Käytkö hautajaisissa?

Käydään vieläkin koko suvun voimin. Onhan se aika vaikeaa järjestää matka kauas vaikka toiselle puolella suomea, mutta itse olen kyllä mennyt aina paikalle. Jos on todella vaikea järjestää paikallaolo, sitten adressi, tai interflooran kautta kukkalähetys, riippuu kuinka läheinen henkilö oli. Usein läsnäololla on vainajan perheelle hyvin vahva myötaelämisen merkitys. Ei tarvitse kuitenkaan mielestäni liioitella. Jos vainajaan ei ole mitään tunnesiteitä, edes lapsuudesta, niin osanotto riittänee. Hautajaiset, joihin omaiset eivät ole vaivautuneet paikalle, ovat aika surullinen asia niille naapureille tai vainajan tuttaville, jotka siellä muistelevat häntä. He kyllä huomaavat kipeästi, jos ihmisestä ei kukaan välittänyt, eikä edes viimeistä matkaa tulla kunnioittamaan. joskus vanhojen esim. sotaveteraanien hautajaiset ovat tämmöisiä. Itse olen tavannut vanhojen sukulaisieni hautajaisissa ihmisiä, joita viimeksi olen nähnyt lapsena, ja kokemus on ollut ihan rikastuttava. Mieti sydämessäsi haluasi osallistua, varmaan teet oikean ratkaisun.

Otsikko itse kertoo.

Äitini kuoli hiljattain ja maaliskuussa olisi hautajaiset.
Isäni kuoli jo 32v sitten ja pikkuveljeni vuonna -87.

Joskus oikein pienenä ukin hautajaisissa ja 80 luvulla kaverin hautajaisissa.

Ihan pakolliset appea ja anoppia lukuun ottamatta on jo montutettu. Serkkuja ja muita sukulaiia on valtavasti, en tunne niistä juuri ketään, edes nimeltä. Mitäpä tuntemattomien peijaisissa ramppaisi karjalanpaistin takia, vähän tekopyhää.

Koulukamuja, duunikamuja, muutama tuttu lapsuuskamu on käyty ihan paikanpäällä lyömässä monttuun. Käyn kirkossa kun se on vähän tapana, vastenmielistä hommaa. Kukkalaitteita en ole laittanut kuin muutaman eläissäni. Kaksi tympeää asiaa, arkun kantaminen ja seppeleenlasku.

Hautaamisen käyn katsomassa. se ikäänkuin on viimeinen varmistus, että joku on potkaissut tyhjää.

Jatkoille minnekään seurakuntatalolle menen vain pakosta. Tympeä meininki ja saahan sitä ruokaa kotonakin.

Kahdesti ollut vainajan toiveena, että jatkoilla juodaan kossua. Se on hyvä tapa. Ei tosin sovi kaikille. Mutta niissä peijaisissa tulee oikeasti muisteltua vainajaa ja puhuttua asioista. Ei pelkkää virrenveisuuta. Toisekseen, melkein aina hautajaisten jälkeen tulee itsekseen vedettyä se kossu ja mietttyä kaikkea epäkivaa ja nollattua ajatuksiaan. Kimppakiva toimii tässä asiassa paremmin.

Fyysisen välimatkan takiakin on helppo vältellä hautajaisia. Yleensä kun menee kotipuoleen pitää kysellä kuulumisia. Käytännössä se tarkoittaa keitä kaikkia on kuollut. Tutummista kuulen toki minäkin. Soitan surutaloon ja laitan adressin. Siis siinä tapauksessa, että siihen tosiaan on aihetta. Siis, mitäpä sitä outoihin kalmoihin rahoja tuhlaisi. Etenkin kun peijaiset ovat jälkeenjääneitä varten. Juhlakalu kun nyt on kuitenkin kuollut, ei se enää välitä.

Adressien menekki tulee kiihtymään lähivuosina. Valtavasti rahanmenoa,ne on kalliita. Olen jo vuosia suunnitellut painattavani oman adressin. Siinä säästyisi valtavasti rahaa. Toisekseen ristitöntä ja värssytöntä adressia on joskus vaikea löytää. Vähän sama asia kuin joulukorteissa, os laskee pois joulupukit ja jeesukset, jäljelle jää maisemat ja punatulkut. Tosin en ole moneen vuoteen laittanut joulukortteja. Niin, ja jos sattuu kuolemaan ennenmmin, kukahan innoissaan taistelisi perinnöksi jäävistä adresseista...

Noin peraatteessahan on totta, että nuorempana oli häitä ja ristiäisiä, nykyään lähinnä hautajaisia. Vaan pitäähän sitä jokainen haudata. Teatterimeiningistä en välitä. Jos on apea mieli ja suru itsellä, useasti se on parempi miettiä itsekseen. Peijaiset ovat lähinnä stressitekijä.

Sitä olen muuten ikäni ihmetellyt, miksi ihmiset ottavat valokuvia umpeenluodusta ja seppeleillä peitetyistä hautakummuista? En minä ainakaan erota niistä, kenen hautoja ne ovat.


=DW=

Minulla jä pienenä joki trauma kun oltiin usein hautajaissa
suuri suku vanhoja ihmisiä tosta vois kirjoittaa pitkäänkin ..
Noin kahdenkymmenen viimevuoden aikana olen
saanut kantaa vainajan hautaan 12 kertaa ja nytkin on hautajaiset
tulossa ja kantamaan on pyydetty.

kaikissa mahdollisissa hautajaisissa.Synttäreillä ja muissa ilojuhlissa en käy.