Meillä on 3-vuotias kääpiömäyräkoirauros, joka on asustanut kanssamme luovutusikäisestä saakka. Jo pentua kasvattajalta hakiessamme koira oli se pentueen "epäsosiaalinen" tapaus, hakeutui pentukopan ja seinän väliin piiloon nukkumaan eikä ollut erityisen kiinnostunut vierailijoista tai mistään muustakaan. Koiran ensimmäiset kaksi elinvuotta asustelimme kerrostalossa, jossa koira aina yksin jäädessään ulvoi, haukkui ja kynsi ulkoovea ja sen karmeja. On siis kärsinyt eroahdistuksesta pennusta saakka. Totutimme koiraa pienestä pitäen sukulaislapsiimme ja se suhtautuikin niihen oikein hyvin -kunnes noin 1,5 vuotta sitten koki jostain ihmeen syystä suuren muutoksen ja alkoi uhitella pienille lapsille. Ensin tätä tapahtui vain tilanteissa, joissa lapsi esim. villiintyi ja lähti juoksemaan tms. Nykyään emme uskalla lainkaan pyytää lapsia meille tai ottaa koiraa lapsiperhevisiiteille mukaan, koska esim. pienten lasten kanssa riittää jo, kun pidän lasta sylissä. Koira menee tällöin aivan villiksi, hyppii ja alkaa haukkua. Ei ole kertaakaan lapsia purrut tai näykkäissyt, mutta uhitellut kylläkin, siis ikään kuin "meinannut" purra. Erityisen mustasukkainen koira onkin juuri minusta, ei niinkään miehestäni. Joskus kun en ole itse ollut kotona, koira on nukkunut sohvalla sukulaislapsemme kainalossa ilman huolen häivääkään. Koettaa siis tavallaan suojella minua lapsilta. Toisinaan näin on käynyt niin, että pienetkin lapset ovat itse ymmärtäneet olleensa vaarassa, toisinaan taas muutoksen koirassa huomaamme vain minä ja mieheni. Koirasta tulee hermostunut, se alkaa kytätä ja seurata lapsia. Nykyään ulkona lenkillä se myös haukkuu kaikki pienemmät lapset, vaikka muuten antaa ohikulkijoiden mennä menojaan. Hyvin herkkähaukkuinen koira on kyllä muutenkin.
Ongelmamme onkin nyt se, että odotamme esikoistamme syntyväksi muutaman kuukauden sisällä emmekä edelleenkään tiedä, mitä koiran kanssa tekisimme. Jotenkin olimme alusta alkaen niin vakaasti päättäneet luopuvamme koirasta, ettemme ole tajunneet edes harkita kouluttamisen mahdollisuutta. Nyt kun aika alkaa käydä vähiin, koetamme kuitenkin vielä epätoivoisesti kaivella esiin kaikkia mahdollisuuksia. Onko jo liian myöhäistä kouluttaa koiraa? Voiko sitä edes kouluttaa vai onko se yksinkertaisesti luonnevikainen? Piikille emme koiraa haluaisi missään nimessä viedä, koska kaiken kaikkiaan on kuitenkin oikein ihana, energinen ja aktiivinen tapaus, käyttäytyy kummallisesti vain lasten läsnäollessa.
Nyt pyydänkin asiallisia neuvoja ja kommentteja asiaan. Mitä mieltä olette, alammeko suosiolla etsiä koiralle uutta kotia vai onko vielä toivoa saada koirasta edes jokseenkin salonkikelpoinen yksilö? Kysykää lisätietoja asiasta, jos jotain unohdin mainita.
Ongelmamme onkin nyt se, että odotamme esikoistamme syntyväksi muutaman kuukauden sisällä emmekä edelleenkään tiedä, mitä koiran kanssa tekisimme. Jotenkin olimme alusta alkaen niin vakaasti päättäneet luopuvamme koirasta, ettemme ole tajunneet edes harkita kouluttamisen mahdollisuutta. Nyt kun aika alkaa käydä vähiin, koetamme kuitenkin vielä epätoivoisesti kaivella esiin kaikkia mahdollisuuksia. Onko jo liian myöhäistä kouluttaa koiraa? Voiko sitä edes kouluttaa vai onko se yksinkertaisesti luonnevikainen? Piikille emme koiraa haluaisi missään nimessä viedä, koska kaiken kaikkiaan on kuitenkin oikein ihana, energinen ja aktiivinen tapaus, käyttäytyy kummallisesti vain lasten läsnäollessa.
Nyt pyydänkin asiallisia neuvoja ja kommentteja asiaan. Mitä mieltä olette, alammeko suosiolla etsiä koiralle uutta kotia vai onko vielä toivoa saada koirasta edes jokseenkin salonkikelpoinen yksilö? Kysykää lisätietoja asiasta, jos jotain unohdin mainita.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sitä, kun vauva syntyy. Vauva on eri asia kuin leikki-ikäinen lapsi, voihan olla, että koira suhtautuisi lapseen ihan hyvinkin. Koiranne kuulostaa herkältä tapaukselta, olisi sääli, jos se joutuisi vaihtamaan kotia ilman että sille olisi annettu edes tilaisuutta.
