Beatles oli Paul McCartneyn yhtye, itse asiassa suoraan myöhemmän Wingsin edeltäjä. McCartney oli Beatlesien paras muusikko tai oikeastaan ainoa oikeasti kunnolla soittotaitoinen, yhtä pätevä bassossa, kitarassa, pianossa kuin rummuissakin. Siksi Paul soittaa levyillä enemmän osuuksia kuin muut yhteensä ja takoo välillä rytmitkin. McCartney oli ensisijainen kommunikaatiokanava bändin ja tuottaja George Martinin välillä, koska he kykenivät puhumaan samaa kieltä musiikista. Tämä tietysti turhautti vähemmän musikaalisia Lennonia ja Harrisonia ja johti lopulta yhtyeen hajoamiseen.
Paulin isä oli muusikko. Muilla Beatlesien jäsenillä ei ollut musiikillista taustaa. Lennon oli taidekoululainen eikä osannut soittaa juuri paremmin kuin kolleegansa Stu Sutcliffe, bussikuskin poika Harrison edusti työväenluokkaa, Ringo Starr oli (ja on) keskinkertainen rumpali joka pysyi rytmissä joten kuten, ei muuta. Lennonin vahvuus oli sanoituksissa, Harrisonin sovituksissa, Ringon huumorissa. McCartney oli yhtyeen säveltäjä joka vastasi useimmista hiteistä ja muistettavimmista sävelkuluista. Jos kuuntelee tarkkaan, huomaa miten Lennonin melodiat ovat yleensä alkeellisen pentatonisia, kun taas McCartney taitaa koko länsimaisen sävelasteikon ja sävellajit ja käyttää mestarin varmuudella koko harmonista koneistoa. Pankaa merkille kaikki duuri-molli-vaihdokset, eksoottiset soinnut ja muut pikku kikat, jotka tekeävät Beatles-biiseistä muistettavampia kuin pelkät pop-rallatukset tavallisesti ovat. Harrisonkin osoitti enemmän musiikillista lahjakkuutta kuin Lennon pystyessään omaksumaan intialaisen musiikin estetiikan ja periaatteet ainakin pinnallisesti ja jopa soveltamaan niitä Beatles-musiikkiin.
Kuuluisa tavaramerkki "Lennon-McCartney" oli Beatlesien ekan levyn krediiteissä vielä "McCartney-Lennon", mikä paremmin kuvastaakin totuutta, mutta ei kelvannut Lennonin suuremmalle egolle. Herrasmiehenä Paul suostui nimien järjestyksen vaihtamiseen. Lennon ja McCarney nyt eivät ylipäänsäkään säveltäneet montaa kappaletta yhdessä, joten koko "Lennon-McCartney" on lähinnä myytti, jonka onttouden Lennon paljasti Beatlesien hajoamisen jälkeisissä haastatteluissa. Mutta ensimmäiset Beatles-hitit he kirjoittivat yhdessä ja niissä oli McCartneylla ratkaiseva osuus. John Lennon kuului Beatleseihin, koska halusi olla rock-tähti, Paul McCartney siksi että halusi tehdä hyvää musiikkia. Kun yhtyeen alkuperäinen tarkoitus eli tähteys oli saavutettu, John sortui depressioon ja huumeisiin. Vuosina 1964-1965 hän oli alkoholisoitunut ja ylipainoinen, 1966-1967 pysyvässä LSD-horteessa, 1968-1969 langanlaiha heroiinin orja. Ja samaan aikaan iloisen ja pirteän Paulin hittikone tuotti koko ajan uusia kappaleita kuin ei mitään. Lennonin alemmuuskompleksi sai lopulta sellaiset mitat että hänen oli lähdettävä Beatleseista, mikä merkitsi koko yhtyeen loppua.
Paulin isä oli muusikko. Muilla Beatlesien jäsenillä ei ollut musiikillista taustaa. Lennon oli taidekoululainen eikä osannut soittaa juuri paremmin kuin kolleegansa Stu Sutcliffe, bussikuskin poika Harrison edusti työväenluokkaa, Ringo Starr oli (ja on) keskinkertainen rumpali joka pysyi rytmissä joten kuten, ei muuta. Lennonin vahvuus oli sanoituksissa, Harrisonin sovituksissa, Ringon huumorissa. McCartney oli yhtyeen säveltäjä joka vastasi useimmista hiteistä ja muistettavimmista sävelkuluista. Jos kuuntelee tarkkaan, huomaa miten Lennonin melodiat ovat yleensä alkeellisen pentatonisia, kun taas McCartney taitaa koko länsimaisen sävelasteikon ja sävellajit ja käyttää mestarin varmuudella koko harmonista koneistoa. Pankaa merkille kaikki duuri-molli-vaihdokset, eksoottiset soinnut ja muut pikku kikat, jotka tekeävät Beatles-biiseistä muistettavampia kuin pelkät pop-rallatukset tavallisesti ovat. Harrisonkin osoitti enemmän musiikillista lahjakkuutta kuin Lennon pystyessään omaksumaan intialaisen musiikin estetiikan ja periaatteet ainakin pinnallisesti ja jopa soveltamaan niitä Beatles-musiikkiin.
