Hupsista niin
taas meinattiin
piiloon tipahtaa
ylös täytyi kiiruhtaa.
Mukavia nämä jutut
kohdata näin tutut.
Runot ilmassa leijuvat
pian nurkkaan keinuvat.
Meille hyvänmielen tuo
kirjoitukset nuo.
Ihana on lueskella
omiakin kirjotella.
Taas mukaan,vaan
yhdessä näin iloitaan.
Kevät ovea kolkuttelee
vähän viel mutkittelee.
Runoon potkun antaen
ja runonurkkaan kantaen.
taas meinattiin
piiloon tipahtaa
ylös täytyi kiiruhtaa.
Mukavia nämä jutut
kohdata näin tutut.
Runot ilmassa leijuvat
pian nurkkaan keinuvat.
Meille hyvänmielen tuo
kirjoitukset nuo.
Ihana on lueskella
omiakin kirjotella.
Taas mukaan,vaan
yhdessä näin iloitaan.
Kevät ovea kolkuttelee
vähän viel mutkittelee.
Runoon potkun antaen
ja runonurkkaan kantaen.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Näin nopeasti ylös päästiin taas
ei meinaa töppöset pysyä maas
on komeat näköalat täällä
eikä tarvitse liukastella jäällä
vaan runot meillä luistaa
kun vaan muistaa
kurkata usein runonurkkaa.
Hiljaa huokaa multa, alla roudan jään,
kevään alkuun enää, aika pitkäkään.
Tänään vielä leijaa lumihiutaleet
päälle hangen tumman, paljon ohenneen.
Aamuisin kun herään, avaan ikkunan
laulukuoron kuulen, puissa tirskuvan
Keltasirkkuin kuiske, latvuistoissa puun,
kaunista on kuulla, ryhdyn haaveiluun.
Pian kedot kummut, kukkii väreissään
pääskyt palaa kotiin, sineen liitämään.
Joutsenetkin muistaa, oman kotimaan,
järvenpinnan peiliin kauneus heijastaa.
Linnuille
Voi voi teitä lintuseni,
kun ulkona on kylmää
ja tuulenviima käy.
Jäätyy varpaat
jäätyy siivet
ja koko pieni ruumis.
Turvassa ei taida olla
edes nokkakaan
kunpa joku osais tulla
teitä auttamaan.
Lennä, lennä,lintuseni,
et pysähtyä saata
et hetkeksikään nyt.
Liihoittele
pyrähtele
tanssi viiman kera.
Veres kiertää vetreänä
kylmyys kaikkoaa
jospa joku antais vielä,
pientä einespalaa.
Nokkaa, nokkaa, lintuseni,
kun murusta saat pientä
rintakupuhusi
ruoka auttaa,
siipes jaksaa,
lentoon liidät jälleen.
Taivaan kannen rantamilla
pian visertelet.
Talven mennen laulat sieltä
soinnut helisevät.
Siispä lennä lintuseni,
ei kangistu sun siipes’
talven viimoissakaan.
Tuulet pauhaa,
viimat viuhoo
liitoon liidä silloin.
Lennä puitten oksistohon,
metsään suojaiseen..
uusi huomenaamu tuopi
viel' lämmön tullessaan.
Tallustelin aatoksissa
menneissäkin muistelmissa
tuntenut en tuttuani
kun aattelin vain omiani
hänpä hihasta nykäsi
oikeinpa rykäisi:
Etkö meinaa ollenkaan
kaveria käydä moikkaamaan?
Kaveria kavahtaen
heräsin mä vavahtaen
jalkanikin lipsahtivat
lätäkköhön liukastuivat
kuraan lensin istumahan,
siitä nousin naurahtaen....
sähän oikein säikytellen
tuttavias tervehdit
lätäkköhön lennätät.
Tule--- mennään kolpakoille
ja naureskellaan mennehille.
kolpakolle lähtisikään
älä ole milläsikään
kahville voin kanssas tulla
kahvin kera maistuis pulla
sitten meillä juttu luistais
kotiinlähtöä ei muistais
kumpikaan
näin aattelin mä vaan.
