Naapurini kyynelvirta

Minä heräsin yöllä taas siihen ääneen,
sen naisen sielua revittiin taas.
Se itki niin alkukantaisesti, ja tuska tunkeutui seinien läpi kuin terävin veitsi.

Peloista raa'in, peloista lujin, kuuluu rakkauden täyteiseen kotiini:
-kun kaikki on loppu, kun elämältä on varastettu valo, ja suunnaksi on muuttunut pohja.

Minä en tiedä mitä tekisin, sisälläni soivat monet kellot.
Hiljaisin niistä saa aina huomioni, se helisee myötätunnon ja säälin alta
-Onneksi minulla on toisin, onneksi minulla on toisin

Ja mitä syyllisyyttä onnestani tunnenkaan!

Aamulla olen väsynyt, katson kahvikupin reunan yli heräävää maailmaa.
Minut valtaa outo ajatus:
-ehkä se itkevä nainen onkin unen mukanaan tuoma aave, kuin kaiku menneestä elämästä.
Sillä minä olen itkenyt joen jos toisen, onko ihme jos seiniinkin imeytyisi jokunen kyynel, ja olisiko ihme jos aaveet joskus öisin heräisivät korvaan kuiskimaan?

Sinun äänesi kuuluu kylpyhuoneesta, laulat suihkussa hellyttävästi nuotin vierestä.
Minä naurahdan hiljaa, annan onnen taas tulvia ylitse.

Elämällä on valoisampi suunta.