Kuuluisa tavaramerkki "Lennon-McCartney" oli Beatlesien ekan levyn krediiteissä vielä "McCartney-Lennon", mikä paremmin kuvastaakin totuutta, mutta ei kelvannut Lennonin suuremmalle egolle. Herrasmiehenä Paul suostui nimien järjestyksen vaihtamiseen. Lennon ja McCarney nyt eivät ylipäänsäkään säveltäneet montaa kappaletta yhdessä, joten koko "Lennon-McCartney" on lähinnä myytti, jonka onttouden Lennon paljasti Beatlesien hajoamisen jälkeisissä haastatteluissa. Mutta ensimmäiset Beatles-hitit he kirjoittivat yhdessä ja niissä oli McCartneylla ratkaiseva osuus. John Lennon kuului Beatleseihin, koska halusi olla rock-tähti, Paul McCartney siksi että halusi tehdä hyvää musiikkia. Kun yhtyeen alkuperäinen tarkoitus eli tähteys oli saavutettu, John sortui depressioon ja huumeisiin. Vuosina 1964-1965 hän oli alkoholisoitunut ja ylipainoinen, 1966-1967 pysyvässä LSD-horteessa, 1968-1969 langanlaiha heroiinin orja. Ja samaan aikaan iloisen ja pirteän Paulin hittikone tuotti koko ajan uusia kappaleita kuin ei mitään. Lennonin alemmuuskompleksi sai lopulta sellaiset mitat että hänen oli lähdettävä Beatleseista, mikä merkitsi koko yhtyeen loppua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Beatles oli Paul McCartneyn yhtye, itse asiassa suoraan myöhemmän Wingsin edeltäjä."
Riippuu vähän siitä, mitä "suoralla edeltäjällä" tarkoitetaan. Beatles oli kanava, jonka kautta neljä muusikkoa (ja yksi tuottaja) toivat esiin omia musiikillisia ideoitaan. Kokonaisuus on hyvissä bändeissä usein enemmän kuin osiensa summa. Näin myös Beatlesien kohdalla. Vaikka Paul kieltämättä oli bändin suurin musiikillinen vaikuttaja, ilman muiden panosta Beatlesin musiikki ei olisi sitä, millaisena me sen tunnemme. Tämä näkyy hyvin myös Wingsin tuotannossa. Ero Beatlesiin on melkoinen ja syy on, että Wingsissä on mukana vain 1/4 Beatlesista.
"bussikuskin poika Harrison edusti työväenluokkaa, Ringo Starr oli (ja on) keskinkertainen rumpali joka pysyi rytmissä joten kuten, ei muuta."
Ja sekö tekee ihmisestä vähemmän musikaalisen, että kuuluu työväen luokkaan? Tarvitset kyllä vahvempia argumentteja, jos yrität tuolla jotain Harrisonin musiikillisista taidoista todistella.
Ja Ringon vahvuus on juuri siinä, että hän pitää rytmin tarkasti kuin metronomi. Ja mitään muuta pop-rumpalin ei tarvitse osatakaan.
'McCartney oli Beatlesien paras muusikko tai oikeastaan ainoa oikeasti kunnolla soittotaitoinen' ei pidä paikkaansa. Myös GH oli erittäin pätevä muusikkona, loistava kitaristina ja yllättävän hyvä urkurikin. RS olisi myös, kuten PM ja GH voinut työskennellä vaikkapa studiomuusikkona, jos Beatlesista ei olisi tullut mitä tuli. Ainoa heikompi muusikkona oli JL, joka oli enemmän laulunkirjoittaja, eikä ehkä niinkään muusikkotyyppi. PM kieltämättä oli ja on hyvin taitava muusikkonakin, lauluntekijä lahjojensa lisäksi.
Erikoismaininta 'Lennonjohtajalle' erinomaisesta nimimerkistä.
Paul kuulemma auttoi Johnia joidenkin biisien säveltämisen kanssa, joihin lukeutuvat ilmeisesti niin Help!, Come Together kuin In My Lifekin - kaikki Johnin parhaita kappaleita. Strawberry Fields oli Johnin (minun mielestäni) parhaimmista kappaleista ainut, jonka hän kirjoitti ihan itte, soitti Martinille kitaralla tekemänsä sävellyksen ja Martin sovitti vähän Brian Wilsonin hengessä biisiaihioon kompleksin sovituksen.
Paul taas ei tarvinnut juuri apua esim. Yesterdayn, Hey Juden, Let It Ben, Michellen ja Eleanor Rigbyn kirjoittamisessa. Lahjakkain beatle, olen samaa mieltä. "Paulin yhtye", sekin on enemmän totta kuin kenenkään muun beatlen yhtyeeksi väittäminen.
"Paul taas ei tarvinnut juuri apua esim. Yesterdayn, Hey Juden, Let It Ben, Michellen ja Eleanor Rigbyn kirjoittamisessa."
Ei ehkä kirjoittamisessa, mutta sovituspuolella herra Martin tuli jälleen valkealla ratsullaan apuun ja muokkasi biisit niiksi upeiksi pophelmiksi, jotka me tänäpäivänä tunnemme.
on MIDI GM. Se osaa soittaa kaikki instrumentit.