Kolpakot ne olivatkin
mielikuvitusta vain
tiedä mistä lienenkin
mä ajatuksen mieleen sain.
kahvikuppi onkin paras
ei tartte sitä juoda salas
mennään hienoon kahvilaan
ei pirtti silloin kelpaakaan
tiedä mitä kohdataan
kun toisemme me tavataan.
...tahtoo onnea toivottaa
Matille päivää loistavaa
jos aurinko viel lämmittäis
ja Matin päivää piristäis
mutta ajatuksein lämmin tää
näin Matin luokse lennähtää.
laulukuoroon mukaan
ilman Mattiystävää meistä ei liene kukaan
jokaisella meidänikäisellä joku Matti on
tuttavapiirissä, se ihan saletti on
niin suosittu nimi se ollut on aikanaan
ja monia lapsia Matiksi vieläkin kastetaan.
siispä kuorossa kaikkia onnitellaan
ja Matinpäivänä yhdessä kahvitellaan.
Noinhan ennen rallateltiin
lauleskellen mäkeen mentiin
nykyään kai vähemmän
lasketellaan vain enemmän
rintehillä korkehilla
hinnoilla myös mahtavilla
hinautetaan päälle mäen
tulevaisuuden siinä näen.
On leppoinen keväinen sää
vaikka aurinko ei voi lämmittää
mukava on tossun eteen toista siirtää
ja ajatus päässä omaa viivaansa piirtää
joutessani laskin askeleita
kertyi niitä satoja kappaleita
jopa tuhanteenkin pääsin määrään
sitten meni jo laskut väärään.
Minä tulehentuijottaja
sinun liekkiäs katson vain
siitä vuosia, vuosia sitten
jo lämpöä elämääni hain
on loistanut liekkisi kauan
ja kauan myös loistakoon
se lämpöä kauan, kauan
vielä vuosia jakakoon.
Miten kauniisti kirjoitti Vieras mies yllä
minun taitoni ei siihen riitä kyllä
minä sanoja osaan vain toisen perään laittaa
vaan ei kai se ketään haittaa.
En aio turhia hempeillä,
vaan kysyn millä ihmeellä
nuo rotat hävitän pihasta,
lumihankea sotkemasta.
Kukahan tuon rotan loi?
Mikähän ne tänne toi?
Lintulaudan tienoo on
nykyisin aivan mahdoton.
Linnut jyvät maahan roiskii,
siinä rotat iloisesti loisii.
Naapurien pihasillat,
ovat niiden asuinsijat.
Lepopaikka rusakolla
on jatkuvasti männyn alla.
Sieltä loikkii siemenille,
lintuin ruoka kelpaa sille.
Arvokkaasti fasaanitkin
käyvät aterialla nekin.
Uros onkin tosi komea,
pyrstö vallan upea.
Mustarastas yksin vaan
ilman lajitoveriaan.
Pois ajaa oitis toverinsa,
ei siedä ruokapaikallansa.
Sietää hyvin tiaiset
sekä kaikki varpuset.
Ne taas oravia pelkää,
tuota pikaa poies lentää.
Touhuiluja pihamaan,
jään usein katsomaan.
Linnut kaikki ilonani,
rotat suurena suruna.
On myynnissä lasinen kupu
johon yllä ei rottien suku.
Kun liikaa ei kupua täytä,
ei pahalta pihakaan näytä!
Niin helppo on lasinen pestä,
ei silmän iloakaan estä.
Se kauniina kiiltää oksalla puun,
ja sirkuttajilla täyttää suun.
Sekä pikkuruisen masun,
tietävät jo,että täällä mä asun.
Kohta ne visertää täysin rinnoin,
kun pyykkiä kiinitän pikkupinnoin :D
Ihana aamu, aurinko paistaa
nyt saa jo kevään tuntua maistaa
reippaasti ulos
mikä lie tulos
rusketus kasvoihin
väriä poskihin
reipaaksi mieli
laulavaks kieli
kaikkea sitä voi aurinko suoda
paljon mukavaa päiväämme tuoda.
