huutelen puskasta
huutelen tuskasta
Enää et pidä minua pilkkanasi nainen!
Jatkossa pilkka kalahtaa
sun omaan nilkkaan
joka on sivumennen sanoen kaunis nilkka
Nilkkasi kaari saa kuun huokaamaan
Haluan helliä nilkkaasi
se on tarponut pitkän matkan
Hai-saapas hiertänyt
mutta älä odota liikaa hellyyttä
näiltä käsiltä
kerran ne sinua palvoivat
ja kaiketi jatkossakin palvovat
Ikävissäni tuijotan tyhjää ikkunaruutua
huutelen tuskasta
Enää et pidä minua pilkkanasi nainen!
Jatkossa pilkka kalahtaa
sun omaan nilkkaan
joka on sivumennen sanoen kaunis nilkka
Nilkkasi kaari saa kuun huokaamaan
Haluan helliä nilkkaasi
se on tarponut pitkän matkan
Hai-saapas hiertänyt
mutta älä odota liikaa hellyyttä
näiltä käsiltä
kerran ne sinua palvoivat
ja kaiketi jatkossakin palvovat
Ikävissäni tuijotan tyhjää ikkunaruutua
Vastaukset 2
Vanhimmat
..niinkus tää tuovat mukavan tuulahduksen arkea tänne rakkausrunomaailmaan. Täällä lumipallojen ulottumattomissa uskallan kertoa hymyileväni testosteronia tihkuvalle uhoilulle, josta rakkaus Häneen kuitenkin paistaa läpi.
Kiitos lukuhetkestä puskasta huutelija : )
Tämä oli tajuntani virtaa. Aloitin kirjoittaa tuohtuneena mutta kun mieleeni tuli hänen nilkkansa annoin hänelle lukuisia syntejä anteeksi. Minkäänlainen kivisydän ei voi olla heltymättä sellaisen nilkan äärellä.
Nilkka nyt on sivuseikka mutta kun muistan vain osankin hänestä niin aina jotakin tapahtuu.