Olenko ainoa, josta välillä tuntuu siltä, että haluaisi perua koko raskauden?
En ole ensiodottaja, mutta esikoinen on jo niin iso(7v), että suoraan sanoen pelottaa kaikki edessä oleva, mitä elämä pienen vauvan kanssa tuo tullessaan. Esikoisella oli paha koliikki, jota seurasi vuosien valvomiskierre, joten kauhulla mietin, miten taas jaksaisin tuon kaiken. Hävettää ajatella näin, kun kuitenkin ennen raskaaksi tuloa halusin kovasti vauvaa ja raskausuutinen oli ihana yllätys. Eilen sitten miehellekin tunnustin, että välillä kadun koko raskautta ja pelkään tulevaa. Mies onneksi suhtautui ymmärtäväisesti, eikä tuominnut, mutta itselläni on ikävä olo omien tuntemusten vuoksi.
En ole ensiodottaja, mutta esikoinen on jo niin iso(7v), että suoraan sanoen pelottaa kaikki edessä oleva, mitä elämä pienen vauvan kanssa tuo tullessaan. Esikoisella oli paha koliikki, jota seurasi vuosien valvomiskierre, joten kauhulla mietin, miten taas jaksaisin tuon kaiken. Hävettää ajatella näin, kun kuitenkin ennen raskaaksi tuloa halusin kovasti vauvaa ja raskausuutinen oli ihana yllätys. Eilen sitten miehellekin tunnustin, että välillä kadun koko raskautta ja pelkään tulevaa. Mies onneksi suhtautui ymmärtäväisesti, eikä tuominnut, mutta itselläni on ikävä olo omien tuntemusten vuoksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ole konsteja hoitaa kolikkia, niin ettei siitä tarvitse vuosia kärsiä?
Ota jatkossa yhteys yksityispoleihin, jos et saa kommareilta apua.
lapselle, ennekuin syntyy. Maksaa itsensä takaisin nopsasti.
Mulla on samanlaisia tunteita. Esikko on 6v ja sillä on eri isä ku tulevalla vauvalla.
Mietin aluksi onko minusta äidiksi uudestaan mutta ajattelin abortin olevan pahempi vaihtoehto. Meillä parisuhteessa kaikki hyvin ja muutenkin asiat on hyvin, en siis ymmärrä tätä hätää.
Että et ole yksin, kyllä meitä muitakin on :) Millä viikolla olet? Täällä viikkoja kasassa vajaa 15
Eli menossa on 23 viikko. Minulla sama tilanne kuin sinullakin, eli tällä tulevalla vauvalla on eri isä kuin esikoisella. Varmaan näihin tunteisiin osaltaan vaikuttaa sekin, että ex-mies, eli esikoiseni isä oli väkivaltainen, joten muistan myös lapsen vauva-ajalta oman ahdistukseni ja pelkoni. Tuohon aikaan liittyy paljon pahoja muistoja. Nykyinen mieheni on maailman kiltein ja ihanin mies, eli tiedän saavani häneltä apua ja tukea vauvan hoidossa ja kaikessa muussakin, tulipa vastaan mitä tahansa. Silti menneet muistot kummittelevat.
Ja joku tuossa aiemmin kysyi, eikö koliikkiin ollut mitään hoitokeinoa, niin ei ollut ei. Vyöhyketerapiassa käytiin kymmenen kertaa, eikä ollut mitään apua. Varmuuden vuoksi vauvalle tehtiin myös allergiatestit, mutta mitään allergioita ei ollut.
Mun esikoisen isä myöskin väkivaltainen ja alkoholin suurkuluttaja ja itsellä oli sillon paha olla. Olen kans miettinyt sen vaikutuksia....
Mulla nykyinen mies on kiltti ja mukava, mutta todella työnarkomaaani. Hän on maanantai-perjantai muualla töissä ja pyöritän arkea yksin. Meillä on lemmikkejä ja sitten minulla tuo 6v niin tuntuu joskus että miten selviän kun vauva syntyy ja isä ei ole koskaan kotona auttamassa. Ja muutenkin, jos isä on kotona 2pv viikosta niin ei se lapsellekaan ole kivaa.
Työkuvioihin ei ole tulossa muutoksia, päinvastoin mies vaan hamstraa lisää töitä ja tekee niitä sitten viikonloppuisin.
Tuleva isä on myöskin sanonut, ettei pidä yhtään päivää isyyslomaa. Tuntuu sekin vähän kurjalle.
Ikävä tilanne, kun tietää jo etukäteen, että toinen tulee olemaan paljon poissa. Joskus vain nuo työkuviot on sellaisia, että tahtomattaankin joutuu olemaan paljon poissa kotoa. Sen sijaan teidän kannattaa kyllä jutella vakavasti noista viikonloppuun ajoittuvista lisätöistä. Ellei taloudellisten syiden takia ole aivan pakko tehdä töitä viikonloppuisin, niin kannattaisi miehen ehdottomasti antaa silloin aikaa sinulle ja lapsille - hän saisi itsekin siitä paljon enemmän kuin 24/7 työn tekemisestä. Kerro miehellesi, miten paljon sinulle merkitsee, että hän olisi nuo arvokkaat viikonlopun hetket kanssanne. Jos hän on kiltti ja mukava mies, kuten kerroit, hän varmasti ymmärtää - ja ennen kaikkea myös oivaltaa, mikä oikeasti on tärkeää.
Toivottavasti teillä asiat selviäisi parhain päin.