Lasikupu outo asia on mulle,
mutta suuri kiitos sinulle,
että opastusta mulle annoit,
huolta rotistani kannoit.
Ostin juuri mökin punaisen,
ruokailua varten lintusten.
Säilyy siinä ruoka puhtaana,
eivät pidä sitä lepopaikkana.
Rotistani puheen ollen,
laitoin eilen myrkkyannoksen.
Tänään rottia en nähnyt,
liekö annos tepsinyt.
Toisaalta on hyvä niin,
että pääsee siemeniin
osalliseks` pupujussikin
ja tietysti se rastaskin.
Mennyt aika muistojen
se oli toisenlainen
nuoruus kukoisti silloin
niitä aikoja muistelen illoin.
se oli kivaa onnen aikaa
oi miten mukavaa olikaan
näin elämässä jotain niin ihanaa
nyt osaan niitä aikoja arvostaa.
Näin aika riensi eteenpäin
sitä aikaa mietin yksinäin
istun hiljaa ja haaveilen
mennyt aika oli muistojen.
Päivä antoi enemmän kuin odotin
yllätyksen toisen, kolmannenkin
sattumalta lähdin uuteen paikkaan
miss' en ollut käynyt koskaan
yllätten vastaan kävelee
ystäväni takaa vuosien
tapaaminen oli riemullinen
ja halaus tietysti lämpöinen.
Näin voi päivä yllätyksen antaa
päivästä voin kauniin muiston kantaa
kotiin tultuani vielä kirje odotti
toinen ystäväni onnea toivotti.
Iltani yksinäisyyteen sinua odotan
tulisit taas kuten ennen
tulisit nauraen
tulisit iloa tuoden
joskus lämpimäisiäkin
niin tulit aina ennen
nyt vuosien mennen
vieläkin odotan
sinun oveeni kolkuttavan.
Yksin pilviä tuijotan,
yksin ajatuksissani.
Pivet nuo kadotan
yö saapui katsellessani.
Se aika silloin ennen
se aika mielessäni.
Kaikki yhä tullen mennen
kun kadotin ystäväni.
Sinut unessani nään
et mennyt minnekkään.
Hellät kädet ympärilläni
on yhä mun muistissani.
Hymyyn taipuu suu
hymy sinussa karehtii.
Yhä ilo kantautuu
surun pois kahlehtii.
Elämä ihanin hetki,
kulkea tiätämättömään.
Se on kuin salainen retki
vaipunut en ikävään.
antoi Leinon ja monet muut.....
Mut' sittenkin he jätti minut yksin.Kun en mä saanut aatoksiain jakaa.
Yön hetki on ja hyvä näin, mun mentävä on yksin pohjaan saakka,ja sitten viimein tilin teen.
,se ehkä sitten viimein selviää,oliko mitään hyötyä tään kanteleen!
Aamu alkamassa, pimeää vielä,
pilvinen päivä tulossa.
Eilen aurinko meitä helli,
tuntui niin keväiseltä.
Helmikuu vielä tuiskunsa antaa,
kiirellä lumet viskoo.
Maaliskuukin pakkasöineen,
vielä talvesta meitä muistuttaa.
Aurinko kumminkin taitonsa näyttää,
lumipenkat, kinokset pois häivyttää.
Pälviä metsään ja pientareille,
meille on tulossa kevät.
Huhtikuu tuo tullessaan
jo kukkia sulaan maahan.
Krookukset nostaa jo nuppujaan,
scillat ja tulppaanit vuorollaan.
Toukokuu hiirenkorvat puihin saa,
nurmikko vihreeksi muuttuu.
Lumi on silloin muisto vaan,
jäätkin jo lähtemään ehtii.
Ihana on aika kevään,
paljon, paljon mukanaan tuo.
Siitäpä sitten harppaus
ja kesä jo luonamme on.
kävelystä aivan uupunut
hengähtää saa hetken verran
pian uudemman kerran
mennä täytyy pyryyn mukaan
muuten ei saa ruokaa kukaan.
