Meillä on 3-vuotias kääpiömäyräkoirauros, joka on asustanut kanssamme luovutusikäisestä saakka. Jo pentua kasvattajalta hakiessamme koira oli se pentueen "epäsosiaalinen" tapaus, hakeutui pentukopan ja seinän väliin piiloon nukkumaan eikä ollut erityisen kiinnostunut vierailijoista tai mistään muustakaan. Koiran ensimmäiset kaksi elinvuotta asustelimme kerrostalossa, jossa koira aina yksin jäädessään ulvoi, haukkui ja kynsi ulkoovea ja sen karmeja. On siis kärsinyt eroahdistuksesta pennusta saakka. Totutimme koiraa pienestä pitäen sukulaislapsiimme ja se suhtautuikin niihen oikein hyvin -kunnes noin 1,5 vuotta sitten koki jostain ihmeen syystä suuren muutoksen ja alkoi uhitella pienille lapsille. Ensin tätä tapahtui vain tilanteissa, joissa lapsi esim. villiintyi ja lähti juoksemaan tms. Nykyään emme uskalla lainkaan pyytää lapsia meille tai ottaa koiraa lapsiperhevisiiteille mukaan, koska esim. pienten lasten kanssa riittää jo, kun pidän lasta sylissä. Koira menee tällöin aivan villiksi, hyppii ja alkaa haukkua. Ei ole kertaakaan lapsia purrut tai näykkäissyt, mutta uhitellut kylläkin, siis ikään kuin "meinannut" purra. Erityisen mustasukkainen koira onkin juuri minusta, ei niinkään miehestäni. Joskus kun en ole itse ollut kotona, koira on nukkunut sohvalla sukulaislapsemme kainalossa ilman huolen häivääkään. Koettaa siis tavallaan suojella minua lapsilta. Toisinaan näin on käynyt niin, että pienetkin lapset ovat itse ymmärtäneet olleensa vaarassa, toisinaan taas muutoksen koirassa huomaamme vain minä ja mieheni. Koirasta tulee hermostunut, se alkaa kytätä ja seurata lapsia. Nykyään ulkona lenkillä se myös haukkuu kaikki pienemmät lapset, vaikka muuten antaa ohikulkijoiden mennä menojaan. Hyvin herkkähaukkuinen koira on kyllä muutenkin.
Ongelmamme onkin nyt se, että odotamme esikoistamme syntyväksi muutaman kuukauden sisällä emmekä edelleenkään tiedä, mitä koiran kanssa tekisimme. Jotenkin olimme alusta alkaen niin vakaasti päättäneet luopuvamme koirasta, ettemme ole tajunneet edes harkita kouluttamisen mahdollisuutta. Nyt kun aika alkaa käydä vähiin, koetamme kuitenkin vielä epätoivoisesti kaivella esiin kaikkia mahdollisuuksia. Onko jo liian myöhäistä kouluttaa koiraa? Voiko sitä edes kouluttaa vai onko se yksinkertaisesti luonnevikainen? Piikille emme koiraa haluaisi missään nimessä viedä, koska kaiken kaikkiaan on kuitenkin oikein ihana, energinen ja aktiivinen tapaus, käyttäytyy kummallisesti vain lasten läsnäollessa.
Nyt pyydänkin asiallisia neuvoja ja kommentteja asiaan. Mitä mieltä olette, alammeko suosiolla etsiä koiralle uutta kotia vai onko vielä toivoa saada koirasta edes jokseenkin salonkikelpoinen yksilö? Kysykää ihmeessä lisätietoja asiasta, jos jotain unohdin mainita.
Ongelmamme onkin nyt se, että odotamme esikoistamme syntyväksi muutaman kuukauden sisällä emmekä edelleenkään tiedä, mitä koiran kanssa tekisimme. Jotenkin olimme alusta alkaen niin vakaasti päättäneet luopuvamme koirasta, ettemme ole tajunneet edes harkita kouluttamisen mahdollisuutta. Nyt kun aika alkaa käydä vähiin, koetamme kuitenkin vielä epätoivoisesti kaivella esiin kaikkia mahdollisuuksia. Onko jo liian myöhäistä kouluttaa koiraa? Voiko sitä edes kouluttaa vai onko se yksinkertaisesti luonnevikainen? Piikille emme koiraa haluaisi missään nimessä viedä, koska kaiken kaikkiaan on kuitenkin oikein ihana, energinen ja aktiivinen tapaus, käyttäytyy kummallisesti vain lasten läsnäollessa.
Nyt pyydänkin asiallisia neuvoja ja kommentteja asiaan. Mitä mieltä olette, alammeko suosiolla etsiä koiralle uutta kotia vai onko vielä toivoa saada koirasta edes jokseenkin salonkikelpoinen yksilö? Kysykää ihmeessä lisätietoja asiasta, jos jotain unohdin mainita.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...jossa ei ole lapsia. Nyt teillä on hyvä syy siihen, ja se olisi koirallekin parasta, jos ei tarvitsisi koko ajan kadehtia talon uutta pienokaista.
