Olen mies, ikää lähempänä kuutta kuin viittäkymmentä.
Mun isä joka syntynyt huutolaispojaksi ei tiedä isästään. Isän äiti kuoli kun mun isä oli kymmenvuotias. Mun isä on kotoisin hämeestä paikkakunnalta jossa aina ollut paljon romaneja. Mun isä on hyvin tumma, nuorempana oli oikein sellainen kiiltävä, sinisenmusta tukka ja muutenkin romanin piirteitä paitsi siniharmaat silmät. Luonne on leppoisa, lämmin ja ystävällinen, mutta vähän äkkipikainen oli nuorempana.
Itsekin hyvin tumma. Aika musikaallinen, soittelin tanssimusiikkia bändeissä nuorempana melko paljon. Tykkään soittaa mm. slaavilaisia juttuja ja romanien musiikista. Romanien kanssa olen tullut aina hyvin juttuun, monet jutteleekin mulle vähän niin kuin muille romaneille. Ainakin pari kertaa romanimies on kysyny suoraan että "oot sie kaale?"
Olen taiteellinen, mutta joskus, onneksi harvoin, vähän äkkipikainen. Yleensä rauhallinen, mutta jos pitkään paikaallaan, alkaa jotenkin kävelyttää ja nää soittokeikat on olleet hyvää lääketttä siihen. Hyvissä hommissa, vaikka vähän boheemi, joka on hyvä asia kun työni vaatii luovuutta. Samoin tykkään reissata asuntovaunun kanssa pitkin. Hevosten kanssa touhusin joskus, kun harrastin ratsastusta. Isältä olen tätä isänsä mahdollista romanitaustaa joskus kysynyt, mutta ei tämä suostu asiasta edes keskusteleen. Isää on pikkupoikana kiusattu.
Miksi mä nyt tätä aloin kirjoittaa on se, kun mun hyvä ystävä jonka olen tuntenut runsaat viisi vuotta joka ei ole nähnyt mua ennen sitä näkin mun inttikuvan, joka on siis otetu joskus 35 vuotta sitten. Kysyin, että tunnetko kuka tässä kuvassa on. Hän sanoi ihan tosissaan, että siinä on tämä romanisukuinen kirjailija tai näyttelijä. ei heti uskonu, että siinä on minä. Mun tuttava joka tuntee romaneita on ennekin sanonu, että minussa on romaniverta.
Se, etä jos on tietäisin varmuudella että olen osaksi romania ei minua kyllä haittaisi ollenkaan, pikemminkin päin vastoin. Tämä tieto selvittäisi monta tapahtunutta asiaa.
Mutta mistä tuon varmistaisi tai antaako asian olla vaan. Vaikka onhan tämä vähän vaivannut ja kiinnostanut kun ei tiedä. Onhan ihmiset usein kiinnostuneet sukujuuristaan. Kumma ettei mun isää tämä enempäää kiinnosta, saattaa olla niin vaikeaa asia ettei pysty puhumaan tästä.
Pera Vaan
Mun isä joka syntynyt huutolaispojaksi ei tiedä isästään. Isän äiti kuoli kun mun isä oli kymmenvuotias. Mun isä on kotoisin hämeestä paikkakunnalta jossa aina ollut paljon romaneja. Mun isä on hyvin tumma, nuorempana oli oikein sellainen kiiltävä, sinisenmusta tukka ja muutenkin romanin piirteitä paitsi siniharmaat silmät. Luonne on leppoisa, lämmin ja ystävällinen, mutta vähän äkkipikainen oli nuorempana.
Itsekin hyvin tumma. Aika musikaallinen, soittelin tanssimusiikkia bändeissä nuorempana melko paljon. Tykkään soittaa mm. slaavilaisia juttuja ja romanien musiikista. Romanien kanssa olen tullut aina hyvin juttuun, monet jutteleekin mulle vähän niin kuin muille romaneille. Ainakin pari kertaa romanimies on kysyny suoraan että "oot sie kaale?"