Omenoita juuri kaupasta ostin
tuossa ne pöydälläin punaposkin
odottaa ostajaa puraisemaan
suuren palan haukkaamaan
vaan jos tekohampaat ois
haukkaamisen vois unohtaa pois
omilla hampailla uskallan vielä
puraista, ei sitä lääkäri kiellä
punaiset posket kai itsekin saan
lähdenpä nyt niitä popsimaan.
'omena päivässä pitää lääkärit loitolla'
Runojalka sekä -aihe ontuu
senkun kerkiää.
Avannossa pikkulintu
kaurapuuroa syö
koska sillä on
tylsä nokka
ja
harsimisen takia
ameriikasta
ei saada otetta.
runon pätkä
ei sitä kirjoitakaan joka jätkä
lyhyestä kovin on virsi kaunis
siitä ei puutu enää kuin nauris
nikkunut ei se ollenkaan
ketunhäntäkö sieltä vilkkui vaan?
se mukaan työnsi
kyllä myönsi
tahallaan sen teki vaan
sai näin runoani jatkamaan.
Ai, missä runo? Tämäkö
Älkää hassuna mua pitäkö
kunhan joutessani taivuttelen
sormiani notkistelen
voishan tätä jatkaa iltaan
taitais tulla hiki pintaa
lukijoille ainakin
siispä, nyt jo lopetin...
Ystäväni hän inspiroiva
äänensä on helisevä soiva
käynyt liki metsämajaan
aivan siihen pihanrajaan
ihmetellen hiljaisuutta
vain vähän kuuraa puussa
olinkohan siellä minäkin
vai untako se lieneekin.
On unennäköäkin monenlaista
kuin on olemassa miestä, naista
unennäköjä, kangastuksia
monenlaisia aavistuksia
mielikuvitus lentää saa
sehän voi päivämme kaunistaa
ja iloa elämään antaa.
Päivään uuteen herätä taas saan
iloista päivää käyn toivottamaan
muillekin, itselläin onnea on
kun olo on kivuton , huoleton
kaikilla ei tätä onnea lie
monilta kipu elämästä ilon vie
siis nöyränä kiitän kohtaloain
jolta näin pitkään terveyden sain
toki itsekin olen tehnyt työtä
että ei olisi unetonta yötä.
urheilu kuuluu kukaties
kovin pitää jännittää
jos mitalit vaikka häämöttää
on viestiä, on mäkeä
ne vetää paljon väkeä
töllöjen eteen varmaankin
siihen joukkoon kuulun minäkin.
tulvillaan
ne minulta huutia vain saa
menen itse mieluummin kävelemään
jätän toiset sohville löhöilemään
ehdin kyllä uutisista kuunnella
kellä on mitalit kaulalla.
vaikka sohvaperunanakin
jännitystä haetaan
arkipäivään latteaan
nyt on syytä taasen juhlaan
kahvin kanssa nyt pullan tuhlaan
pronssimitalin kunniaksi
Suomen miesten onneksi.
Lyly lykkii mallikkaasti
potkii ponnekkaasti kalhu
Suomen soreilla neidoilla
uroillakin uljakkaasti.
Mäkikotka mätkyttelee
happamesti haistattelee.
Oppiin ojennetaan poika
tavan taaviks tasoitetaan.
Perkele , havuja halusi
Matikaisen Marjo kaino
ladulle sutimaan suksi
lumipaakuista pahoista.
Huomenissa hymyy kansa
Onnin omana päivänä
Kalevalan kulttuuria
vaalikaamme valoisasti.
Meren aallot vyöryy uljaasti saaren graniitti kallion reunaa!
Tuhansin pisaroin ilma väreilee ja kuohuu,kunnes päästää veden takaisin vetäytyvään veteen.
Punaiseen graniitti järkäleeseen,jää syvempi puna
jonka halkeamissa vesi vielä välkkyy.
Kuinka puhdasta on katsella ja kuunnella meren laulua avaruuden keskellä!
