joilla on jo lastenlapsia. Tuntuu, että jos lasten kasvuvaiheet on vielä tsempattukin. Mutta kun lapset kasvavat ja alkavat perheellistyä, tulee ihmissuhteita valtavasti kuvioon mukaan. Viisitoistavuotta uusperheen etä-äitinä on mennyt hyvin, mutta tilanteet tuntuvat tosi hankalilta. On mummoja, paappoja, etunimellisiä "puoli isovanhempia" anoppeja, appeja ja niitä puolikaita yms. Pakka menee entistä sekaisemmaksi. Kokemuksia pliis!Miten olettte selvinneet. Varsinkin itse lapsettomiksi jääneille vaihdevuosi-ikäisillä näyttää olevan suru puserossa ja elämä hukassa. Mistä tukea heille?
Onko täälllä
uusperheelllisiä
6255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä kaksi suloista lapsenlasta. Meitä on mummua, mammaa, kaksi pappaa, meillä menee niin että vaikkei olisi biologisesti lapselle sukua, on silti ihan mummu, mamma, pappa, vaari tms.
Kaikki saa tasapuolisesti ryöstettyä, pikku yökyläilijän luokseen:)
Silloin kun vanhemmat raaskivat luopua.
Mutta lapset kasvaa niin nopeasti ja alkavat varmaan sitten itse kutsua ketä milläkin nimellä.
Nimi kirjo on kyllä tosi laaja, mutta pääasia että tulee ymmärretyksi. Ja ainakin itse koen sen niin, että se on rikkaus lapselle kun on monta rakastavaa ihmistä ympärillä.
Eikä se biologisuus, ole yhtä kun tärkeysjärjestys ( oman lapseni vauvalle puhutaan miehestäni pappa nimityksellä, vaikka ei lapsen biologinen pappa olekaan), tärkeä silti.
Entä onko nämä perheet sit laajennettuja perheitä, että entiset ja nykyiset vaimot/mummot ja miehet/papat kaikki ihanan sulossa yhteisymmärryksessä mummottelee ja paapottelee. Minäkin olin menossa tätä kohden, mutta sitten sieluni laittoi stopin: meidän perhe on meidän perhe, me päätämme yhdessä, missä rajat menee. Perheet ovat perheitä, kukin ovat tehneet ratkaisunsa aikanaan. En halua mitää suloista kommuunia. Kuitenkin niin, että lapset ovat ykkösiä ja aikuiset joustavat!!!
Ei me olla mitään ns. yhtä suurta perhettä.
Minä ja mieheni ollaan tekemissä lapseni puolison vanhempien kanssa, jotka taas he eivät ole tekemisissä, esim., lapseni toisen vanhemman kanssa.
Monimutkaisesti selitetty, mutta siis, pointtini on se, että ei tarvitse olla lapselle se biolooginen isovanhempi, ollakseen lapselle isovanhempi.
Meillä ainakin ei biologinen, harrastaa lapsenlapsen kanssa, ja tapailee enemmän kun tämä biologinen.
Hei,
Sinulla on kyllä elämänarvot kohdallaan.
Aivan ihan upeeta lukea, että tuollasia ihmisiä on olemassa.
Itse olen uusiperheen äiti ja nähnyt se "pahemman" vaihtoehdon.
Vaikka puolisoni lapset ja minun lapset ovat pienistä pitäen kasvaneet yhdessä (yli 10 vuotta uusioperhe arkea takana), niin puolisoni vanhemmat pitävät minun lapsia "toissijaisina", ovat aina pitäneet.
Tämä on vuosien varrella johtanut siihen, että lapseni ei halua lähteä vierailulle mieheni vanhempien luokse, heistä tuntuu epäreilulta, kun kuitenkin minun vanhemmat, eli lasteni biologinen mummi ja ukki pitää kaikki, myös mieheni lapsia tasavertaisina. Jokainen saa saman arvoisen joululahjan jne...
Nyt kun omista kolmesta lapsestani, kaksi on jo täysi-ikäistä ja yksi murkkuiässä, olemme pystyneet käsittelemään asiaa aikuismaisesti ja hekään eivät enään ole vihasia exäni vanhemmille, vaikka eivät siellä käy, kun kerran kesässä auttamassa (korvauksetta) polttopuiden teossa. Ovat käsittäneet, että he eivät yksin jaksa tehdä savottaa ja meidän muiden on kohteliasta auttaa heitä.
Olen onnellinen, että lapseni kuitenkin käy auttamassa näitä vanhuksia, vaikka heidän puoleltaan kohtelu ei aina ole ollut tasavertaista.
Ja jos vielä loppuun kirjoitan tosiasian, että mieheni omat lapset eivät näihin talkoihin lähde, heille kun pitäisi aina kaikesta maksaa ja paljon, että jotain tekisivät. En tarkoita viimeisellä kommentilla mitään pahaa mieheni lapsia vastaan, välitän heistä tosi paljon.
mummu jonka avomiestä lapsenlapseni sanoo vaariksi ja aina tuon lapsen tullessa on heti pyytämässä vaaria leikkimään.Täytyy sanoa että sydäntä lämmittää tämä kuinka avomieheni hoitaa vaarina olonsa.Omia lapsenlapsia hänellä ei vielä ole.
Meillä on avomiehen kanssa molemmilla lapsenlapsia,useampiakin jo.Selvyyden vuoksi kutsutaan biologisia isovanhempia mummoiksi ja papoiksi ja heidän kumppaneitaan etunimellä.Ei tarkoita ollenkaan,että olisimme eriarvoisia lapsille,uudet kumppanit kelpaavat aivan mainiosti leikkiseuraksi ja lapset ovat tottuneet,että mummo elää Veikon kanssa ja pappa elää Kaarinan kanssa.Iloitsemme näistä pikkuisista ja sunttäreille ym. sovimme kaikki sovussa ilman mitään rajan vetoja.Olisi niin hienoa,että riitaisat erot ja katkeruudet olisi menneisyyttä ennen lastenlasten syntymää,ettei se kaikki kauna ja paha mieli jatkuisi seuraavaan polveen.