Olen taiteellinen, mutta joskus, onneksi harvoin, vähän äkkipikainen. Yleensä rauhallinen, mutta jos pitkään paikaallaan, alkaa jotenkin kävelyttää ja nää soittokeikat on olleet hyvää lääketttä siihen. Hyvissä hommissa, vaikka vähän boheemi, joka on hyvä asia kun työni vaatii luovuutta. Samoin tykkään reissata asuntovaunun kanssa pitkin. Hevosten kanssa touhusin joskus, kun harrastin ratsastusta. Isältä olen tätä isänsä mahdollista romanitaustaa joskus kysynyt, mutta ei tämä suostu asiasta edes keskusteleen. Isää on pikkupoikana kiusattu.
Miksi mä nyt tätä aloin kirjoittaa on se, kun mun hyvä ystävä jonka olen tuntenut runsaat viisi vuotta joka ei ole nähnyt mua ennen sitä näkin mun inttikuvan, joka on siis otetu joskus 35 vuotta sitten. Kysyin, että tunnetko kuka tässä kuvassa on. Hän sanoi ihan tosissaan, että siinä on tämä romanisukuinen kirjailija tai näyttelijä. ei heti uskonu, että siinä on minä. Mun tuttava joka tuntee romaneita on ennekin sanonu, että minussa on romaniverta.
Se, etä jos on tietäisin varmuudella että olen osaksi romania ei minua kyllä haittaisi ollenkaan, pikemminkin päin vastoin. Tämä tieto selvittäisi monta tapahtunutta asiaa.
Mutta mistä tuon varmistaisi tai antaako asian olla vaan. Vaikka onhan tämä vähän vaivannut ja kiinnostanut kun ei tiedä. Onhan ihmiset usein kiinnostuneet sukujuuristaan. Kumma ettei mun isää tämä enempäää kiinnosta, saattaa olla niin vaikeaa asia ettei pysty puhumaan tästä.
Pera Vaan
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kirkonkirjoista saattaisi löytyä apu ongelmiisi?
Tiedustele oman paikkakuntasi kirkkoherran virastostasi
koska Sinussa löytyypi niin paljon piirteitä jotka sopivat vain meijän heimon omaville.Ja onhan niitä muitakin meikäläisiä joilla on siniset taikka harmajat silmät.Olisi muuten kiva nähä se Sinun intti kuva.Minun isä on muuten kotoisin hämeestä ja kulki paljon paikkakunnilla jossa oli tummia,että varmaan hän tunsisi isäsi jos näkisi sinun taikka isäsi kuvan.
Ole ylpeä juuristas. TV. yksi tumma.
Kiitos näistä ystävällisistä kommenteista ja neuvoista. Isäni nukkui hiljattain pois, aika yllättäen, kylläkin eli pitkän ja antoisan elämän.
Joudun tätä sukuasiaa nyt muutenkin selvitelemään ja jos ilmenee uutta, voin palata asiaan. Oli isä Forssan suunnalta kotoisin.
Pera
Ittesi takia kannattaa ottaa selvää, sillä on sun sisälläs jo herännyt kysymyksiä. Etti niihin vastauksia. Kyllä on parempi kulkea tietoisena siitä mitä on sillä se eheyttää itteäsi ja vapauttaa voimavaroja muuhunkin - taiteeseen eim. Tiedän sen tunteen ja oon iloinen nyt.
Mie oon aika vaalee, luonne on hiljane, ossaan soittaa vaan puhelimella ja laulaa en pätkääkää. romanien kanssa en ihan aina tuu juttuu. tykkään olla paikallaa, en tykkää reissata asuntovaunulla pitkin, en tykkää hevosista.
niin ja oon 100% kaaleita!
Sinun kannattaa tehdä Y-DNA testi. Y-DNA periytyy isälinjassa eli jos isoisäsi oli romani hänellä luultavasti oli erilainen haplotyyppi kuin suomalaisilla.
http://fidna.info/pmw/
Toi DNA testi ois mielenkiintonen kokeilla miten pitkälle ne näkee ja mitä kaikkea ihmisestä mutta on aikas hintava testi kun katoin tarkemmin 100-1000 euroon phiu,no ehkäpä joskus sitten.