Vain saaria saarineen, joka taholla, meri-- taivas
ja minä.
Suomalaisten päivää
ilman huolen häivää
viettäkäämme ulkoillen
telkkariikin mulkoillen
miten pärjää suomalaiset
laduille niin sopivaiset
liput salkoon liehumaan
kahvipannut kiehumaan!
Nythän on niin
sormustinkukan varressa
kaksi kertaa kaksi
joskus milloinkin.
Ohoh luuletko että
kynänvarren poikimisessa
sentään kevät.
Joskus. Tuo.
Loistava ruutu nenäni edessä
mustat näppäimet kutsuen kiiltää
telkkari pauhaa
ei mitään rauhaa
kai joku sitä katsoo vai nukkuuko vallan
väliäkö sillä, oon omilla teillä
ajatus muualla lentää
kuuntelen sentään
kuorsauksen kuulen
nukkuvan luulen
katsojan tuolla
untensa mailla kumppani kulkee
mutta jos telkkarin sulkee
herää hän siihen
kysyen miksi suljen mä sen
kesken katselujen.
- illanviettoa- ystävysten.
Minä tyttö Suomen niemen,
kotoisen kalevalaisen.
Syntyjäni savolainen
maammon lapsi vaaleainen.
Savon maalla leikiskelin,
siellä metsiä kuljeskelin.
Koulukirjat lueskelin,
elämääkin opiskelin.
Lähdin sitten maailmalle,
työtä löytyi tekevälle.
Ukkokullan oman löysin,
kodin kultaisen kyhäelin.
Lapset tuotapikaa tehtiin,
heistä isot kasvatettiin.
Nyt me kahden eleskellään,
elämästä nautiskellaan.
Kalevalaisin terveisin
Atolfia.
Minulta ei taivu runo Kalevalan tyyliin
ei näin äkikseltään tähän lyyliin
vaikka sieltä laulumailta minäkin
olen lähtenyt tähän elämän vauhtihin
Kalevalan kyllä lukenut olen
ihan kannesta kanteen ääneen
ja Kantelettaresta runot monet
ovat monetkin mieleen jääneet
rakastan kaunista kieltämme tätä
ei koskaan se kylmäksi minua jätä
siksi tätä päivää tahdon juhlia tänään
ja vaikka kirjaakin lukea vähän.
Nyt olkapäähän koskee,
Mopilat sitä auttamaan änkee.
Mistä kivun moisen sain,
neulonutko liikaa,,,kai.
Sisulla vain jatkan sitä,
neulomista, enpä tätä jätä.
Jospa silloin toiseks jää.
olkapäästä kipu tää.
Aina jostain kolottaa,
syynäkö on ikä tää?
Jospa huomen vaivat veisi,
ilosemman runon aikaan saisin.
Jospa sentään yrittäisin
mieleni mä virittäisin
Kalevalan tunnelmahan
mieltä ylös nostamahan
lauloivathan vanhat ennen
lauloivathan tullen mennen
miks ei mekin laulettaisi
ilovirttä veisattaisi
jokainenhan lintunenki
äänellänsä laulelevi
miksen mieki laulelisi
omaa kieltä kirvottaisi
kun on laulamahan luotu
kaunis kieli meille suotu
niinpä kaikki laulamahan
omaa runoa luomahan
yhteiseksi iloksemme
tämän päivän huviksemme.
Jokaisell on laulettavaa
jokaisell omaa tarinaa
josta voipi kertoella
laulussansa kuvaella.
Jo aukaisi laulusenki
sävelen hienosenki.
sanaset kalevaiset.
löysi virkehesti
runonurkan iloseksi.
Sanaset kalevaiset
kauniit kantavaiset
Opritar luodessansa
iloisesti mukanansa.
Tässä yksi kiittelevi
runosille sanovi
Kiva on kanssas olla
sanojen kartanolla.
Elämästä kertoella,
nurkassa lueskella.
Runoja mukavasti
saapunut nurkkaan asti.