Tietysti lapsen turvallisuus on ykkösasia, joten jos koira käyttäytyisi aggressiivisesti vauvaa kohtaan, olisi siitä varmaankin pakko luopua. Eikä tietystikään voi vauvaa jättää kahden koiran kanssa.
Mietin myös tuota teidän käyttäytymistänne. Miksi koiran on annettu haukkua ja uhitella lapsille? Meillä koira lentää yksinään tyhjään huoneeseen sillä sekunnilla, kun haukkuu tai uhittelee vieraille. Tietysti toiset koirat ovat vain hankalampia luonteeltaan, ymmärrän senkin. Meilläkään ei ole helppo tapaus ja todella paljon on jouduttu harjoittelemaan johtajuus- ym. asioita.
meillä on myös lapsia "vihaava" koira, jota ei uskalla pitää vieraitten lasten kanssa ollenkaan. koira tuli meille paikasta, jossa lapset olivat kivittäneet sitä aidan toiselta puolelta, ja tietenkin siitä tuli vihainen. olemme yrittäneet kitkeä tätä vihaa pois, muttemme ole siinä onnistuneet...
Koiramme on myös todella mustasukkainen minusta, jopa puolisoni hyväksyminen oli koiralle todella vaikeaa. vieraat ihmiset eivät saa tulla lähelleni ilman etteikö koira tulisi viereen "vahtimaan" että kaikki on varmasti ok. ollaan yritetty saada tätä tapaa koiralta pois juuri tuolla toiseen huoneeseen yksin eristämisellä, muttei meillä ole tehonnut ollenkaan. koira on todella herkkä ja vahvaluonteinen ja täten todella vaikea kouluttaa.
kun odotin esikoistani, pelkäsin kuollakseni sitä päivää kun vauva kotiin tuotiin. eikä siinä tietenkään hyvin käynyt, heti kun koira kuuli vauvan itkun, meni ihan sekaisin, hyppi pitkin seiniä ja murisi ja haukkui. päätimme kuitenkin kaikista vaikeuksista huolimatta kokeilla totuttaa koiraa lapseen ja hankimme olohuoneemme ovelle lapsiportin. vauva nukkui päivät makuuhuoneessamme jonka ovi oli kiinni ja koira sai olla meidän kanssamme olohuoneessa. aina kun lapsi alkoi itkeä ja koira haukkua, rauhoittelimme koiraa ja kehuimme ihan pienistäkin hiljaisista hetkistä. pikku hiljaa koira lopetti koko räksyttämisen ja hetken kuluttua ei enää reagoinut itkuun ollenkaan. sitten toimme vauvan koiralle lapsiportin toiselle puolelle jotta koira sai haistella ja ihmetellä vauvaa portin läpi. vasta kun koira ei enää ollenkaan reagoinut vauvaan, toimme vauvan sylissä koiran kanssa samaan huoneeseen ja annoimme varovasti haistella.
melkein kuukausi siinä totuttamisessa meni, mutta lopputulokseen olen enemmän kun tyytyväinen. nyt poikamme ja koiramme leikkii yhdessä, eikä koira ole kertaakaan poikaa kohtaan osoittanut minkäänlaista agressiivisuutta :) olen todella onnellinen että meillä kävi näin!
kannattaa aina kokeilla, koska ei siinä mitään häviä. enemmän häviää siinä että jos luopuu koirasta ennen vauvan syntymää, ja sitten jossain vaiheessa herää kysymys siitä, olisiko koira voinut hyväksyä vauvan. kannattaa tehdä kaikkensa, koska minusta ainakin se kaikki vaiva joka nähtiin oli sen arvoista. koira on minulle todella tärkeä ja siitä luopuminen olisi ollut todella vaikeaa.
jotkut uskovat alistamalla kouluttamiseen, mutta mielestäni ainakin meidän koirallemme kävi parhaiten koiran ehdoilla meneminen ja totuttelu. toivottavasti teillä käy hyvin ja koira hyväksyy uuden perheenjäsenen! helppoa se ei välttämättä tule olemaan, mutta aina kannattaa yrittää! :)
Myös meillä koira "vahtii" minua, siis emäntäänsä. Muutenkin samanlaisia ongelmia tuon käytöksen kanssa, kun koira ei ole kovin tottunut lapsiin ja lapset ei ymmärrä villitsevänsä koiraa huudoilla ja juoksemalla. Toisaalta kummityttöön koira on suhtautunut ihan hyvin, vaikka tuo vilkas 2 ja 1/2 vuotias onkin. Kun kummityttö oli ihan pieni, sai koiruli haistella ja ei sitten sen enempää piitannut vauvasta.
