3 v. koirani on supersosiaalinen ja rakastaa leikkiä muiden koirien kanssa. Otimme sille kaveriksi saman rotuisen pennun (luovutusikäisenä) joka on ollut nyt talossa nelisen viikkoa.
Koiramme oli tähän asti ollut huomion keskipiste, eli se joutuu nyt jakamaan huomiomme pennun kanssa.
asiat eivät ole menneet niinkuin odotin. koiramme vartioi ruokakuppiaan ja leluja pennulta ja räjähtää aika nopeasti. se ei itse välttämättä edes syö, mutta seisoo kupilla ja odottaa että pentu tulisi lähellä. se ikäänkuin provosoi.
kun pyydän vanhemman koiran luokseni vaikka silityksille, niin jos pentu on tulossa myös, niin vanhempi koira poistuu heti - edes tulematta luokseni. kun koulutan pentua niin se ei halua olla mukana, käy vain katsomassa mitä tapahtuu ja kun näkee että pentu on luonani, koira poistuu paikalta.
koirat ovat tosin myös aikaajoin leikkineet, joten toimeen ne tulevat silloin. jotenkin tuntuu, ettei tilanne kuitenkaan ole helpottanut, koirista ei ole tullut kavereita varsinaisesti.
vanhempi koira on mielestäni todella loukkaantunut kun toinen saa huomiota.
ajattelin ennen että on todella hyvä koiralle ottaa sille kaveri (jos sen luonne sen sallii). mutta nyt olen alkanut epäilemään. kun koira oli niin tottunut huomioomme... (emme tietenkään anna kumpaakaan pois)
Koiramme oli tähän asti ollut huomion keskipiste, eli se joutuu nyt jakamaan huomiomme pennun kanssa.
asiat eivät ole menneet niinkuin odotin. koiramme vartioi ruokakuppiaan ja leluja pennulta ja räjähtää aika nopeasti. se ei itse välttämättä edes syö, mutta seisoo kupilla ja odottaa että pentu tulisi lähellä. se ikäänkuin provosoi.
kun pyydän vanhemman koiran luokseni vaikka silityksille, niin jos pentu on tulossa myös, niin vanhempi koira poistuu heti - edes tulematta luokseni. kun koulutan pentua niin se ei halua olla mukana, käy vain katsomassa mitä tapahtuu ja kun näkee että pentu on luonani, koira poistuu paikalta.
koirat ovat tosin myös aikaajoin leikkineet, joten toimeen ne tulevat silloin. jotenkin tuntuu, ettei tilanne kuitenkaan ole helpottanut, koirista ei ole tullut kavereita varsinaisesti.
vanhempi koira on mielestäni todella loukkaantunut kun toinen saa huomiota.
ajattelin ennen että on todella hyvä koiralle ottaa sille kaveri (jos sen luonne sen sallii). mutta nyt olen alkanut epäilemään. kun koira oli niin tottunut huomioomme... (emme tietenkään anna kumpaakaan pois)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa ihan normaalilta käytökseltä aikuisen koiran suhteen, vaikkakin ehkä hieman siellä "herkemmässä päässä". Normaalisti aikuinen koira opettaa pennulle tapoja, ja kertoo mikä on oikein ja mikä ei - vanhemman kupille ei mennä, ja joidenkin mukaan leluja saa ottaa vain luvalla. Aikuinen koira voi ärähtää, pomottaa, ja käskeä, ja niin kauan kuin se ei ole suoranaiseksi uhaksi pennulle, pitäisi tilanteen antaa olla. Jos tuntuu kuitenkin että uhkaa on (pentu ei tajua varoa /vanhempi liian aggressiivinen), kannattaa mennä väliin.
Koiranne on varmasti tottunut siihen että saa kaiken huomionne, ja nyt kun yhtäkkiä tullut suuri muutos, ei se välttämättä osaakaan sopeutua tilanteeseen parhaimmalla mahdollisella tavalla. Paras apukeino tässä on tasan se, että teette molemmille koirille selväksi sen, että molemmat saavat tasapuolin huomiota. Jos aikuisen koiran "ajalla" pentu änkee myös syliin, voit ihan huoletta työntää pennun pois ja keskittyä vanhempaan. Kannusta vanhempaa koiraa leikkihetkiin, ja näytä että pennun kanssa saa ja pitää leikkiä, vaikkapa ottamalla vetonarun ja "houkutellen" molemmat narun toisiin päihin.
Toisaalta sitten pitää muistaa, että tietyissä tilanteissa on koiralle ihan luonnollista vetäytyä omiin oloihinsa - pentua koulutettaessa ei ole suotavaa että vanhempi olisi kokoajan kärkkymässä namipalaa/vaatimassa huomiota, yms. Koska tilanne on vanhemman koiran puolesta muuttunut kuitenkin täysin ja nopeasti (vrt. se päivä jolloin pennun toit kotiin), on tärkeää pitää yllä myös niitä rutiineja joiden myötä toimitte silloin, kun vanhempi koira oli ainoa koira! Käykää lenkeillä yhdessä ilman pentua, näytä vanhemmalle koiralle että hän on edelleenkin tärkeä yms.