Otahan siskoni Marian osa,
Marttana usein kun häärit.
Kestä ei ihminen kun jos aina
mattoja kasaan käärit!
Katselet kuuntelet,avoimin silmin,
istuen huoletonna.
Sitäkin tee mikä ilahduttaa,
itseäs ennen muuta!
Pölyjä jos onkin kaappini päällä,
korkeelle minne ei yllä,
Vuotta sata kun mennyt on
se menneen on talven lunta :D
Tottapa haastat ystävä hyvä,
kunpa sen muistaa voisi.
Aina vaan mielessä touhut on,
harvoin istumaan joudat.
Valinnat vapaat, halutut,
aika ei muuten kulje.
Jotakin näpertää täytyy,
muuten jo aatoskin jäätyy.
Totta on tuo ei pölyt nuo,
koskaan hukkaan joudu.
Aina vaan lisää jostain,
turhaa siis turhaa touhu.
Jos nautintoa on kumminkin tuo,
mitä harrastukset mulle suo.
Niitä ilman en olla tahtoisi,
niistä ammennan elämisen suolan.
Ehkä Martan osa on minulla,
joku toinen hyvä on muilla.
Kun terveenä vain nyt olla saan,
huolet mieltäni ei paina.
Kaino Katri lumen lumoon
mielistyypi mennen tullen,
eikä miestään mukaan mieli
minnekänä kulkemahan.
Koskaan konnat kuusenlatvaan
kapsahda ei kaunoisesti,
siitä syystä sydämessä
syyhyääpi systerillä.
Muistakaatte kaikki että,
tavumäärä jokaisella
rivillä on aivan oikein:
kahdeksan sen olla täytyy!
Testaat tuottos laulamalla:
"Mieleni minun tekevi..."
Jospa minäkin yritän
oman laulun luikauttaa
vaikken ennen ole koskaan
omaa laulua laatinut
hyvät ohjeet tuosta saimme
oman laulun laa'intahan
siispä jokainen omamme
tänään uuden laulun saamme
urheilua katsoissamme
kunniaksi Suomellemme
naisemme juuri hiihtävät
mitaleja iloksemme?
Testasinpa Oprittaren
sekä oman tekeleeni.
Hyvin sopi säveleeseen,
hyvin laulukin kajahti.
Tässä minä lauleskelen,
samalla kun kirjoittelen.
Kaikki sattuu sävelehen,
sanat solkena kaikuilevat.
Jalatonkin voisi koettaa,
säveleitä suusta suoltaa.
Sanat laulellen tulevi,
mukavasti irtoavi.
Jospas laululle lähemme
yhdess` tuota kaiutamme.
Kohta kaikki lumoamme,
syyhyääpi sydämemme.
Tavutus menee näin:
...sa-nat sol-ke-na kai-kui-le-vat (9 tavua!)
...Ja-la-ton-kin voi-si ko-et-taa (9 tavua!)
{eli ohi on trokee}
Tänään alkoi kevään kausi,
maasta routa sulanee.
Astun kadun pintaa mustaa,
sydän kevään aavistaa.
Koivut seisoo vesihelmin,
oksat paljaat ikävöi.
Ei voi viipyä se pitkään,
kevät meidät virkistää.
Lintuin laulun kuuleen nyt jo,
kaikki kaunis saapuu taas.
:)
minähän vain laulellen
sanoja sovitellen,
säveltä tapaellen,
mielestäni onnistuen
laulamaan.
Minäkin jo daktyylin heitin mielestäni,
kun Kalevalan päivä on ohi.
Kirjoittelin vain,
ja vähitellen huomasin hyräileväni laulua:
"Tänään en voi luokses tulla,
yöhön synkkään tieni käy..."
Toivon mukaan meidän itse kunkin tiemme käy
patjan ja
peiton väliin Nukku-Matin huomaan!
Hyvää yötä!
Satu kevätrunon punoi,
oikein tuossa tunnelmoi.
Iltapimeällä linnut laulaa,
talitintti täyttä kaulaa.