Joten tuleva esikoisen ja koiran yhdessäelo kyllä jännittää. Itse aion ottaa rauhallisesti ja katsoa miten alkaa sujua. Jos ei suju, täytynee hakea "ammattiapua" koirapsykologilta. Sen olen oppinut, että koirat elävät hetkessä, joten koulutus onnistuu kyllä vanhemmallakin iällä. (meillä koira 5 1/2 v. nyt ja edelleen aika pentu...)Ongelma on yleensä enemmän ihmisissä. Missään tapauksessa en aio koirastamme luopua, jos ei sitten esim. allergia pakota. (se ajatus pelottaa paljon enemmän kuin lapsen ja koiran oppiminen yhdessä elämään!)Toivottavasti teillä menee kaikki hyvin. Kärsivällisyyttä varmasti tarvitaan. Ja kannattaisi ehkä kysellä esim. rotuyhdistyksestä, osaisiko siellä joku antaa hyviä neuvoja tai tietäisi sopivan kouluttajan.
ensinnäkin eikö kukaan koskaan ole kertonut että älä ota arinta ja epäsosiaalisinta pentua ikinä? olen nähnyt noita tapauksia ja ei hyvä. ja sittenkun kyseessä on vielä mäyräkoira, joilla luonnetta riittää, niin yhdistelmä ei kuulosta hyvältä. luultavasti lapset ovat jossain vaiheessa kiusanneet koiraa tai sitten vain koulutuksen puutetta. muutenkinhan koiralle pitäisi opettaa miten lastenkanssa ollaan, kun se helposti rupeaa niitä pomottamaaan ja toisaalta taas lapsille miten koiran kanssa ollaan. koirahan teillä näyttää olevan pomo joka suojelee laumaansa. kannattaisi nyt kun vielä kerkeätte tehdä johtajanvaihdos perheessä. voihan koira toki suhtautua vauvaan eritavalla, mutta luulenpa että vain pahemmin koska kohta koko huomiosi on vauvassa 24/7. Jos raitkaisu ongelmaan on (varsinkin ennenkuin vauvaa edes on) on pois antaminen tai lopettaminen, ei ehkä kannata ottaa koiraa enää ollenkaan. mutta suosittelen kääntymään koirakouluttajan puoleen, luultavasti maksaa vaivan ja voitte elää sopuisasti perheenä. esim. www.koiraneuvola.fi voisi löytyä jotain, ainakin keskustelua ongelmakoirista. itselle myös esikoinen piakkoin tulossa ja talossa kovapäinen murrosikäinen terrieri.... onneksi lapsiin on suhtautunut hyvin, vauvoihin suorastaan rakastunut :) toivottavasti teilläkin menee hyvin sitten kaikkien kannlta.
lapset olisivat kiusanneet koiraa jossain vaiheessa?
Koiran eristäminen esim. vieraiden tullessa toiseen huoneeseen on väärin. Lapsille (omille ja vieraille) on selvitettävä, miten koiran kanssa käyttäydytään: sen kuonon edestä ei juosta, eikä sille kiljuta ja koiran annetaan olla rauhassa. Makuupaikka ja ruokailupaikka ovat alueita, jonne lapsilla ei ole mitään asiaa.
1. Kun vauva on syntynyt, niin sairaalasta tuodaan koiralle riepu, jossa on vauvan tuoksua.
Se annetaan koiralle ja koira saa haistella sitä rauhassa. Sitten kun vauva tulee kotiin, niin tuoksu on jo tuttu.
2. Kun tulet laitokselta kotiin vauvan kanssa, niin tervehdit ensin koiraa, sillä on ollut sinua ikävä. Sen jälkeen laitat vauvan kopan lattialle ja annat koiran nuuskia vauvaa. Yleensä tässä vaiheessa koira hyväksyy vauvan, ja tajuaa, että vauva on emännän pentu.
Koira yleensä suhtautuu hyvin suojelevasti vauvaan ja saattaa olla hermostunut, jos joku vieras ottaa vauvan syliinsä.
Edellä oleva kertoi, että koira haukkui, kun vauva itki. Koira teki työtään, eli se ilmoitti emännälle, että emännän pitää mennä hoitamaan vauvaa.
Vieraiden tullessa kylään täytyy muistaa, että vieraat tervehtivät koiraa ensin ja antavat vaikka makupaloja yms. Ja vasta sitten menevät vauvan luokse. Näin koira huomaa, että häneltä ei ole mitään pois, vaikka perheeseen on tullut lisäystä. Eli koiran ei tarvitse olla mustasukkainen vauvalle.
Sama koskee oman perheen jäseniä, koiraa pitää huomioida ja muistaa aina palkita hyvästä käytöksestä. (Koira on nätisti vauvan kanssa -> koira saa palkkion)
Vaunujen vierellä kävelyä olisi hyvä harjoitella etukäteen!