Ihan vertailun vuoksi, näin oli meilläkin (pentu tällä hetkellä 5,5kk). Ensimmäiset viisi päivää toisiksi nuorin "lellikkimme" (:D) ärisi pennulle vaikka kuinka, ei antanut koskea leluihin, ja rähisi jos pentu kävi liian lähellä edes omaa kuppiaan. Yllättäen, tilanne muuttui heti kun vein omistajatodistuksen Kennelliittoon, kaippa vanhempi samalla tajusi että pakko tuon on tänne jäädä... ;) Nyt parin kolmen kuukauden jälkeen nämä ovat parhaita kavereita, ja jokainen neljästä koirastamme saa edelleen ihan yksilöllistä aikaa, joka päivä. Eipä haittaa vaikka tuo aika olisi vain kymmenen sekunnin pituinen, kunhan "menee perille". Lellikkikin lopulta hyväksyi uuden pelikaverin, varsinkin kun tajusi että tuo pieni viaton pennunpallerohan on ihan paras syypää kaikkiin uusiin jippoihin mitä voisi keksiä..... :D
Ikäväkseen huomaa, että ihmisillä on paljon huolta tällaisen asian kanssa.
Ok, onnellisella koirallahan ei ole laumahierarkiaa, sillä se toimii kuin susi, kun ryhmä toimii elämä on harmonista. Kun on kriisi eläimelle astuu välittömästi tiukan hierarkian tarve, sillä lauman selviämisen kannalta on oleellista että vahvimmat selviää tiukoista ajoista, jos joku menetetään, niin sitten menetetään niitä heikoimpia. (Eli mm. susilaumassa pennuilla on määräysvaltaa mm. etenemis tahdin määräämisessä normaali oloissa, mutta kun kannoilla juoksee joki tappava peto, niin silloin pennut eivät voi määrätä koko lauman tahtia, jotta edes ne joilla on tarvittava nopeus pääsevät pakenemaan...)
Koirat siis elää ihmisen kanssa normaali oloissa harmoniassa. Jos tulee jokin kriisi tulee ongelmia; koiran pitää vaikka näyttää,e ttä hän on vahvempi, silloin jo perheen turvallisuus on uhattuna. Mitään tarvetta tällaiseen uhitteluun muille yksilöille ei ole kun asiat ovat kunnossa.
Nyt koirasi siis kokee kriisin uudesta jäsenestä. Se vahtii ruokakuppiaan, mikä on selvä merkki, että koirasi ei koe lauman ruokavaroja riittäväksi uudelle tulokkaalle, se on heikompi, se käännytettään vähäisiltä ravinnoilta. Hellpo ratkaisu on näyttää korialle, että meillä ei ruoka lopu, uusi tulokas ei ole lisä suu taistelemaan vähäisestä sapuskasta. Toinen kriisin paikka voi olla, että koira kokee reviirin jo muutenkin liian pieneksi, tila ei riitä, kun uusi tilan viejä on pentu se on heikoilla, sillä vahvempi selviää. Jos koirasi kokee kriisin kun uusi saa huomiota, se on selvä merkki,e ttä koirasi ei ole saanut tarpeeksi huomiota ja pelkää vähäisen huomion olevan niin tiukoilla,e ttä sitä ei voi jakaa (silitykset ja rapsutukset ovat koiralle tärkeitä ihan elimistöllisestikin)
Näitä ongelmia tulee varmasti aina kun uusi koira otetaan toiselle seuraksi, eli uudella koiralla ei ole sen suurempaa tarkoitusta kuin entiselläkään. oletetaan, että kyllä ne koirat viihdyttävät toisiaan. Nimittäin kenelläkään joka harrastaa aktiivisesti koiriensa kanssa, useita treenejä viikoittain ja reiluja lenkkejä päivittäin, sekä pieni muotoista päivittäistä treenailua, ei ole kyseisiä ongelmia. Koirat hyväksyvät uusia jäseniä laumaan tuosta vain, sillä ne eivät koe minkäänlaista tarvetta kilpailla niukoista resursseista. Koiralla on kaikkea yllinkyllin, sen ei tarvitse pitää kynsin hampain kiinni mistään.
Koirasi vahtii lelujaan? Selvä merkki siitä, että se halausi leikkiä niillä leluilla usemmain. Jos leikit sen aknssa esimerkiksi vain päivittäin, niin koira ei halua luopua siitä yhdestä kerrasta, vaan joutuu vahtimaan sitä, ettei uusi vie sitä kertaa. Leiki koiran kanssa enemmän, niin se ei koe puutetta siltäkään saralta.