Vanhan tyylin unohtanut,
lyhyemmän muodon ottanut.
Joskos ilmain lämmetessä
laulais` muodoss`entisessä.
Pitää vielä pakkasta,
nautitaan nyt lumesta.
Lunta kaipasimme hanakasti,
riittää huhtikuulle asti.
Sitten kevät meille koitaa,
purot säveleitä soittaa.
Hepalle heiniä hyviä
kapottain kauran jyviä.
Jotta se uuteen vehreyteen
heräis taas maailmaan muuttuneseen.
Ystävää Hepalla monta on toki
lähellä pulppuaa soliseva joki.
Mikä voiskaan sen parempi olla
kuin uinua antaa pollan.
Kuu kuulta kuut kiireemin kulkevat
kevät kevään kerkeemmin kohtaa
juhannus joutuisammin jouluksi joutuu
sekä syksy syksyn saavuttaa.
Liikutusta mielen
liikutusta kielen
liikutusta raajojen
käsien ja jalkojen
liikutusta aivojen
liikuttelua monenlaista.
Opettaja oli kysynyt, kuka tietäisi hyvän
esimerkin lauseesta, jossa on paljon d-kirjaimia.
-Kiide on, kiide on, pyödimme ympädi audingon!
Niin se on
elomme on tehoton
vaikka kuinka kiirehdimme
ehdimmekö edes sinne tahi minne
vauhtia jos ei lisää löydy
itsekö en siihen tyydy
kuka syytää jos nyt hyydyn
asetutaan aloillemme tähän
tyytyvänä vähään.
kellon keväällä jos kääntää
siitähän saat lisää päivää
syksy sinulta jo pois ottaa
ei järkeä ole toden totta
siinä vain mukana olemme
pieni se on huolemme.
Minäkin joskus kuvittelin
lapsena kun leikiskelin
elomme loputon olevan
iäti kauniina pysyvän
kaiken kauniina eessäni näin
pihapolkuja kulkiessain
aurinko taivaalta sädehti
onnekas elämä odotti
ihanaa elämää oottelin
vuosia kymmenen , kaksikin
kauanko vielä mä oottelen
----
vai huomaamattako ohitin.
Jo ei ole, niin laitetaan niitä sinne!
Paljon tulikin kun jkoka sanassa on d!))
Haahuilen haamuna yksin mä yössä
ei ole mulla avaimia vyössä
jotkut on näinkin myöhään työssä
ja aamuun on kuitenkin paljon aikaa.
Meilläpä tänään markkinat alkaa,
ihmiset sinne yhtä jalkaa.
Ostaisko markkinarinkelin,
lakua metrin, kaksikin?
Melskettä huutoa siellä, täällä,
heikkikin on iloisella päällä.
Tarjoilee vihkot,kynät ja kumit,
ihmisille hauskat huvit.
Löytyyhän sieltä, liinaa, tuolia, paitaa,
neuvoja myös kulje tietä kaitaa.
Ostappa poika arpoja kaks,
voit tulla paljon rikkaammaks.
Tunnelma ei ole niin kuin ennen,
väkeä puuttuu tullen, mennen.
Kumminkin markkinat paikkaansa puoltaa,
ihmiset sinnekin rahojaa suoltaa.
kirjoitan:
Kirjoitan runoa siitä,että:
Sataa lunta vaakasuoraan
Lähden kohta lenkille
Postiluukku kolahtaa
Nyt ne taitaa tulla mitä odotin
Käynpä katsomassa
Olin oikeassa, tuli pakettikortti
Siispä reppu selkään ja postiin
Tämäkin on runoa
vaikkei ole sointuja
tätä on mukava kirjoittaa
Onko mukava lukea?
ainakin tämän ymmärtää
ei jää ihmeteltävää.
Ostin kaupasta kalan kalliin
Perkasin sitä kylppärissä
Seinät on tietysti arvaatko missä
Suomuksissapa hyvinkin
Siinäpä sitten siivoilin
Jälkenikin tietenkin
Sitten vasta kalaa paistamaan
Kohta maistamaan