Ei muista ihminen kuin pienen hetken
kun loukkaa täällä toista kulkijaa,
kun päätämme tään maisen elonretken
ei kukaan täältä mitään mukaan saa.
Nuo sanat jotka silloin suusta päästit
sai toisen silmät ihan kyyneliin,
sä mitä silloin itsellesi säästit?
Sait pahantunteen sielun kamariin.
Kun naula irti revitty on puusta
se jättää jälkeen reiän terävän,
ne sanat mitkä lähti umpiluusta
myös jättää sieluun arven pysyvän.
Ei huku sanat niinkuin myrskytuuliin
jos tarkoitus on niillä satuttaa?
Ei pysähdy ees sanojan tuon huuliin
ne lyövät häntä ketä rakastaa.
Ei kukaan ole puhdas Luojan eessä
jokainen on meistä syntinen,
vaan tarvitseeko olla silmät veessä?
Kun terävä on ruoska ihmisen.
Ei ole toinen arvokkaampi toista
me arvokkaita ollaan jokainen,
ja selviämme elon kiemuroista
kun käymme toinen toista tukien.
Saa päättyä nyt saarnani mun tähän
nää sanat itselleni viritin,
kun rakastaa voi vaikka kuinka vähän
soi kiitos aina puhtain sävelin.
Tuo kiitos soikoon Luojalleni aina
niin paljon elämältä silti saan,
tää matka Luojaltamme onkin laina
ja vaihtuu joskus ikiunelmaan.
kun loukkaa täällä toista kulkijaa,
kun päätämme tään maisen elonretken
ei kukaan täältä mitään mukaan saa.
Nuo sanat jotka silloin suusta päästit
sai toisen silmät ihan kyyneliin,
sä mitä silloin itsellesi säästit?
Sait pahantunteen sielun kamariin.
Kun naula irti revitty on puusta
se jättää jälkeen reiän terävän,
ne sanat mitkä lähti umpiluusta
myös jättää sieluun arven pysyvän.
Ei huku sanat niinkuin myrskytuuliin
jos tarkoitus on niillä satuttaa?
Ei pysähdy ees sanojan tuon huuliin
ne lyövät häntä ketä rakastaa.
Ei kukaan ole puhdas Luojan eessä
jokainen on meistä syntinen,
vaan tarvitseeko olla silmät veessä?
Kun terävä on ruoska ihmisen.
Ei ole toinen arvokkaampi toista
me arvokkaita ollaan jokainen,
ja selviämme elon kiemuroista
kun käymme toinen toista tukien.
Saa päättyä nyt saarnani mun tähän
nää sanat itselleni viritin,
kun rakastaa voi vaikka kuinka vähän
soi kiitos aina puhtain sävelin.
Tuo kiitos soikoon Luojalleni aina
niin paljon elämältä silti saan,
tää matka Luojaltamme onkin laina
ja vaihtuu joskus ikiunelmaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kunpa tietäisit, miten tämä runosi osuu minun
sieluun ja sydämeen.
Haluan lainata siitä jotain tähän;
' Nuo sanat jotka silloin suusta päästit
sai toisen silmät ihan kyyneliin,
sä mitä silloin itsellesi säästit ?
Sait pahantunteen sielun kamariin '
Ja paljon muutakin. Hyvin koskettavaa, ja niin
totta kuin olla voi. Miksi me olemme niin
sokeita ja kuuroja ?
Ainoa asia joka runossasi häiritsi, oli sen yksi
säkeisyys. Jos olisit jakanut sen vaikka kahteen
tai kolmeen säkeeseen, se olisi antanut rauhaa
keskittyä paremmin siihen mitä lukee. Tokikaan
se ei heikennä runosi tehoa.
Kiitos !
YSTÄVÄNI! Me ihmiset olemme tämmöisiä? Sokeita rakkaudelle? Kylmiä! Läheisyydelle. Sokeita,ystävyydelle! Mikä pahinta,emme näe itseämme
ja itsessämme,mitään väärää.::::::: T: Jokke