessä ja samassa kultissa. Heitä ei voi erottaa fyysisesti. Heitä erottaa tahto.
Ihmiset jakaantuvat näihin kahteen yhteisöön rakkautensa mukaan. Jumalan yhteisön ihmiset suuntaavat rakkautensa jumalaan (amor dei) ja maallisen yhteisön ihmiset itseensä (amor sui) (civ. 14.1).
Tärkein yhteisöjä erottava piirre on niiden erilainen pyrkimys, suuntautuminen, rakastaminen. Jumalan yhteisön jäsenet suuntasivat rakkautensa jumalaan (amor dei) ja halveksunnan itseensä (contemptus sui), kun taas maalliseen yhteisöön kuuluvat rakastivat itseään (amor sui) ja halveksivat jumalaa (contemptus dei).
Aug. civ. 14.28: Fecerunt itaque civitates duas amores duo, terrenam scilicet amor sui usque ad contemptum Dei, caelestem vero amor Dei usque ad contemptum sui.
Siksi toinen yhteisö eli jumalan tahdon mukaan ja toinen ihmisten standardien mukaan. Aug. civ. 14.1; 14.3; 14.4; 14.28; 15.1.
Augustinus jakaa ihmiskunnan kahteen yhteisöön (civitates), joita hän nimittää jumalan tai taivaalliseksi yhteisöksi (civitas dei tai civitas caelestis) ja maalliseksi tai paholaisen yhteisöksi (terrena civitas tai civitas diaboli).
Augustinuksen kaksi yhteisön ihmiset elävät rinnakkain maan päällä samassa yhteiskunnassa, samassa kaupungissa, samoissa ammateissa, samojen lakien alaisina, jopa samassa perheessä ja samassa kultissa. Heitä ei voi erottaa fyysisesti. Heitä erottaa tahto.
Ihmiset jakaantuvat näihin kahteen yhteisöön rakkautensa mukaan. Jumalan yhteisön ihmiset suuntaavat rakkautensa jumalaan (amor dei) ja maallisen yhteisön ihmiset itseensä (amor sui) (civ. 14.1).
Tärkein yhteisöjä erottava piirre on niiden erilainen pyrkimys, suuntautuminen, rakastaminen. Jumalan yhteisön jäsenet suuntasivat rakkautensa jumalaan (amor dei) ja halveksunnan itseensä (contemptus sui), kun taas maalliseen yhteisöön kuuluvat rakastivat itseään (amor sui) ja halveksivat jumalaa (contemptus dei).
Aug. civ. 14.28: Fecerunt itaque civitates duas amores duo, terrenam scilicet amor sui usque ad contemptum Dei, caelestem vero amor Dei usque ad contemptum sui.
Siksi toinen yhteisö eli jumalan tahdon mukaan ja toinen ihmisten standardien mukaan. Aug. civ. 14.1; 14.3; 14.4; 14.28; 15.1.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä. - Luuk. 17:21
miten päästään Jumalan Valtakuntaan.
Jumalan valtakunta Raamatussa
Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. - Matt. 19:24
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle. - Mark. 20:15
Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa. - Luuk. 12:31
Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa... - Luuk. 16:16
Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla. - Luuk. 17:20
Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä. - Luuk. 17:21
Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. - Joh. 3:3
Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. - Joh. 3:5
Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan. - Ap.t. 14:22
Ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. - Room. 14:17
Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa. I Kor. 4:20
Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? . I. Kor. 6:9
Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. - I Kor. 15:50