Liiallinen kateus/mustasukkaisuus ajaa mäyräkoiraurokset helposti pahojen aikeiden portaille. Parasta ruveta etsimään koirallenne uutta kotia, ennen kuin koiran sukat muuttuvat mustaa tummemmiksi.
Kiitos hyvän näkökulman esiintuomisesta :) Omassa luopumisen tuskassaan on kyllä jumalattoman vaikea ajatella koiran parasta, varsinkin kun ei koiran uudesta kodista ja omistajasta tiedä vielä yhtään mitään. Jos ja kun täysin ventovieraan ihmisen kotiin päättää koiransa antaa, niin onhan se hankala tietää, miten koiran elämä siellä tulee sujumaan ja minkälaiset uudet omistajat ovat. Ja kyllä niin järkyttävän kipeätä tekee koko asiaa edes ajatella! Mutta ihan oikeassa taidat kuitenkin olla, että koiran parhaaksihan tuo uusi koti olisi. Mietin vain, että mistä ikinäkään lödämme koiralle sopivan kodin? Kerrostaloon ei eroahdistuksensa vuoksi sovi. Ei oikeastaan myöskään toiseksi koiraksi tai tietenkään lapsiperheeseen. Ongelmataustan takia en välttämättä antaisi koiraa myöskään ensimmäiseksi koiraksi tai kokemattomalle omistajalle. Kyllä menee hankalaksi! Tai sitten taidan itse vain olla hankala :)
Kiitos mielipiteestä ja asiallisesta kommentoinnista.
sellainen koti jossa jo on mäyräkoira, jotta olisi koirakaveri odottamassa sekä sellaiset uudet omistajat jotka olisivat rotuun jo tutustuneet ja mäyräkoirien kasvatukseen ja koulutukseen paneutuneet.
Miksi sille pitäisi löytää seuraksi juuri toinen mäyräkoira? Ei sillä ole väljä, millainen koira sille tulee kaveriksi, eikä edes sillä, onko sillä uudessa kodissa kaverina toista koitaa.
Koirista kokeneille ihmisille mäyräkoira on helppo rotu.
Jos noin tiukat vaatimukset esittää uutta kotia etsiessä, se on aikas hankala potressi.
Tärkeintä on, että uudessa kodissa on luotettavat omistajat, eikä pieniä lapsia.
Taitaa edellisen viestin kirjoittaja olla oikein joku mäyrisfani.
Luin tekstin kerran lävitse. Silloin kun enteriä ei käytetä jotkut yksityiskohdat jäävät väliin kuin esimerkiksi milloin vauva syntyy?
Anne Juppi Tuusulassa (Kennel Juppsguard) on hyvä paikka käydä toisaalta moni mäyriäinen saattaa löytää uuden kodin juuri noilla kriteereillä.
Koira ei siitä kärsi vaihtaako se kotia, se kärsii jos uudessa kodissa sen asetelma on sama.
Mäyriksistä mitä kokemusta, aloituksen lukeneena saattaisin etsiä koiralle uuden kodin. Et muuten kertonut mikä karvanlaatu kyseessä.
Jos haet uutta kotia, kärsivällisyys on hyve. Älä anna sitä tuosta vain. Kuuntele toista puhelimessa ja sitä oletteko mitenkään samalla aaltopituudella ja kerro samalla faktat eli että koira on hyvä tietyin edellytyksin.
Kun katsojia tulee kotiin siirry itse sivummalle ja seuraa. Mäyris fanittaa jos fanittaa. Ei siis niihin kuvioihin missä koira voisi olla ihan kiva pikku lisä. Mieluiten tämänkin mielestä mäyristä omistaneille tai sitten tyypille minkä kanssa puhutaan samaa kieltä minkä koirakin vaistoaa.
Googleta tappijalat forum. Kirjaudu sisään ja laita ilmoitus jos siihen päätökseen tulette.
Ei ole mikään häpeä tai heikkous etsiä koiralle uutta kotia, lähde siitä. Lykkyä!:)
Ennen kuin koiran antaa uuteen kotiin, on sen tulevia omistajia haastateltava niin, että saadaan selvitettyä heidän vastuuntuntoisuus/luotettavuus, kuten se, osaavatko he tarjota koiralle riittävästi oikeaa liikuntaa. Monet haluavat koiran vain seuraksi, eivätkä edes piittaa hankkimansa koiran rodusta, koska haluavat vain koiran kuin koiran kotiin seurakseen. Koiran tulevien omistajien on vaikutettava selvästi luotettavilta, jotka ymmärtävät kaikki koiran mukanaan tuomat haasteet.
Luulen omistajan kykenevän päätöksentekoon itse.
crosspostaus:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000126&posting=22000000041961478
on helppo korjata, voit pitää koirasi itselläsi eikä mitään ongelmia synny, kunhan haet apua
http://www.koiraneuvola.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=2&t=5658
Tuskin tulee paikalle eikä ota yhteyttä.
mahdollisimman nopeasti lähimmän pevi kouluttajan puheille niin voit säilyttää koiran ja lapsen samassa laumassa ilman ongelmia.